Suklaista

Vappuhan tarkoittaa juhlaa ja hulinaa. Meillä se aloittaa synttäriputken, joka päättyy heinäkuun lopussa. Silloin juhlitaan seitsemännen synttärit kolmen kuukauden sisällä. Ensimmäinen sankari sai tällaisen kakun.

Gluteeniton mutakakku

4 munaa

2dl intiaanisokeria

2dl maissijauhoja

0,5dl kaakaojauhetta

1tl leivinjauhetta

80g mantelirouhetta

200g tummaa suklaata

200g voita

Näin minä sen tein: Ekana vispataan munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään vaahtoon. Tällä välin mikro on hoitanut tehtävänsä ja sulattanut voin ja suklaan tasaiseksi mössöksi. Lopuksi voi-suklaaseos lisätään rauhallisella teholla taikinaan.

Paistoin kakun lasisessa piirakkavuoassa kiertoilmalla 175 asteessa reilu 20 minuuttia.

Kakku popsittiin mansikkasoseen ja tuorejuustolla ryyditetyn kermavaahdon kera. Oli tuhtia, mutta hyvää ja tahmeaa, vaikka siinä rajoilla, olisiko voinut olla vähän "mutaisempaa" vielä.

Hyvää vappua toivottelee Smurffiina!

Valkoiset kantit

Kesävaatteiden sarjatuotanto on päässyt käyntiin. Valkoiset kantit tulivat juuri valmiiksi. Seuraavaksi luultavasti vaaleanpunaisten tai vihreiden pariin.

Pikkuiselle 74-80cm t-paita. Tuli hyvä, vaikka saksin ilman kaavoja.
Harmi, kun tätä kangasta oli vain pikkupala.

Tämä pupukuosi on yksi suosikeistani kautta aikojen.
Tunika 98cm, kisuliini-bodysta suurennettu ja hihat muokattu pussittaviksi.

Tästä piti tulla peruspaita ensi syksyksi eskariin, mutta se näyttääkin ihan yöpaidalta...
Koko 122cm.

Tätä kukkaa käytin mekkoon, joka näkyy myöhemmin, mutta jämät käytin pikkuiseen hellemekkoon.
Ihan oma sovellus, kun piti käyttää suikaleet mahdollisimman tehokkaasti.

Kolahdus

Mitähän tapahtuu vanhempien makuuhuoneessa, kun kolme pikkutyttöä sulkeutuu kuiskien sinne? Siellä pidetään tieetysti trampoliinikauteen valmistavat harjoitukset. Ja äiti saa rauhassa nukuttaa pienintä, kunnes kuuluu tömps.

Sen seurauksena kaksivuotias (anteeksi, "mä oon melkein kolme") harjoittaa äänijänteitään. Lopulta äidin lohduttelu vaimenee sen verran, että käydään seuraava keskustelu:

- Sattuiko sinuun?
- Äitiii...
- Tuliko pipi?
- Äitiii...
- Voi voi, kun sinua itkettää.
- Äitii, joo. Kolahti.
- Kolahtiko pää?
- Ei (luultavasti kuitenkin)
- Kolahtiko käsi?
- Ei
- Kolahtiko varvas?
- Ei saa kutittaa.
- Kolahtiko... itsetunto?
- Joo!

Ja sit kun äiti nauraa, niin nauraa jo lapsikin.

Ja kevätkin tulee, ihan väkisin, vaikka vielä viikko sitten oli ihan talvi: