30.4.2013

Suklaista

Vappuhan tarkoittaa juhlaa ja hulinaa. Meillä se aloittaa synttäriputken, joka päättyy heinäkuun lopussa. Silloin juhlitaan seitsemännen synttärit kolmen kuukauden sisällä. Ensimmäinen sankari sai tällaisen kakun.


Gluteeniton mutakakku

4 munaa
2dl intiaanisokeria
2dl maissijauhoja
0,5dl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta
80g mantelirouhetta
200g tummaa suklaata
200g voita

Näin minä sen tein: Ekana vispataan munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään vaahtoon. Tällä välin mikro on hoitanut tehtävänsä ja sulattanut voin ja suklaan tasaiseksi mössöksi. Lopuksi voi-suklaaseos lisätään rauhallisella teholla taikinaan.

Paistoin kakun lasisessa piirakkavuoassa kiertoilmalla 175 asteessa reilu 20 minuuttia.

Kakku popsittiin mansikkasoseen ja tuorejuustolla ryyditetyn kermavaahdon kera. Oli tuhtia, mutta hyvää ja tahmeaa, vaikka siinä rajoilla, olisiko voinut olla vähän "mutaisempaa" vielä.


Hyvää vappua toivottelee Smurffiina!



26.4.2013

Valkoiset kantit

Kesävaatteiden sarjatuotanto on päässyt käyntiin. Valkoiset kantit tulivat juuri valmiiksi. Seuraavaksi luultavasti vaaleanpunaisten tai vihreiden pariin.



Pikkuiselle 74-80cm t-paita. Tuli hyvä, vaikka saksin ilman kaavoja.
Harmi, kun tätä kangasta oli vain pikkupala.


Tämä pupukuosi on yksi suosikeistani kautta aikojen.
Tunika 98cm, kisuliini-bodysta suurennettu ja hihat muokattu pussittaviksi.

Tästä piti tulla peruspaita ensi syksyksi eskariin, mutta se näyttääkin ihan yöpaidalta...
Koko 122cm.


Tätä kukkaa käytin mekkoon, joka näkyy myöhemmin, mutta jämät käytin pikkuiseen hellemekkoon.
Ihan oma sovellus, kun piti käyttää suikaleet mahdollisimman tehokkaasti.



24.4.2013

Kolahdus

Mitähän tapahtuu vanhempien makuuhuoneessa, kun kolme pikkutyttöä sulkeutuu kuiskien sinne? Siellä pidetään tieetysti trampoliinikauteen valmistavat harjoitukset. Ja äiti saa rauhassa nukuttaa pienintä, kunnes kuuluu tömps.

Sen seurauksena kaksivuotias (anteeksi, "mä oon melkein kolme") harjoittaa äänijänteitään. Lopulta äidin lohduttelu vaimenee sen verran, että käydään seuraava keskustelu:

- Sattuiko sinuun?
- Äitiii...
- Tuliko pipi?
- Äitiii...
- Voi voi, kun sinua itkettää.
- Äitii, joo. Kolahti.
- Kolahtiko pää?
- Ei (luultavasti kuitenkin)
- Kolahtiko käsi?
- Ei
- Kolahtiko varvas?
- Ei saa kutittaa.
- Kolahtiko... itsetunto?
- Joo!

Ja sit kun äiti nauraa, niin nauraa jo lapsikin.

Ja kevätkin tulee, ihan väkisin, vaikka vielä viikko sitten oli ihan talvi:


18.4.2013

Jokaiselle jotain kevätjuhliin

Jokaiselle jotain näistä metsolan ihanista joustofroteista. Tuo vihreä on oma suosikkini kaikista kankaista tällä hetkellä. Perusvärejä, selkeitä kuvioita, vähän retroa, muttei liikaa, laatua. Ja punainen hippiekin piristää. Ja syrämmetkin ovat tietenkin suloisia.

Saa nähdä, ovatko mekot liian kuumat kesämekkoina, mutta tätä vauhtia ei ole pelkoa, että ainakaan kevätjuhliin mennessä saataisiin helteitä näille leveysasteille.


Isoimmat halusivat samanlaiset mekot kuin kaverit aikaisemmin. Siispä tein, olihan ne helppo tehdä, kun oli muokattu kaava valmiina edellisistä mekoista.

Pienemmille leikkasin perushameet, jokaiselle omanvärisen:

Perushame
=
vyötärön mitta+2,5cm väljyyttä/kpl
hiukan alaspäin levenevät ja alareunasta pyöristetyt kappaleet
pituus mielen mukaan, näissä n. 5cm polven yläpuolelle
resori jouston mukaan 10cm x vyötärö - 5-10cm.

