31.1.2014

Markiisiraidat, osa 1 - rahapussukka

Ostin jo syksyllä marimekolta halpaa markiisia. Tovin se sai odotella inspiraatiota, mielessä oli toki jonkinlaiset suunnitelmat jo valmiina. Ensimmäisenä valmistui rahapussukka. Ulkoapäin se on kovin vaatimattoman näköinen, oikeastaan vähän harmi, että siitä ei näy, mikä väkertämisen vaiva tässä oli. :) Alunperin idea tällaisen ompeluun löytyi AnniP:n Villapata-blogista. 


Jossain vaiheessa tajusin, että olisin voinut kuvata vähän tarkemmin eri työvaiheita, mutta tässä jotain:


Ensin kuitenkin leikkasin kaikki kappaleet, silitin niihin tukikankaat (paitsi päälliseen) ja ompelin taskut kiinni vuorin taustaan. Ylävasemmalla vuori taskuineen. Tähän asti oli helppoa. Sitten vetoketju. Tässä tuli mieleen, että olisipa ollut fiksua harsia ensin, olisi nimittäin helpompi purkaa... Kolmas kerta toden sanoo tässäkin eli silloin menikin jo sitten oikein. Ompelin ketjun ensin pelkkään vuoriin, sitten laitoin päälikankaan kakun päälle ja vetelin toisen kierroksen. Sivulle jätin kääntöaukon, jonka ompelin käsin kiinni, ensin ulkopuolelta, sitten sisäpuolelta. Kaiken kaikkiaan aikaa kului pari tuntia.


Tulihan se valmiiksi! Pikku silitys vaan ja kuvaamaan. Mutta kuinkas kävikään! Silitysrauta sanoi pih, puh, pössss... No, onneksi on tahrapoistoaineet, niin tahrat sai kyytiä. Seuraavaksi pitääkin sitten ryhtyä putsaamaan rauta.



30.1.2014

Rusetteja!

Koko ajan näyttää siltä, että kiihtyvällä tahdilla tulee uusia, toinen toistaan ihanampia, suomalaisia kuoseja markkinoille. Kun ei ole rahaa tarpeeksi, niin on pakko kovettaa itsensä. Tämä joustocollege teki kuitenkin poikkeuksen. Nämä rusetit ja rauhallinen värimaailma veivät mennessään. 


Tämä iloinen neitoni saa harvoin uusia vaatteita, sillä isosisko lahjoittaa omansa niiden jäätyä pieniksi. Tähän neiti kuitenkin ihastui ja sai siihen toivomansa punaisen rusetin ja punaiset "reunat". Maalasin rusetin kangasväreillä. 


Etureuna on lyhempi kuin takareuna. Malli on nyt yritetty tehdä tarpeeksi kapeaksi ja pehmeäksi herkkis-neidille. Ei ole häiritsevää huppua. Ei lepata hihoista. Ei lepata sivuista. Ei ole liian pitkää helmaa sullottavaksi toppahousuihin.

Katselen paitaa jo kolmatta päivää neidin päällä ja näen sen koko ajan sellaisella peplum-helmalla varustettuna. En vaan osaa päättää, olisiko helma samaa kangasta vai yksiväristä tummanharmaata, joka sopii täsmälleen harmaisiin rusetteihin. Kai se on kuitenkin tyydyttävä siihen, mistä lapsi tykkää ja mitä haluaa ylleen pukea. :)

25.1.2014

Tilkuista täkki, nukkeäideille vaan!

"Olen pieni nukkeäiti, minulla on monta lasta. 
Yksi pieni nukeistani, koulutietä astuu vasta.
Nuket pesen, nuket puen,
hauskat lorut heille luen."


Laatikko (yli)täynnä jämäkankaita ja tilkkuja taitaa olla aika monen ompelijan riesana. Kun Saumanvaran perjantaihaaste oli ommella tilkuista, niin pakotin itseni tarttumaan härkää sarvista. 


Haasteessa ompelin puna-oranssisävyisen makuupussin toisen eskarilaisen nukelle. Koska yksi ei tietenkään riitä, tein toisen samanlaisen ruskeamman sävyisenä. Kolmevuotiaan nukke ei tarvinnut enää makuupussia, niin se sai peiton. Peitosta tuli niin kiva, että kelpuuttaisin oikeallekin vauvalle, jos nuo kissojen rusetit eivät olisi kakkoslaatuista, värjäytynyttä. 


Hyvät unet näytti saavan nukkevauva, vaikka tuttikin otettiin pois suusta kuvauksen ajaksi. Jopa nukkeäidin huomio oli, että se pinkki tutti ei oikein sovi näihin väreihin. 


 Väärinpäin käännettynä makuupussi toimikoon vielä päiväpeittona nuken sängyssä.

Haaste jatkukoon. Siellä tilkkuloota on levitettynä pitkin lattiaa vielä pinkkiin, punaiseen, siniseen ja mustavalkoiseen kasaan. Mitähän niistä tekisi?

22.1.2014

Sairastupa-aamu

Se tunne, kun pienin on sairaana ja valvottanut koko yön. 



Tämän kuvan on piirtänyt eräs kaksosäiti, joka jakaa kuviaan omalla, tuoreella fb-sivullaan. Osuipa niin hyvin tälle aamulle.

17.1.2014

Suklaakeksit

Ajattelin kerrankin yllättää lapsukaiseni ja tehdä pikaisia suklaakeksejä välipalaksi. Ajattelin jotain kohtuullisen terveellisiä kaurakeksejä kaakaolisällä. Mutta kun kaappien kaivelu tuotti tulokseksi myös avatun suklaalevyn, niin vaihdettiin linjaa.

Suklaakeksit
220g voita
1dl siirappia
1,5dl sokeria
3dl jauhoja
2dl mantelijauhetta
2tl leivinjauhetta
2rkl kaakaojauhetta
80g tummaa suklaata

Sulata voi, sekoita siihen siirappi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos siirappivoihin. Lisää lopuksi rouhittu suklaa. Paista 200 asteessa muutama minuutti. 

Näistä tuli niin hyviä, etten ehtinyt edes kuvaa saada (kun en ihan heti kuvannut). Ensi kerralla laitan pikkuisen enemmän suklaata ja korvaan osan mantelijauheesta vehnäjauholla.

Pikku-ukon haalari


Tämä pikkumies muistuttaa hämmästyttävän paljon pikkuveljeäni joskus neljättä vuosikymmentä sitten. Talvivauva kun on, hän tarvitsi lämmintä ylle. Mustavalkoiseen joustofroteeseen yhdistin (niitä edelleen maailman ihanimpia, kullansävyisiä) karhuja, kun omista varastoista löytyi sopivan sävyinen vetoketju.


Raitojen kohdistaminen ei sitten onnistunut kolmannen purkamisen jälkeenkään, niin saivat jäädä epäkohdikkain. Malli on kovin muokkailtu, mutta lähtökohtana Ottobren jumpsuit-kaava toissavuodelta. Koko noin 62cm. Laitoin vuoren vain huppuun.


12.1.2014

Mustavalkoisia hopeisin lisäyksin

Esikoinen tarvitsi (?) mustaa neuletakkia. Tai ylipäänsä jotain neuletakkia, kun olin tehnyt itselleni jakun yhdestä hänelle ostetusta neulekankaasta. Heti. Onneksi oli yksi oma, vanha, helmasta ja niskasta reikiintynyt, muttei muuten kulahtanut neuletakki. Kokoa sen verran, että siitä sai tehtyä 146senttisen neuletakin. Tai taisi siitä tulla aika paljon isompikin, mutta menee jo nyt. Mustan kuvaaminen saa kyllä mielen mustumaan, jos olisikin valoisa päivä. Säästän teidät siis sovituskuvilta ja laitan vain pari kuvaa.


Tämä on tehty mahdollisimman paljon vanhaa säästäen. Nappilista vanha. Hihansuut alkuperäiset. Olkasauma alkuperäiset. Helma oli sitten pakko ommella uusiksi ja tietty sivusaumat. On takaa pidempi, niin tietysti tuo harmaa saumurilanka loistaa tuolta rumasti.

