25.11.2010

Askarelua syksyn varrelta

Tällaisena aamuna, kun koko aamupäivä menee nukkuessa pois univelkoja ja silti väsyttää, niin täytyy piristää itseä luettelemalla, mitä on tullut saatua sentään aikaiseksi syksyn varrella. Se, mikä ei tässä kuitenkaan näy, on tuparin suursiivous alkuviikosta. Tuli pyyhittyä paljon pölyä pois pinnoilta. 

Tämä on esikoisen ja minun yhteisproduktio. Hän itse suunnitteli kuvan ja ompeli sen kiinni. Ompelin kassiksi ohjeiden mukaan. 

 
Tilasin kankailta lasten metsolasta ja niistä syntyi mm. kaksi tällaista pipoa ja alla olevat mekot (kuvassa viimeistelyä vailla).
 

 Tytöt perivät mamilasta vanhan risaisen (anteeksi, leikityn) nukkekodin. Tässä alkuperäisessä asussa. Toistaiseksi on maalattu ulkopinnat yhteen kertaan. Katto tuli mustaksi ja seinät mustikansinisiksi kuten oma oikea kotikin. On myös kierrelty kyselemässä tapetteja paikallisista tapettikaupoista (ei ole vielä tärpännyt).


Ristiäisiin tuli askarreltua monenlaista. Erityisen onnistunut oli omasta mielestäni tuo vauvakoriste kakun päällä.

Isänpäiväkakkuun kokeiltiin eka kerran syötävää kakkukuvaa. Kun meidän iskä kerran harrastaa Texiä, niin valittiin aihe sen mukaan. Hyvin toimi kuva ja oli hieno!

 
Viimeisin valmistunut työ on isänpäivälahja myös. Kuvassa ei vaan näy sukkien hieno väri, joka tumma petroolin sininen. Kokeilin näitä pari kertaa ja mieli tekisi kutoa itselle samanlaiset. Ensin kuitenkin teen yhdet aloitetut valmiiksi. Eli ehkä ensi äitiyslomalla?

Nyt askartelemaan piparkakkutaloja. Kolme kappaletta pitäisi tehdä heti kerralla. Eilinen päivä paistettiin Elsan kanssa osia (Elsa söi taikinan riekaleet) ja nyt koristelu vuorossa. Ideoita hautuu päässä kasapäin...

23.11.2010

Prätkäenkeli

Vauva on oppinut päristelemään ja koska olen kyllästynyt siihen, että pojille aina kehutaan, kuinka ne ymmärtävät moottorien päälle heti pienenä ja tytölle, että kylläpäs päriset, pyriset nätisti, niin Kerttu saakin kuulla päinvastoin eli ajellaan kovasti mopoilla täällä.
Toinen uusi taito on liikesarja, jota usein sanotaan helikopteriksi eli vain maha maahan, loput vartalosta heiluu ilmassa, niin saadaan Auran hoksottimien mukaan lumienkeleitä.
Meillä on siis nyt prätkäenkeli. Ja aika usein ainakin kaksi apuprätkää pärisemässä malliksi vieressä. Tai kääntämässä: "Äiti, vauva kääntyi ihan ite ympäli. Mää vaan vähän autoin pyllystä."

Oi, kuusimuu

Tässä oppii kaikkea uutta, kun kuuntelee lapsia tarkasti. Eilen ajeltiin autolla ja Elsa kyseli, että mitä lehmä kuuluu jouluun. Minulla ei tullut mitään mieleen. Neiti väitti, että yhdessä laulussa Anni tanni -levyllä lauletaan lehmästä. Nyt kuunneltiin sitten yhdessä, niin niinhän se tosiaan menee:
Oi, kuusimuu (onko se jotenkin kuusi lehmää?), oi kuusimuu,
ja lehmäs uskolliset...
Se lehmä tosiaan toistuu siellä monta kertaa!
Kun tähän vielä lisätään, että meillä on Valiolta saatu lehmäpiparimuotti, niin lehmäjouluhan on täydellinen.

11.11.2010

Remonttia on taas tehty. Viimeinen remonttimies poistui juuri tavaroineen ovesta. Tällä kertaa töitä tehtiin sisätiloissa, joten tuli viikon pyykkitauko evakkoreissujen takia. No, pyykkiähän kertyy meillä jo ihan käyttövaatteista. Lisäksi sitä kertyy, kun pannaan nuoret remonttimiehet asialle "suojaamaan" paikkoja. Tässä on pyykkikone huristellut mm. kolme koneellista kipsipölyisiä ulkovaatteita ja seuraavaksi vuorossa lakanat x7 tuplana (reissupyykki).

