22.11.2012

Haalarihommiksi meni

No, tietysti kokohaalarien teko olisi edessä jossain vaiheessa. Isoimmainen sai omansa kauppakeskus Willan avajaisista hyvällä tarjouksella. Tuota sitten tutkailin - kun meillä yhtäkkiä olikin neljä haalarin haluajaa - ja totesin, että aika vähillä saumoilla sellaisen saisi tehtyä. Siispä hommiin. 116senttisen haalarin ilman sivusaumojen saumanvaroja tein prinsessalleni ja onnistuinkin ihan yli odotusten.

Tässä koko komeus. Taskut ja hupun sisus raidallista interlockia.
"Äiti, tän merkin vois kans kuvata."


Taas piti hiukan leikkiä photoshopilla.
(Varmaan sais ihan hienojakin kuvia aikaiseksi, jos opettelis kunnolla
ohjeiden kanssa eikä vaan kokeilumenetelmällä.)


Nyt onkin jo sitten colleget tilattuna kahteen seuraavaan haalariin. Tällä kertaa vihreä ja ruskea tulossa. Kunhan kankaat saapuvat.

16.11.2012

Siili menee lypsylle

"Siili menee lypsylle
kannu kaulassansa (sori, käpälässään).
Perässänsä lypsylle 
juoksee pikkukansa (vaan kaksi).
Siilin lapset piiperoiset,
paaperoiset, palleroiset,
mielessänsä tuumat toiset
oksan yli loikki."




Joskus aikoja sitten ostin tätä joustista Eurokankaasta (kun se oli vaan niin suloisen pehmeää ja ihanan väristä). Tein siitä sitten tämän paidan kankaan pyörittyä korissa tovin. Kun paita lopulta oli sopiva, se tuli käyttöön. Se oli kuitenkin aika tylsä ja kaula-aukosta hiukan ahdas. Resorikin meni parissa pesussa ruman väriseksi. Kaiken huipuksi rintapieleen tuli lähtemätön tahra.

Kun näihin lähtökohtiin yhdistetään pitkää hautunut ajatus tyttösen lempilaulun aplikoimisesta, niin lopputulos on tällainen:




Kaksivuotias jaksaa ilahduttaa meitä muita laulullaan, nääs. Kerttunen laulaa Siili menee lypsylle, kannu kaulassansa innolla ja paatoksella. Suvereenisti myös sekoittelee eri lauluja keskenään tyyliin Etana Elli kannolla kelli, silisaliseilaa yksi lensi pois.

Lopputulos on miestäni oikein onnistunut. Aurinko ei nyt ole mikään kaunistus, mutta kun se yksi tahra... Resorit vaihdoin iloisempiin ja laajensin kaula-aukkoa reilusti. Kaula-aukkoon en olekaan ennen laittanut noin leveää resoria, mutta sehän olikin vaihtelun vuoksi oikein kiva. Siilejä yritin piirrellä ensin itse, mutta olihan se myönnettävä, että ei niistä kovin kivoja olisi tullut. Siispä nettiin ja kuvia etsimään. Äiti-siili on vapaalla kädellä piirretty jäljitellen yhtä googlen hausta löytynyttä siiliä (taisi olla kuvassa maalattuna täytekakun päälle). Pikkuiset on sitten sitä ihan omaa käsialaa.

Sovittamaankin päästiin, vaikka neiti meinasi kieltäytyä. Oli muuten juuri puoli tuntia sitten puetut päivävaatteet jo ehtinyt poistaa päältään. Naturistikausi menossa nääs. Ei vaan oikein passaisi tähän vuodenaikaan.

Ai näinkö?

Keetu menee läppälille jo!

Johan tuo viisitoista sekuntia taisi seisoa seinän vierellä.

Ps. En ole varma noista laulun sanoista enkä jaksa tarkistaa, mutta tällaista versiota tyttöseni siitä hoilaa.

13.11.2012

Kuolantorjuntayksiköstä, terve!

Näillä pikkuisilla on jossain vaiheessa tapana ryhtyä tuottamaan kovasti sylkeä. Yleensä se liittyykin hampaiden tuloon. Tämä meidän pikkuinen rupesi puuhaan kuitenkin jo tuossa 2,5 kuukauden iässä ja sellaisella volyymillä, että oli pakko alkaa kuolantorjuntaan. Eihän sitä kuolaa tietenkään ehdi nieleskellä, kun pitää koko ajan suuntaan jos toiseen virnistellä ja kikatella. Kaulan ympärille yritettiin viritellä harsoja ynnä muita kankeita juttuja. Kyllähän ne paitaa suojaavat sen hetken, kun siinä pysyvät.

Onneksi kuitenkin lapsen äiti on valveutunut käsityöblogien seuraaja ja nähnyt siellä usein kuolaliinoja. Siispä tuumasta toimeen ja liinoja leikkelemään. Kaksi trikoota kuulosti sopivalta. Ei olisi liian paksu, mutta pikkuisen kuitenkin imisi kuolaa. Tekaistiinpa heti kerralla kuusi liinaa hiukan eri värisistä jämäkankaista ja nepparit niskaan kiinnittimiksi.