Musta setti sai jatkoa, kun löysin kivoja, puisia kaiverrettuja leimasimia. Niitä piti tietysti heti kokeilla. Kivaa rosoista ja elävää pintaa tuli kankaalle.


Perustoppi koossa 146 vähän sattumanvaraisesti asemoiduin sydämin (Joo joo, se oli tarkoituskin!). Halvallakin sain tehtyä, sillä kangas on peräisin kirpputorilta löytyneestä, hyväkuntoisesta t-paidasta. Hihat pääsivät jo aiemmin jonkun pipon vuoriksi. 


Mutta kukas se sieltä kurkkii?



"Olen pehmoisten ja lempeiden mäyräkoirien ylvästä sukua. Ylpeys on kuitenkin meistä kaukana. Pääsin uuteen kotiin litteäksi taiteltuna pakettina, josta kymmenvuotias ompelija pelasti minut. Ompeli ja täytti minut, antoi nimen ja adoptoi halittavaksi. Sain nimen Henrietta. Olen sisäkoira, mutta olen kuullut lasten puhuvan lumesta, joka on kylmää ja valkoista. En ole nähnyt sellaista koskaan, mutta ainahan sen voi kuvitella."

Meille kotiutui jouluna piirtopöytä, jonka avulla voi piirtää kuvia helpommin kuin hiirellä. Ensimmäinen kokeilu ei vielä vakuuttanut, mutta päästin silti Henrietan (Paapiin raksu-koiran tsi-versio) ihailemaan maisemaa.
Ps. Nyt sitä luntakin on jo ihailtu kahden päivän ajan. Ei sitä paljon ole, mutta sen verran, että maisema valkeni.



7.1.2014

Joulun ajan tunnelmia

Joulu meni. Maa oli musta ja vettä satoi ja tihuutteli vaihtelevasti. Jossain välissä yritettiin ulkoillakin, mutta paljon aikaa vietettiin visusti sisätiloissa. Kirjoittelutaukoa kertyi reilusti, kun en saanut aikaiseksi siirtää kuvia koneelle. Tässä vähän joulutunnelmia: 


Metallilankapalloista tuli suorastaan villitys. Ensin askartelin niitä parin ystäväni kanssa myyjäisiin, mutta tokihan piti saada niitä itsellekin. Kolme ehdin saada valmiiksi ennen joulua. Materiaalina ohut metallilanka, johon kieputeltiin lasihelmiä (metallihelmiä niissä myyjäispalloissa) ja sitten "helmilankaa" ilmapallon päälle. Nää on nättejä omasta mielestäni. Melko vaatimattoman näköisiä, mutta kimaltavat ihanasti, kun valo osuu niihin. 

 

Kynttilänvaloa


ja sähköisempää valoa.


Minun ei ole tarvinnut pariin vuoteen huolehtia piparkakkutalon rakentamisesta, kun sellainen - suuri vieläpä - on meille ilmestynyt lahjan muodossa. Niin tänäkin vuonna. Tämä talo nimettiin kansakouluksi suuren kokonsa ja muotonsa vuoksi. Katos sai vaurioita pienimmäisen tehtyä sabotaasi-iskun taloa vastaan. (Älkää kysykö, miten 1,5v pystyy yltämään astianpesukoneen päälle.)

Tämä pikkuterroristi on muuten ehtivässä iässä. Erityisen suuresti hän nautti joulunaluspäivistä, jolloin siivottiin, eli hänpä pääsi vapaasti tutkimaan esim. saippuan koostumusta lorotellen sitä lattioille tai levittelemään makaroneja pussikaupalla keittiön lattialle tai menemään kylpyyn lattianpesuveteen vaatteet päällä. Mutta eihän sille voi kuin nauraa, kun se on niin suloinen. Honey!


Käsityöpuoli oli vähän lomalla jopa, mutta eihän sitä ihan kokonaan malta.

                                                      Nuppineulateksti by 9v
Ps. Se uusi kamera tuli hankittua lopulta. Olympuksen mikrojärkkäri E-PL3. Tutustellaan.