30.12.2012

Kahvipannua etsimässä ja "hevo"



Meillä on kauan (3,5vuotta tarkemmin sanoen) haaveiltu teräksisestä tai vastaavasta kahv... anteeksi teepannusta. Niitä ei kovin paljon tunnu olevan markkinoilla enkä oikein ihan sellaista suurkeittiömalliakaan haluaisi (ei sen puoleen, että olisin sellaistakaan marketeissa nähnyt). Joulun alla ostin ikeasta tällaisen "ensi"avuksi.
RIKLIG Teekannu IKEA

















Tällaisella sihtisysteemillä on ihan kiva hauduttaa teetä, mutta edelleen haaveilen sellaisesta kahvipannusta, jolla keittelisin vettä tuossa induktioliedelläni. Siispä virtuaalisille ikkunaostoksille:






Pikakierros paljastaa, että kahvipannuja on saatavilla juuri niitä suurtalousteräksiä ja sitten näitä jo elämää nähneitä emalipannuja. Tämä Pehtoori olisi niistä kiehtovin. Pannua löytyy vielä monissa väreissä. Ja hintakin on ikänsä veroinen. Eli ehkä liian kallis kuitenkin, kun ruostetäpläisestäkin saa maksaa lähes sadan rahan verran. 



Nämäkin on ihania, olis oikein väriläiskä keittiöön, mutta näiden kuvia en edes uskalla näyttää tuolle perheessä enemmän teetä juovalle osapuolelle. Liian retroa...

Mistähän saisi uuden vastaavan? Vai tehdäänkö sellaisia enää? Ja mitä ne maksaa?

*  *  *

Ja hevo sitten. Kaksivuotias sanataiteilija tuli kertomaan tässä pari aamua sitten, että haluaa hevon. Siispä hevoa etsimään (ei hepoa, se selvisi heti). Missä se olisi? Äiti tietää, kuulemma. Minkä värinen? Tyttöjen välinen. Äitin tekemä. Ja sitten ratkaiseva vihje: Mää otan nää housut pois nyt. Eli se olis sama kuin hame, se uusi pinkki suikalehame. Josta ei tietysti tullut otettua kuvaa valmistuttuaan, mutta kuvitelkaa mielessänne se pinkkejä ja metsolan pinkkipalloisia suikaleita vuorotteleva hame, jonka metsola-osuus meni kahdessa pesussa niin kamalaksi, ettei siitä enää kehdannut ottaa kuvia.

26.12.2012

Jouluisia ompeluksia

Pieni kuvakavalkadi joulunaluksen ompeluksista. Kaikkea en muistanut kuvata, mutta jotain kuitenkin.

Lahjamekko kummitytölle 92cm

Näitä olen nähnyt useassa blogissa ja innostuin itsekin ompelemaan pari kappaletta. Fleeceä.

Kirpparilöytöinen uusi villahame muotoutui vauvan joulumekoksi virkatun lumihiutaleen kera.

Sama mekko riitti vielä kummitytön talvilakkiin. Myöskin virkatuin hiutalein (?).

Valkoinen mikrofleece sisällä. Malli oma, oman kaksivuotiaan päähän tehty.

Jämistä askarreltiin lääkärin nauha. 

Kyllästyin korjaamaan vanhoja tonttulakkeja, joista  kulkuset irronneet moneen kertaan. Tein muutaman uuden.

Tämä oravatrikoo on vaan niin hienoa! Body vauvalle ja seuraavaan kokoon 74cm.
Tämäkin on hienoa kangasta, muttei ehkä ihan oravan veroista. Harkitsen, josko en kuitenkaan jättäisi omalle vauvalle. 
Ompeluun on tullut hiukan uutta ulottuvuutta, kun hankin (käytettynä tosin) itselleni peitetikkikoneen, jolla saa tehtyä siistimpiä ompeleita kuin ompelukoneella. Sitä olen harjoitellut käyttämään ja ainakin näissä viimeisissä bodeissa meni jo oikein hienosti.

Meidän joulutytön synttäreitä juhlittiin myös viime viikolla talvi/jouluteemalla ja mm. tällaisia tarjoiltiin:


Lumiukkomuffinseja

Piparkakkuinen täytekakku

Kakkutikkareita porokuorin. Prisman askarteluhyllystä tarttui mukaan noita jäätelötikkuja ja pääsivät heti käyttöön.
Samoja tikkareita perinteisempään juhla-asuun puettuina. (Älkäätten kiinnittäkö huomiota rumannäköiseen esillepanoon. Pisteltiin tikkarit riisiin pystyyn kovettuman, kun sokeria ei ollut tarpeeksi. Kuvattu heti tehdessä nääs.)