Todellinen käyttäjä vielä päiväunilla (ja totta puhuen näin saatiin kuolaton sovituskuva).


Ja sitten heti testaamaan. Liinat olivat ihan sopivia, osa sen verran suurempia, että kasvunvaraakin riittää. Lappu kaulaan ja kuolaamaan. Tulos: 15 minuuttia ja rätti ihan litimärkä. Eli saisi ehkä ommella näitä vielä jonkun verran lisää. Leikkasinkin jo valmiiksi muutaman joustofroteisen, jotta imukykyä olisi hiukan enemmän.

ps. Pari päivää sitten leveä virnistys paljastikin leveän yllätyksen. Alhaalla komeili kaksi sokerimurun kokoista (ja näköistä) hampaanalkua. Eli kannatti vissiin kuolata.

9.11.2012

Kuka sammutti valot?

Kaksi vuotta on ihana ikä! Alkaa löytyä itsenäisyyttä ja sitä omaa luonnetta. Tokikin kaikki tämä näyttäytyy usein kiukun muodossa. Eihän itsenäinen kaksivuotias voi hyväksyä, että äiti tulee pyyhkimään vessareissun päätteeksi, saati sitten auttaa sukan pukemisessa!

Kaikkein eniten ihastelen kielellistä luovuutta. Tänä aamuna menin kurkkaamaan, joko kaksi nuorinta olisivat heränneet. Siellähän nuo pötköttelivät rinnakkain ja isosisko jutteli vauvalle. "Seema onkin pikku vauva, lällällällää..." Kyselin, onko typy itse iso tyttö, niin vastaus oli, että "Keetu on iso vauva, anna äiti tutti." (Tutti "hävisi" tässä muutama päivä sitten.)

Eilen illalla mentiin ulos pimeän tultua. Kesti hetken tajuta, mitä tyttö tarkoitti, kun hädissään selitti, että "joku on sammuttanu valot". Tänä aamuna ei halunnut sitten lähteä isosiskojen matkaan pihalle ilman äitiä, kun "joku voi taas sammuttaa valot". Ei ole helppoa sopeutua talven pimeyteen pienelläkään.

7.11.2012

Ei pöllömpi juttu ja tähdellistä asiaa



Mää oon kuulkaas niin ylpeä! Tyttärestäni siis. Yhdeksänvuotias ompeli ekat saumansa ompelukoneella joskus viime vuonna. Nyt on koulussa alkanut rättikässä ja ompeluajokortti taskussa. Taitaa olla se Ulla-ope oikein loistava ohjastaja, kun tyttö itse halusi ommella pikkusiskolle pehmolelun.

Itse valkkasi kankaat (ei välitetä siitä, että leikkasi osan paloista keskeltä "kallisarvoista" metsolan joustista, josta olisi vielä saanut jotain oikeaakin, eihän!) ja leikkasi palat. Minä autoin vähän ompelussa, kun halusi käyttää saumuria. Naamajutut olisi halunnut ommella hätäisesti suoralla päältä, mutta houkuttelin applikoimaan kunnolla. Laitoin langat ja säädöt ja tyttö hurruutteli silmät ja nokan kiinni. Pikkuisen oli äiti kuulemma liian tarkka, kun vaihtoi langat joka välissä. Vaan taisi olla tyttökin tyytyväinen, kun näki, kuinka hieno oli lopputulos.

Kankaat on vanhoja metsolan joustiksia. Korvatupsut ja jalat kuvionauhaa sopivissa väreissä (vaan ei kuvioissa). Ja iloinen ompelija. "Äiti tuo on tuollainen amerikkalainen naama." á la viisivuotias tarkoittaen leveää hymyä.

Ja niitä tähdellisiä asioita vilahtaakin jo tuossa yllä. Saksasta tilattuja trikoita, jotka ensisilmäyksellä oli kamalan räikeitä. Isot tytöt olikin aivan onnellisia, kun oli jotain isompien kuosia tilauksessa eikä vaan sellaisia lapsellisia. Toiselle tytölle tuli paita tähtihihoilla ja punaisella etu- ja takakappaleella, mutta sen kaulus ei ihan menny niinku olis suotavaa ja se jää kuvaamatta, tokikaan ei käyttämättä, kun käyttäjä ei onneksi ole niitä nuukimpia vaatteiden suhteen.

Siispä äiti tilasi lisää tähtiä (kun piti tilata fleeceä joka tapauksessa siihen aikaisemmin näytettyyn dinohattuun eikä kannattanut tietenkään tilata pelkkää fleeceä...), joista toistaiseksi valmistunut yksi t-paita.


Paita on niin perus, että tällä kertaa kuva vain sen piristeestä. Väri oli kuulemma liian poikamainen (tai siinä rajoilla, sanoi Anni), niin lisättiin vaaleanpunaiset kantit ja handmade-merkki kertomaan, kenestä tässä oikein on kysymys.

Laitetaan nyt sitten vielä yksi erilainen juttu. Siskoni vanhasta yöpaidasta tuli peruspaita seitsemänvuotiaalle ja vähän tylsä sellainen. Laitettiin sitten piristykseksi tuollainen silityskuva kertomaan edes, mikä on etu- ja mikä takapuoli.


