15.4.2014

Muokataan vanhasta uutta

Viime viikot ovat vierähtäneet kaiken muun paitsi ompelun parissa. Jotain pientä kuitenkin ja teemana on ollut kierrätys. 

Miesten xl-kokoinen t-paita, käyttämätön tosin, päätyi tunikaksi noin koossa 150cm:


Hihat pois ja sivujen muotoilua. Helma ja olkasaumat jäivät alkuperäisiksi. Hihat soiroksi spiraalina ja pääntien resorikin suoraan uusiokäyttöön. Ei jäänyt isoa kekoa roskakangasta!



Soirot rypytin rypytyslangalla ja muotoilin tekstiksi. Ensin kirjoitin tussilla JOY-sanan paitaan ja sitten ompelin viivojen päälle kapealla siksakilla.


Valmis tunika on aika yöpaitainen. Tyttö kuitenkin tykkää vyön kanssa.

***

Toinen projekti oli hiukan pienempikokoinen. Siskoni toiveesta leikkelin resoreista kulahtaneen 110senttisen velourtakin paloiksi, koska kangas on unelmanpehmeää ja säilynyt tosi hyvänä pitkästä käyttöajasta huolimatta.


Ensin hihat irti. Sitten päälle bodyn kaavat malliksi ja palojen leikkely reiluilla 1,5-2cm saumavaroilla, jotta tulee väljyyttä. Säilytin sivusaumat ja taskut, jolloin taakse oli pakko tehdä pystysauma. Huppu oli alkuperäisessä niin pieni, että leikkasin sen irti sellaisenaan. Kännykkäkuvat ovat ihan ala-arvoisia, mutta ehkä niistä näkee idean. 


Valmiista takista tuli mielestäni suloinen. Resorit on uudet, kotimaista raitaresoria. Raidat oli yllättävän helppo kohdistaa. Vetoketju ei ole tästä alkuperäisestä takista, mutta jostain roskiin menneestä olin senkin pelastanut, kun oli ihan ehjä ja värit säilyneet. Kokoa tällä takilla on noin 68cm eli juuri viikon täyttänyt tuleva käyttäjä joutuu vielä hiukan kasvamaan, ennen kuin saa tämän itselleen. 


Lisää näitä projekteja on tulossa, sillä eskarilaiseni perivät juuri serkultaan kasan mekkoja, joissa lähtemättömiä tahroja. Jotain tahrat piilottavaa/poistavaa niistä on tarkoitus väsätä kesäksi. 

2.4.2014

Kaukalopeitto oman mallin mukaan

Aa, pee, cee, dee, ee, väks kee, mennää eväsretkelleee... 
Näinpä laulelee mun ihana kolmevuotias kiukkupussini eräänä päivänä. Oltiinhan me eväsretkellä käytykin jo kevätkelien tultua. Vaikka maa oli vielä kurainen ja piti pysyä liikkeessä, jottei tulisi kylmä, niin auringonpaiste ja pullomehu pelasti. 

Ompeluiden kuvaaminen on viime aikoina jäänyt taka-alalle, mutta tämän hiukan isomman projektin kuvasin. 


Minulta pyydettiin pian syntyvälle vauvalle jonkinlaista keväistä, avattavaa kaukalopeittoa. Sehän tarkoitti google-vierailua, jonka seurauksena syntyi tällainen peitto. Kangas on ohutta ja notkeaa villaa, tausta tilkkuilupuuvillaa. Jalat pujotetaan tuon yläkuvassa näkyvän pussin (=läppä, joka on alareunasta ja sivuista ommeltu kiinni peittoon) ja sivut taitellaan vauvan suojaksi. Kiinnitys on tarroilla. Lämmön yllättäessä peiton voi avata näppärästi. 


Yläreunat saa kiinnitettyä vastakkain neppareilla, jolloin muodostuu huppu. Luultavasti tämä toimii aukinaisenakin, kun on tarpeeksi lämmintä.