On näistä korjauksista hyötyäkin vissiin. Huomaa, että on ihan hyvä tyhjentää tavaransyöppökaapit ja -hyllyt tavaroista kerran vuodessa ja pohtia, mitä kaikella ylimääräisellä tavaralla oikein tekee. Eteisen peilikaapit syövät saunallisen tavaraa. Siis ihan oikeasti koko lauteiden alus ja vielä lauteetkin täynnä tavaraa. Tai no, ei nyt ihan kattoon asti kuitenkaan. Vessan pikku kaapeistakin tulee yksi ikea-kassillinen. Onneksi ei sentään vaatehuonetta tarvinnut tyhjentää.
Myös lapset olivat eilen mielissään, kun saivat tiskata duplot. Siinähän sitä riitti puuhaa (ja märkiä vaatteita), kun vanhoilla hammasharjoilla jynssäsivät niitä. Oli vähän katastrofikin lähellä, kun tytöt eivät ensin tulleet ajatelleeksi, ettei sitä vettä kannata kantaa lastenhuoneeseen ämpärikaupalla.

3.11.2010

Vauva yllätti

Kerttu pikkarainen yllätti äidin eilen. Onhan tuo äheltänyt itsensä kyljelleen jo usein, mutta eilen löysin typykän mahaltaan päiväunien jälkeen, vaikka oli selälleen nukahtanut. Pitkin iltaa ähelsi taas lattialla kyljelleen, mutta kovalla lattialla ei sentään päässyt ympäri vielä. Uskottavahan se on, että aika juoksee.

Ainista ja Aurasta piti kirjoittaa, kun ovat sellaisia verbaalitaitureita. Ja tietty silloin kun sanat eivät enää riitä, niin tartutaan toista vaikka tukasta. Tai pikku puraisukin on aika tehokas. Tai kirjalla paukauttaminen. Hätä keinot keksii.
Mutta tytöt leikkivät tuossa pari päivä sitten duploilla kotia. Saivat rakennettua hienon kaksikerroksisen talon, kun hiukan saivat apua. Sitten jossain vaiheessa leikkiä jäin kuulostelemaan.
Aura: Nää lähtis nyt Helsinkiin. Sinne Hakarantaan (ovat käyneet Hakaniemessä vastikään). Ja ratikalla mennään.
Aini: Sitten ne tulis näille kylään, kun nää asuu Helsingissä.
Aura: Ei kun nää menee toiseen Helsinkiin.
Aini: Tää on just se isompi Helsinki.
Aura: Eikun ihan toiseen, oikeasti pienempään Helsinkiin.
Aini: Siis tää mun Helsinki onkin se kaikista pienin Helsinki.
Aura: (tuskastuu jo) Ei me haluta teille aina tulla kylään!
Tällä kertaa ei edetty primääritasolle, vaan päästiin sopuun, että lähdetään yhdessä sinne toiseen Helsinkiin.

Nyt tytöt ovat Pyryissä eli päiväkodissa tämän päivän ja minä lähden pakkaamaan tavaroita, että päästään pakoon (taas yhtä) korjausremonttia.

2.11.2010

Joulujuttua

Joka vuosi joulun tulon huomaa siitä, että joulusuklaat ilmestyvät kaupan hyllyyn (ja kodin, så klart). Keskutellaan siitä, että taas ne tulivat edellisvuotta aikaisemmin. Ja kiistellään siitä, onko se Julia vai Geisha, joka parhaimmalta maistuu. Taas.
Tänä vuonna joulun lähestyminen on kuitenkin saanut uusia vivahteita. Totuudentollo esikoinen on päättänyt kaikissa mahdollisissa vaiheissa valistaa, että sitä oikeaa joulupukkia ja tonttuja ei ole olemassa. On vain se ystävällinen naapurin iskä, joka viitsii pukeutua joulupukin vaatteisiin. Ja äiti ja iskä ovat niitä tonttuja. Elsa vastaa tähän joka kerta, että miten ne lahjat sitten viime vuonna ilmestyivät oven taakse, jos ei kerran ole joulupukkia. Kaksoset tietysti joutuvat ihan pois tolaltaan näin kamalista väitteistä.

Aura pääsi kerran tunnetusti sanavalmiina vastahyökkäykseen. Sattui nääs niin, että viime vuonna iskä leikki tonttua Ainin ja Auran kanssa. Erään kerran, kun tytöt leikkivät viime jouluna saadulla lego-talolla, Aura sanoi, että tämän paketti oli silloin kärryssä, kun isi osti sen prismasta. Tähän Anni, että ei VARMASTI ollut. TÄMÄN paketin toi kyllä JOULUPUKKI!