Paita on yllättäen ihan tytön suosikki ja näkeehän siitä myös, että on ollut taas kolme päivää päällä eikä maltettaisi laittaa pesuun. :)

6.11.2012

Viikonlopun herkku

Viime viikonloppuna iski kaamea makeannälkä, kun lapset söivät karkkipäivän namejaan. Siispä leipomaan. Kaapista ei kummallisia tarvikkeita löytynyt. Yksi purkki (vanhentunutta) kermaviiliä jopa. Siispä perussetti eli suklaapiirakkaa. Ja tulipas pitkästä aikaa niin hyvää, että laitan ohjeen talteen.

Pohja:
5dl vehnäjauhoja
3,5dl sokeria
2tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
2munaa
1prk kermaviiliä
200g voita

Tässä kuivat aineet sekaisin ja sekaan sulatettu voi sekä kermaviili ja kananmunat. Kun piirakka on paistettu, niin isäntä kotiutuu sopivasti kuntosalilta ja kurkkaa jääkaappiin, että täällä on vieläkin tää purkki. Ai mikä, niin joo, se kondensoitu maito kinuskiksi keitettynä. Siispä

Täyte:
1 prk kondensoitua maitoa kinuskiksi keitettynä

Levitetään kinuski ohueksi kerrokseksi jäähtyneen pohjan päälle.

Kuorrutus:
100g voita
4rkl maitoa
2rkl kaakaojauhetta (kai jotain sen verran)
paljon tomusokeria

Sulatettuun voihin sekoitetaan muut aineet. Fiksu (eli en minä) laittaa tomusokerit ja kaakaot sihdin läpi. Kun mössö on tarpeeksi paksua, niin levitetään kinuskin päälle.

Lopuksi vielä koristeita pinnalle ja maistelemaan!


ps. Soli hyvää ja meni nopeaan. Mutta pitääkin syödä melko nopeaan. Vierailta yli jääneet palat nautittiin kolmantena päivänä, jolloin maku oli vielä hyvä, mutta kinuski pyrki valumaan ulos paloista.

4.11.2012

Sydämellisiä juttuja

Olen ommellut kerran aikaisemmin collegetakin. Sen tein esikoiselle vuonna 2005 pelkällä ompelukoneella Eurokankaan halvasta collegesta. Iso työ, ihan onnistunutkin, mutta kun se kangas kulahti heti.

Nyt päätin tehdä uuden yrityksen, kun viisivuotias prinsessa niin toivoi. Kankaat -ne leikatut- nähtyään totesi, ettei halua, joutaa kuulemma siskolle. Onneksi nuo kaksoset ovat siitä hyvässä iässä, että jos joku on toisen mielestä ruma, niin se ihan periaatteesta on omasta mielestä hieno. Eli kelpasi toiselle.
Lopputulosta piti vähän kypsytellä ja kerätä voimia vetoketku... tarkoitan vetoketjun ompeluun, kun se ei vauvan vanuhaalarissa sujunut niin mallikelpoisesti.
Ai miksi pitäisi hymyillä?

Tää iso huppu on erityisen kiva. Kuljen nyt koko ajan huppu päässä.



Tulihan siitä kuitenkin ihan kelpo. Vetoketju meni ihan suoraan ja kangas ymmärsi olla ryppyilemättä (toisin kuin siinä vanuhaalarissa). Ja kangas ainakin on tällä kertaa laadukasta. Samaa on ollut jo pari vuotta käytössä isosiskon housuissa ja pysynyt hyvänä. Ostettu nimekkeellä laadukas kotimainen college. Malli otettu ottobresta 4/12, sellainen kapean lapsen malli, jossa oli vetoketju vain yläosassa, mutta muokattu siitä takiksi.

Takki nimettiin heti sydäntakiksi ja oli käytössä kolme päivää peräjälkeen, kunnes salaa eräänä iltana korjasin sen pyykkikoriin (ja missä se edelleen odottaa pesijää).

1.11.2012

Prinsessa


Seuraava keskustelu käytiin äsken ruokapöydässä.

-Äiti, nyt mää tiedän -sanooko muuten prinsessat mä vai mää vai minä - miksi musta tuntuu, että oon ihan oikea prinsessa.
-No?
-Kun mulla on ihan oikea palvelija niinkuin prinsessoilla. Mää huomasin just, että sää oot ihan palvelija, kun mää pyydän ruokaa, niin sää teet sitä. Kun mä haluun oman haalarin, niin mää käsken sun tehdä semmoisen.

Niinpä. Tuota palvelijan listaahan voisi jatkaa aika pitkäksikin...

Kerhoon lähtiessä sai kuitenkin itse pukea itsensä ulkovaatteisiin. Sisävaatteisiin palvelija pyrki hiukan vaikuttamaan, kun vaateväreissä ei oikein meidän tyylitajut mene yksiin.

Eli jospa lähtisi tästä nyt leikkelemään niitä jumpsuitin kappaleita, kun kaavat ja kankaatkin on jo valmiina.