 
Ihana aurinko! Kurkkasi pilven takaa juuri, kun kuvattiin. Kun puolen tunnin päästä selvittiin ulos, niin satoikin jo vettä.
Vaavikin saa taas yhden mekon, periaatteessa samaan sarjaan, mutta leikkasin sen niin isoksi, että kävisi vielä ensi syksynäkin, mistä johtuen se käy vasta ensi syksynä. Siirsin sen sitten saman tien ompelujärjestyksessä jonon hännille.

11.4.2013

Viimeaikaisia ja haasteita

Viime päivät ovat olleet vähän hiljaisia. Vauva valvottelee sen verran, että päivisin ei jaksa tehdä kuin pakolliset. Toissailtana kuitenkin hipsin ompsuun ja leikkelin pari pipoa. Musta pipo on taannoisen arvonnan voittopipo, joka lähtee uudelle omistajalleen lähipäivinä:


Olen jo pidempään mielessäni kehitellyt lippapipoa. (Ja onhan näitä siellä täällä näkynytkin.) Testailuun valitsin pieniä kangaskappaleita, joille ei enää ollut muuta käyttöä. Päättelin, että väritkin ovat sellaiset, jotka eivät kelpaa omille prinsessoilleni. Tuloksena kääntöpipo lipalla, jonka kaksivuotias omi heti itselleen: 



Näitä taidan tehdä useampiakin. 
Eilisen ja tämän päivän olen käyttänyt ison trikookangaspinon taltuttamiseen. Alussa oli reilu kahdeksan metriä kangasta. Nyt on 27 leikattua vaatekappaletta ja yhtenäistä kangasta jäljellä hyvin vähän: 


Tuosta pinosta puuttuu vielä ne viime viikolla leikatut 2,5metriä joustofroteisia mekkoja ja hameita. Että ommeltavaa piisaa nyt...
Tänä aamuna pistin myös väripyykkiä koneeseen. Valkoiset joustikset ja sinivalkoiset pallojoustikset sekä pari kulahtanutta harsoa saivat tyttötaloon sopivat sävyt:


Sain myös ensimmäiset haasteeni Julialta ja Paulalta. Molemmilta tuli sama haaste, niin päätin yhdistää ne. 

Säännöt ovat seuraavanlaiset:


Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa. 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 


2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 


3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 


4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa. 


5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 


6. Ei takaisin haastamista.


Yksitoista asiaa minusta:


Olen puolivälissä neljättä vuosikymmentäni ja kuuden tytön äiti. Kotoisin sisä-Suomesta ja valunut vuosien myötä etelään. Rahatyökseni olen opettaja; tällä hetkellä päätoiminen äiti, joka haaveilee tienaavansa käsitöillä sen verran, että voisi olla enemmän kotona lasten kanssa. 
Rakastan harrastustani ompelua, mutta tykkään myös harrastaa jumppaa, tarkemmin pilatesta. Olen armoton herkkusuu ja yritän aina vähentää herkuttelua, mutta siitähän ei tule mitään kolmea, neljää viikkoa enempää. 
Elämä on monesti kiireistä ja haaveilenkin usein hiljaisuudesta. Ehkä sillekin tulee vielä aika (tai toivottavasti silloinkin sen katkaisee ompelukoneen surina). 
Jospa siinä tuli yksitoista asiaa.

Nämä kysymykset sain Julialta:
1. Miksi ompelet?
Äitinä käy monesti niin, että omaa työtään ei näe konkreettisesti missään (siivous, pyykkäys, ruoanlaitto). Ompelussa saan aikaan jotain konkreettista, josta voin itse iloita.
2. Milloin ompelet?
Jokaisessa mahdollisessa välissä. Usein vauvan päiväunien aikaan, kun isommat puuhailevat omia leikkejään.
3. Mistä mieluiten hankit kankaasi?
Nettikaupoista. Suosikkeja on monta, mutta esim. KVK, Metsola, Selia ovat tuttuja.
4. Mikä kuosi on tällä hetkellä suosikkisi?
Metsolan retrokukka vihreällä pohjalla
5. Ompeletko mieluummin itselle vai lapsillesi?
Mieluummin lapsilleni, mutta itsellekin jonkin verran.
6. Koska olet ommellut viimeksi jostain muusta kuin joustavasta kankaasta?
Viime viikolla ompelin farkkuja tyttärelle. Ovat vielä vaiheessa.
7. Pidätkö vetoketjujen ompelusta?
EN!
8. Kuka inspiroi sinua?
Moni bloggaaja, joiden tuotoksia käyn kurkkimassa. Toisaalta omien lasten tuikkivat silmät, kun saavat jotain äidin tekemää päälleen.
9. Miksi bloggailet?
Blogi on vähän kuin päiväkirja. Sieltä löytyy myöhemminkin, mitä on tullut tehtyä ja sanottua (lasten enimmäkseen).
10. Missä haluaisit kehittyä bloggailun saralla?
Haluaisin oppia ottamaan parempia valokuvia ja käsittelemäänkin niitä. Aika vain ei riitä ihan kaikkeen...
11. Mistä omassa blogissasi olet ylpeä?
Olen saanut muokkailtua sitä omannäköiseksi ja tallentanut siihen paljon elämään monen vuoden ajalta.

Ja nämä Paulalta:
1.Mistä kaupasta ostat eniten kankaita?
Kestovaippakaupasta tai metsolasta. En ole varma kumpi johtaa.
2.Millainen on "pakko saada" -kangas?
Se on usein lastenkangas, värikäs. Riippuu tarpeista.
3.Mikä on isotöisin ompeluksesi?
Eräs kauan sitten pikkusiskolle tehty juhlamekko.
4.Mitä haluaisit ommella, mutta epäilet, ettei taitosi riitä?
Itselle istuvia vaatteita, mutta oma kroppa asettaa haasteita. :)
5.Onko sinulla ns "ufo-laatikko" eli keskeneräisten töiden säilytyspaikka?
Ei laatikkoa, mutta niitä ufo-pinoja lojuu kyllä ompsussa siellä täällä.
6. Jos, niin millaisia töitä siellä majaillee ja miksi ne on sinne joutuneet? :)
Usein ompelu keskeytyy päiväunien loppuessa ja sitten inspiraatio onkin jo hävinnyt...
7. Ompeletko muille kuin perheellesi?
En paljon, mutta silloin tällöin esim. kummilapsille tai lasteni serkuille.
8. Paljonko ompelet?
Päivittäin, viikottain, harvemmin...Useamman kerran viikossa.
9. Mitä ompeleminen merkitsee sinulle?
Se on rentoutusta, terapiaa...
10. Luuletko harrastavasi ompelua aina?
Toivottavasti minulla tulee ainakin aina olemaan joku yhtä rentouttava ja antoisa harrastus.
11. Suurin unelmasi tähän harrastukseen liittyen?
Tää on paha. :)

Haasteen siirtäisen eteenpäin seuraaville:
Eetukka, Aape ja Taaperot
Marian huoneessa
PamPau
Villapata kiehuu
Kangaskaapin kätköistä
Pullaposken maailma
Svipustina
Mesimarja
Kukikkaat kuosit
Sitä sun tätä

En ole lukijana teidän kaikkien haastamieni blogissa, mutta seurailen säännöllisesti. :)
Kysyn teiltä seuraavat kysymykset:


1. Kuka olet?
2. Kuinka kauan olet pitänyt blogia?
3. Miksi bloggaat?
4. Mistä itse tykkäät eniten omassa blogissasi?
5. Mitä osa-aluetta haluaisit kehittää blogissasi?
6. Kuinka paljon käytät aikaa bloggaamiseen?
7. Entä ompeluun ja muihin käsitöihin?
8. Mikä on lempimateriaalisi ja miksi?
9. Mitä teit juuri ennen näihin kysymyksiin vastaamista?
10. Mistä haaveilet?
11. Mitä pelkäät?

3.4.2013

Siskoksille apiloita, pinoksi asti

Ystävälläni on monta tyttöä. Hän haaveili apilamekoista tyttösilleen, muttei kuulemma saanut itse aikaseksi. Minä tein näitä muiden juttujen ohella niin, että aina, kun oli sopivat langat, niin surautin sarjaa eteenpäin. Nyt pääsiäisreissulla selvisimme kylään, niin siinähän oli sopiva syy saada viimeinenkin valmiiksi.



Isoimmille singoallat:


Pienemmille liivarit: 


Singoallan kaava Ottobresta Jungle stripes (3/12). Kavensin etu- ja takakappaleita muutaman sentin, ettei olisi liian tönkkö, kun kangas on kuitenkin melko paksua. Liivimekkojen kaavat itse piirrelty käyttäjien mittojen mukaaan. 


 Omatkin tytöt jo kyselivät, milloin he saavat saman sarjan vaatteet. Ei tullut lupausta vielä. Sen verran on noita "kuin kaksi marjaa" -traumoja vissiin käsittelemättä. :) Eilen tosin kotiutui metsolan paketti, jonka sisällöstä voisi jotain kesävaatteita ommella. Jopa sarjana.