28.10.2012

Syysloma

Tällai kotiäitinä ei syysloma ole kovin suuri merkkipaalu, varsinkaan kun en saanut parempaa puoliskoani uskomaan, että kannattaisi lähteä reissuun. Ei, me rytyytettiin kottikärryjä ja heilutettiin lapiota kotipihassa. Siinä kohdin eniten, mihin tulee autokatoksen ja varaston vasen etunurkka. Kolme päivää lapioitiin, neljäntenä uskottiin, että kaivuria tarvitaan, viidentenä se jo tuli käymään ja teki homman loppuun 20 minuutissa. Olisi luultavasti tehnyt koko homman puolessa tunnissa. No, se siitä, mutta ehkä hiukan tuli lihaskuntoa kasvatettua kuitenkin.

Ei me maltettu kuitenkaan olla pientä reissua tekemättä, kun tiedossa oli askarteluaarrereissu äidille ja serkkuloma Annille. Aarrepaikkaan piti olla käteistä ja puolisensataa jöröä matkassa sinne suunnistin ajatellen, että ehkä noin puolet käytän. No, kaik män, täytyy tunnustaa ja ison kassillisen kanssa palasin kotiin. Mukana tuli monenlaista, värikyniä, leimasimia, liimapuikkoja, helmiä, liimapuikkoja, kangasvärejä, pullovärejä, liimapuikkoja jne. Myyjäkin hiukan ihmetteli, että kuinka joku saa kulumaan 20 puikollista liimaa järjellisessä ajassa. Helposti, sanoin minä, eikä minun edes tarvitse itse paljon auttaa!

Pikkuisen olen ehtinyt ommellakin, mutten mitenkään tarpeeksi. Serkkupoika sai tilauksesta dinolakin. Oli kiva kehitellä kaavaa ja onnistuakin jotakuinkin. Kuvassa lakki vielä hiukan kesken Keidu-sovittajalla.


Myös Ulla-serkku sai uuden apinapipon, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja onhan sekin melkein ompelua, että ostaa kankaita. Tässä yhtenä yönä moni nettikangaskauppa vietti Kankaiden yötä ja hyvät tarjoukset houkuttelivat minutkin tilaamaan useampaa kangasta. Sitten tarttis vielä ostaa sitä ompeluaikaa lisää, ettei jää uutuudet kaappiin roikkumaan.

Mutta. Syyslomaviikon loppu lähestyy ja arki alkaa. Ehkä nyt taas ehtii, varsinkin kun autokatoksen ja varaston pykääminen päätettiin siirtää kevääseen.

15.10.2012

Garderoobin laajennus pikkuiselle

Varoitus! Tämä postaus sisältää paljon ompeluselostusta, jotta muistaisin myöhemmin, miten EI kannata tehdä vanupukua.

Mulle kävi tämän pikkuisen satutätin vaatteiden kanssa vähän hassusti. Ajattelin koko kesän, että vaatettahan riittää enkä yhtään muistanut, että kaksi vuotta sitten kyllästyin useimpiin kolme-neljää kierrosta nähneisiin pikkuistuksiin, että myin osan kirpparilla ja paljon isomman osan lahjoitin Uffin tyypeille tuonnen kunnan toiselle laidalle.
Nytpä olenkin kiertänyt ahkerasti netti- ja livekirppareita, mutta päätin pistää hössäkäksi ja ommella muutaman pikkuvaatteen itsekin.
Ostin yhden äitiyspakkauksen vanupuvun eurolla muistaakseni (käyttämättömän jopa), mutta sen laimeaa väriä ja yksinkertaista(ko?) muotoa katseltuani päätin lisätä sille kuoret päälle. Ja tämän näköinen on lopputulos:
Tämän pieni toimenpide osoittautui paaaljon luultua suuremmaksi projektiksi. Leikkasin ensin resorikantit lahkeista, hihoista ja hupusta. Ratkoin irti vetoketjun. Sitten leikkasin ruskean collegeni paloiksi. Lisäsin käyttäajan lisäämiseksi pitkähköt resorit hihansuihin ja lahkeisiin. Huppuun oli myös pakko laittaa resori, kun se lyheni alussa. Hupun vuoreen laitoin elefanttitrikoota. No, ihan hyvä tästä tuli, käyttökelpoinen ja paljon paremman värinen kuin alkuperäinen. Vetskari ja hupun sisäpuoli eivät kestä läheistä tarkastelua.

Kaiken kukkuraksi totesin pukua sovittaessani, että tämän käyttöikä jää luultavasti lähemmäs yhtä kuin kolmea kuukautta, kuten olin ajatellut. Tuo satutäti on niin pitkäselkäinen...