9.12.2012

Ompelupalapeli

Minulla oli (no, pakko myöntää, että on edelleenkin) paljon ihania kankaita. Monet niistä vaan pikkuisina palasina, jotta niistä saisi kovin paljon aikaan. Tässä joku viikko takaperin ryhdyin kuitenkin mallaamaan kaavojen osia noille palasille. Syntyi kangaspalapelejä, mm. tällaista:

Metsolan helistimiä riitti etukappaleeseen. Takakappale onkin sitten koottu kolmesta osasta. Ei se edes näytä pahalle, vaikka vähän pahaa pelkäsin. Kaava näihin on piirretty vanhoista potkareista. Kun nää oli ehkä toista kertaa jalassa, niin isänsä tuli töistä kotiin ja alkoi höpöttää tytölle, että aurinkotikkarihousutko ne jalassa on. Siispä aurinkotikkareita:


Seuraavaksi laatikosta kurkisteli marimekon raitoja (juu, niitä riittää, vaikka kuinka paljon olen ommellut ja vähän myynytkin pois). Kun mitään valkoiseen raidoitettua ei olisi riittänyt koko vaatteeseen, niin siispä yhdisteltiin. Punainen riitti vain hihoihin (olisin halunnut etukappaleeksi) ja musta vain etukappaleeksi. Takakappaleeksi löytyi tummansinistä. Tästä tuli tän hetken suosikkibody (mun mielestä).






Ja viimeisimpänä aloin tehdä mekkosta ruskeasta helistimestä. Sitä oli vaan tosi pieniä paloja, joten piti keksiä ihan oma malli. Yläkaarrokkeisiin riitti minipalat. Mekko-osat löytyi myös ja kun hihoihin ei riittänyt tarpeeksi pituutta, niin niihin tuli vähän rypytystä ja pitkät resorit. Työ jäi kuitenkin vaiheeseen, kun huomasin, että kaula-aukosta tuli liian pieni ja kaiken huipuksi mekkokin on enää juuri ja juuri sopiva. Siispä se siirtyi keskeneräisten pinoon odottamaan parempia aikoja.

Kuvat on ihan huonolaatuisia, ei oikein lumian kamera yllä blogitasolle. Onneksi kuitenkin tuli kuvattua nämäkin, sillä nykyään kuvattava on oppinut kääntymään (vikkelästi) ja sätkii ja potkii sen verran, että tämänkään veroisia kuvia on vaikea saada.

1.12.2012

Se on joulukuu

Taas on yksi syksy saatu pakettiin ja uusi talvi aloitettu. Toissaillasta lähtien on tupruttanut lunta ja pakkanenkin iski kerrasta kymmeneen asteeseen. Sen verran kova Antti-myrsky oli eilen, että Aikku totesi ulos mentyään, että "täällähän on paiskauskeli". Tuuli paiskoi ihan tosissaan, muttei onneksi meilläpäin katkonut sähköjä tai tehnyt vastaavia tuhoja.

Joulumieltä pitäisi tässä lähteä keräilemään vähitellen. Lapsillahan sitä riittää, mutta oma on vähän hakusessa. Jouluverhoja on laiteltu ja kynttilöitä polteltu, mutta mistäs sellainen innostus saatais, että olis täysillä mukana tässä hommassa eikä vaan tottumuksesta?

Päivän askartelut on olleet köökin puolella. Eilen leivotut piparit saivat numerot kylkeen. Muu päivä on murjotettu kipeää selkää. Saahan äiti sentään askarrella joulukalenterin, vaikka lapsille ei kelpaa muu kuin kaupan tädin suklaiset versiot!

Ensimmäinen päivä joulukuuta 2012

Jokohan ne huomiseen mennessä saisivat ripustusnarut? Ja tässä syy lyhyeen kirjoitushetkeen kuvattuna vaunussaan:
"Moi, oon ihan tyytyväinen. Nukuin just 3,5 tuntia päikkäreitä, niin  eihän sille voi kuin nauraa.
Kaikilla kahdella hampaalla!"