28.7.2014

Lisää töihinlähtöön valmistautumista

Jostain kummallisesta syystä mun työkalenterin kannet ovat aina ihan vääränväriset. Joinakin vuosina olen koristellut ne perheeni kuvilla tai muuten vaan tarroilla, mutta tänä vuonna päätin ommella uudet kuoret. Kankaaksi valikoitui siksakia ja tekstit piirtelin kahdella eri vahvuisella tussilla. Melko hyvin onnistuin kirjoittelussa. Tosin heti, jos kynän vauhti hidastui, niin väri alkoi levitä, onneksi ei kuitenkaan kovin pahasti. 



Kansien rakenne on yksinkertainen, mutta tässä pari pientä kuvaa sisäpuolelta, joista selviää rakenne ompelevalle. Tämä on kyllä tosi yksinkertainen tehdä, vaikka ei olisi kovin paljon ommellutkaan. ;)


 Sitten vaan odottamaan kouluvuoden alkua! (Ihan vaan pientä jännitystä aloittamiseen aiheuttaa pienimmälle yllättäen puhjennut vesirokko. Eli neiti neljäveellä se olisi sitten juuri koulun aloituksen aikaan...)


17.7.2014

Reputusta

Kohta se taas alkaa. Reppuja rivissä kotona, reppuja rivissä töissä. Tai kun olisivatkin aina rivissä eikä tarvitsisi etsiä mitä kummallisimmista paikoista...

No, tästä aasinsilta siihen, että olin ajatellut tehdä itselle repun ennen töiden alkua. Rimakauhu piti minut kuitenkin poissa työstä, vaikka materiaalitkin oli hankittu jo kevään mittaan. Onneksi (?) isoin koululainen alkoi vaatia itselleen reppua, niin tuli vähän harjoiteltua sillä ja samalla vauhdilla sitten puskettua itsellekin se oma reppu. Vaikka nahkan ompelu sujui paljon paremmin kuin pelkäsin, niin olihan näissä sen verran näpertelyä, että kelpaa taas hetken pakertaa peruspaitojen ja -pöksyjen merkeissä.

Tyttären reppu koottu pappansa vanhan nahkatakin, mammansa vanhan verhon ja marimekon uuden markiisin paloista. Lähtökohtana oli "löysä" reppu, joka on kangasta ja nahkaa taskuissa. Yksi ilta ja aamupäivä selattiin pinterestiä (kannattaa tutustua tuohon sivustoon, jos ei vielä tunne; koko elämänkirjon kattava ideapankki tuntuu olevan) ja toiveet alkoivat olla konkretiaa.


Takista leikattiin pohja ja kaitale alareunaan. Kivasti sain selkäpuolelta säästettyä valmiita tikkauksiakin reppuun. Remmit ovat myös sellaisenaan takin helmasta. Repun pohja on kulmista pyöristetty suorakulmio ja muuten ihan suora pussi. Pussin suulla on nyörikuja ja siitä nyöri, jolla pussi kiristetään.


Koska reppu on jo tehnyt yhden reissun ja odottaa nyt tässä pakattuna tulevaa rantalomaa, niin sisus jää kuvaamatta. Hihnat ovat ihan ostettua laukkunauhaa, jotka päällystin yläosasta nahkalla. Hihnaan roikkumaan pääsi neidin itse ompelema pöllö omalla kirjaimella. (Pöllö on peräisin PaaPiin logosta, joka meille kotiutui aiemmin talvella ommellun koiran kankaan mukana.) 


Seuraavaksi vuoroon pääsi musta takki ja oma reppu. Lähtökohta oli tämä


Repussa on pohja/sivukaitale sekä etu- ja takakappaleet. Pohjaan ja takakappaleeseen silitin kiinni tukihuovan, jotta kassi olisi enemmän jämäkkä. Sisus on tässäkin vanhaa finlaysonin puuvillaa. Takista käytin hihat isompiin kappaleisiin, hihojen tampit läpän kiinnitykseen ja povitaskut. Taskuja oli kaksi, joista toinen kassin sisällä, vilahtaa alapuolella kuvassa. Toinen, vetoketjumalli, taas on upotettu sivukaitaleeseen. Kolmas tasku edessä on sitten omaa käsialaa. Idea mieheni repusta, jossa edessä pystysuuntaiset vetoketjutaskut. Tämä tasku on iso, ulottuu vetoketjusta sivusaumaan saakka.


Tähän kassiin en laittanut remmejä nahkasta vaan pelkästä laukkunauhasta. Remmien soljet kuitenkin pelastin nahkatakista. Eiköhän tämän kanssa kehtaa taas palata sorvin ääreen kahden vuoden tauon jälkeen! 

Ps. Meillä on nyt oikea terassipöytäkin. Tai oikeastaan kaksi.
Ja kahdeksan tuolia. Enää puuttuu se terassi. :)



3.7.2014

Kesän puuhailuja

Tänä kesänä meillä on


leivottu, 


maalattu,


lapioitu,


tehty hiekkakakkuja,


ihmetelty luonnonilmiöitä,


nukuttu ulkona päikkäreitä,


puistoiltu,


piirretty paperin puuttuessa puupaloihin.

2.7.2014

Kylmän kesän lämpimät paidat

Talvi vei mennessään blogi-innostuksen. Kevät veti pihalle ja tämä rouva on lapioinut kevään ja alkukesän mittaan kuutioittain hiekkaa ja multaa ja siirrellyt harkkoja ja muurikiviä ja pihakiviä ja mitä lie vielä muutakin. Pihamme alkaa saada lopullisia rakenteita.

Toki ommellutkin olen. Kevät- ja kesähepenettä lapsille ja jotain tilausompeluita. Täytyy yrittää kuvata niitäkin, kunhan sattuvat samalle reitille kameran kanssa. Tai oikeastaan pitäisi kai sanoa, että kunhan sää lämpenee ja niille löytyy käyttöäkin.

Nämä samistelupaidat piti kuitenkin ommella heti juhannuksen jälkeen, ennen reissua, kun sää ei näyttänyt suosivan sitä. Eikä kyllä sitten suosinutkaan! Sadetta, kylmää, tuulta, mokoma!

Mutta mökillähän aamu aloitetaan aina jumpalla: 

Aamuvarhaisella peikkopoika,
kädet ensin ylös kohottaa.
Vuorotellen polviansa nostaa
ja sormiansa vielä ravistaa.
Hetken vielä hyppii tasajalkaa,
se veren kuulemma saa kiertämään.
Sitten vasta venyttely alkaa,
hän maata kohti syvään kumartaa.
Hän venyttää, hän pyllistää.
Näin on venytellyt peikkopoika,
on peikkomamman vuoro aloittaa.

Peikkomamman aamujoogat jäivät kuvaamatta (lie parasta niin), mutta nämä mun ihanat tytöt ihanissa uusissa paidoissaan sain ikuistettua. Tämä pikkulikan tuutticollege lie yhtä viime aikojen suloisimmista hankinnoista. Rusetticollari on vähän vanhempaa, mutta edelleen yhtä ihanaa. 

Ai miten niin väärinpäin?
Kaikki peikkoseni eivät halunneet kuosipaitaa, vaan laitettiin sitten yksivärisiin silityskuvat. Toiseen tämä bambi, toiseen tähti.

(Jos tällaisen leikkaaminen ei ole mielipuuhaani,
niin silitys vasta inhottavaa onkin.
Lopulta kuva pysyi paikallaan, mutta nyt kerran
nurinpäin pestynä sorkat ovat jo irronneet kankaasta.)