Hommasin itselleni neppipihdit (sellaiset ihan oikeat, lidlin pihtejä ei lasketa, kun niihin ei löydy sopivia neppejä enää sen 50 mukana tulleen lisäksi). Nyt piti tietysti miettiä, missä niitä tarvitaan. No, bodeissa tietenkin.

Mulla on joku lievähkö vaaleanpunaista karsastava kausi menossa, mutta laitoin silti norsuille hempeät kanttaukset, jotta ihan kaikkien ei tarvitsisi kysyä, onko siellä tyttö vai poika. Harmi vaan, ettei kangas riittänyt pitkiin hihoihin, kun niitä näin talvea vasten tarvittaisiin. Toiseen bodyyn valittiin isompien kanssa sydämiä ja tämä onnistuikin yli odotusten. Jopa resorit meni nätisti. Sen alla on tilkkupeiton tekele, jota aloin askarrella, kun halusin käyttää ne viimeisetkin tilkkuset noita norsuja. Mukana myös yksi ostettu pingubody, joka joutui askarreltavaksi, kun sai eka pesussa jo punaisista resoreista väriläiskät pariin kohtaan. Peitto on vielä kesken. Ensin pitäisi ostaa vanua väliin ja taustakangas on valitsematta, mutta eiköhän siitä tule hyvä peitto turkooseihin rattaisiin. Sävy sävyynhän sen pitää olla.

Ihastuin tuohon vauvaleggarikaavaan niin, että tein toisetkin. Resorit ovat kyllä ihan samaa väriä keskenään, vaikka kamera muuta yrittää uskotella.


10.10.2012

Köökin puolelta

Keittiöhommat takkuilee monesti arkena eikä tule mitään ihmeellistä laitettua, mutta nyt on kokeiltu sellaista, että lapset tekee ruokalistat (ehtoja on, kyllä!) ja äiti toteuttaa. Ihan toimiva systeemi kahden viikon ajan, kunnes yksi viisivuotias kaikkiruokainen keksi haluta listalleen aurinkokeittoa (kasvissose), niin johan alkoi isompien taholta uhkailu, että ei kyllä ikinä leikitä sun kanssa, jos pakotat meidät syömään sitä mössöä... No, listat jäihin vähäksi aikaa ja äiti taas päättämään ruoat.

Jos on ruoanlaittointo kateissa, niin leipominen on hauskempaa. Onneksi oli juuri ristiäiset (näinkö pian se stressi unohtuu). Tarjolla oli tuttua ja uuttakin.

Tarjolla oli tuoresalaattia, patonkia, kana-feta-voileipäkakkua, omena-valkosuklaa-tuorejuustokakkua, pikkuleipiä, (maidottomia) suklaamuffinseja, täytekakkua ja (vaaleanpunaiseksi värjätyssä) valkosuklaassa dipattuja vaahtokarkkeja.

Eka ihanitetehty voileipäkakku oli ihan hyvää. Onneksi on netin kakkublogit!
Jokaisen ristiäiskakussa on ollut erilainen koriste. Selma sai kastemekkoon puetun nuken kukkasten kera. Mekko ja kakun päällinen vaahtokarkkimassaa, kukat sokerimassaa ja punainen marsipaania. Pursotukset sentään ehtaa kermaa.

Ehdittiinpä sentään juhlia myös mamman ja papan 35-vuotista avioliittoa muutaman päivän myöhässä. Lupasin ristiäisissä, että leivon kakun, jos tapaaminen saadaan järjestettyä. 

Minä tein kakun (ihan perus kermakakku), johon väkersin marsipaanimamman ja -papan. Materiaali loppui paitojen kohdalla, kun en viitsinyt tehdä punaisia pöksyjä molemmille. Marsipaani onkin varsin hauskaa muovailuvahaa!

8.10.2012

"Vauvaloma" ohi

Tämä blogi on pitänyt kesälomaa ja vauvataukoa vähän turhan kauan. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. 2vee on ominut talon kiukkukuningattaren tittelin. Vauva lie sitten hurmuri, jos hänelle suotujen hymyjen ja lepertelyjen määrää mittaa.

Laitan nyt edes pienen kuvakavalkadin näiltä parilta syksykuukaudelta.

Eka kouluaamu uusissa hameissa.
Kiire näissä tuli, sillä viimeiset  rullapäärmeet ompelin vasta edellisenä iltana yötä vasten.
Ompelujen osalta tämä syksy on ollut pipoisa. Myssyköitä on tehty omille ja  serkuille. Hyvä tapa päästä eroon pienemmistä paloista kangasta.
Olen hiukan opetellut photoshopin käyttöä ja oppinut esim. poistamaan taustan kuvasta. Alapuolella alkuperäinen kuva verrokkina. 




Päivätirsat

Hymyjä 2kk


Jumppaa isin kanssa. 

Hui! Onpa kirkas salama!