18.10.2013

Ritari Risan sotaretkiä varten

Joulun lähestyminen saa ajattelemaan pieniä paketteja. Sellaisia itse tehtyjä tässä vaiheessa. Mikäs pienille pojille sen parempi kuin sotavarusteet? Innostuin miettimään kesän kääntyessä loppua kohti, mikä olisi mukava juttu pienille pojille, kun yleensä tulee vain mietittyä tyttöjen juttuja. No, se tuli mieleen tarinasta Pikku juttu, jossa seikkailee lohikäärme Kita ja ritari Risa (en muuten tunnusta, kuinka monta kertaa tuo musiikkisatu piti kuunnella, kunnes tajusin tuon Kita-Risan). Ritarihan tarvitsee ainakin kypärän ja kilven ja miekan. Tässä kypärä ja kilpi. Miekkana koeleikeissä toimi mm. lattiaharja, talouspaperihylsy ja lyhyt sauva.


Näiden mallit on omaa tuotantoa. Kypärän kaava muokattu kypärälakin kaavasta. Siihen erivärinen naamasuoja, joka on irrotettavissa napeista, jos ei satukaan tykkäämään silmikosta. Kilpi kaksinkertainen, välissä paksua kartonkia ja paksua muovikalvoa. Takana nauhanpätkä kahvana. Materiaalina käytin askarteluhuopaa, joka pysyy hyvin muodossaan, on edullista ja helppoa ommella.


Kun vauhtiin pääsee, niin niitä tietysti syntyy sarjassa. Toista versiota pääsi sovittamaan hiukan pienempi pää. Tai se hiukan pienempi pää ei "jaskanut", niin hänpä toi ritarin kissan kokeilijaksi.



10.10.2013

Yksi tapa tehdä ruusuke

Tässä pieni kuvallinen ohjeistus tuohon trikooruusukkeeseen, jollaisia olen nyt väsännyt useita. 

Ensin leikataan pitkä suikale, tässä n. 4x50cm. Suikaleen keskelle pituussuunnassa ommellaan rypytyslanka. Tuossa kuvan vaiheessa olen jo hiukan rypyttänyt alkua.


Sitten suikale taitetaan kaksinkerroin oikeat puolet ulospäin. Taitettu ja rypytetty suikale hakeutuu itsestään pyöreään muotoon. Tässä suikale oli melko lyhyt, niin en laittanut ryppyä kovin paljon. (Edellisen postauksen keltaisessa pipossa suikaleella taisi olla pituutta 70cm, niin rypytin paljon enemmän.)


Suikale asetellaan ommeltavan kohdan päälle. Tässä se tuli ruttupipoon. Suikaletta kannattaa rypyttää aina vain muutaman senttimetrin matkalta ja asetella se paikalleen, jonka jälkeen ommellaan läheltä taitereunaa suoralla ompeleella. (Kuvassa aplikointipaininjalka, jotta idean näkisi paremmin. Homma toimii hyvin ihan tavallisellakin paininjalalla.)


Kun ompelee aina hiukan eteenpäin ja asettelee suikaletta edellistä kierrosta hiukan sisemmäksi, niin lopputulos on jotakuinkin tämännäköinen. 


Tällä kertaa ompelin tuohon keskelle vielä napin koristeeksi, kun sattui löytymään juuri oikeanvärinen ja -kokoinen yksilö nappipussista. 


Päivittäinen ompeluhetkeni sijoittuu usein iltapäivään, kun vain kaksi pienintä ovat kotona, joista se pienin nukkuu päiväunia. Jos kolmevuotias on yhteistyökykyinen, niin ehdin siis ommella. Tänään kolmevuotias oli yhteistyökykyinen, haki välillä aika suikaleita saumurisilppujen seasta. Jouduin kysymään, mitä nuo ovat, kun en tajunnut lainkaan. Mutta nythän sen näkee ihan selvästi, että isossa kulhossa spagettia, pienemmissä kinkkusuikaleita ja porkkanaraastetta. :)


Ps. Laittakaa kysymyksiä, jos joku kohta vaatii lisäselvitystä. :)

9.10.2013

Pääasiallista

Ompelin eilen eteenpäin yhtä hiukan isompaa projektia ja kun olin kolmannen kerran purkanut yhden ja saman sauman, niin päätin panna työn jäähylle ja nappasin käteen trikoopinon päälimmäisen kankaan ajatuksena tehdä jotain. Tämä kyseinen pallotrikoo oli ostettu pitkähihaista paitaa varten, mutta nyt kädessä se muistutti minua pikkuisimman talvitakista, joka kaipasi sopivaa pipoa kaveriksi.

Piti oikein kellottaa, kuinka paljon peruspipon ompeluun menee aikaa. 9 minuutin kuluttua käsissäni oli tämä:


Kyllä nyt pienen kelpaa! Vai äidin ihailla pienintä? ;) Nuo valmiina ostetut, solmimisnauhat sisältävät Paapiin tupsut ovat niin ihania ja näppäriä, että niitä täytyy tilata lisää, kunhan nykyinen kokeiluerä tulee käytetyksi. Itse pipon kangas tilattu Saksasta.



 Omaan ruttupipooni ihastunut esikoinen sai taas tahtonsa läpi. Keltainen trikoo oli jämiä edellisen postauksen keltaisesta tunikasta. Kokeilin tehdä siihen tuollaisen näyttävämmän koristeen saman kankaan suikaleesta. Kiva on!


Tämä pipo tuli käyttöön, vaikka edellinenkään (itse ompelemansa) pöllöinen pipo ei vielä ollut ehtinyt kunnolla muotoutua päähän. Se kuulemma joutaa nyt iskälle, joka onkin kaivannut oikean turkoosin sävyistä pipoa pitkään. Saa nähdä, kelpaako tai mahtuuko edes päähän...
 

Viime viikkoina naperot ovat panneet vauhtia varpaisiin varmaan muuallakin. Meidän eskarissa järjestettiin koko perheen olympialaiset, joissa palkintoina lasten itse askartelemat mitalit. Sen jälkeen meillä onkin leikitty "olumppiaa" kolmeveen toimesta. 


Meillä taitaa eräs koululainen tykätä kurkuista. Eräänä päivänä löytyi tällainen pöydästä. Liekö tuli kiire johonkin, kun oli vain yksi haukku reunasta otettu? :)


4.10.2013

Sekalainen seurakunta lähinnä tilauksesta tehtyjä ommelluksia

Viime päivät ja viikot on olleet melkoista hulinaa. Tekemistä riittäisi ainakin kahdelle yhden sijaan. No, mitäs minä teen? Pakenen niitä kaikkia tekemisiä ompelujuttujen pariin. Ja saan aikaankin kaikenlaista:

Esikoinen on keväästä asti vaat... tarkoitan siis tietenkin nätisti pyytänyt saada itselleen monta hupparia ja farkkuja. Aluksi sanoin, että ommellaan koulun alkuun. Koulun alun uhkaavasti lähestyessä lupasin ilmojen viiletessä. Nyt ne sitten viileni niin, että päätettiin alkaa hommiin. Sopivasti uusimmassa lasten ottobressa oli useampi huppari, joiden parhaat puolet yhdistelemällä saatiin ensimmäinen versio kokeiluun.



Pehemiän pehmoisesta puuvillainterlockista tuli pehmoinen ja kaiketi mukava huppari, sillä se on päässyt ahkeraan käyttöön. Lisää on tulossa toiveväreissä, kunhan kerkiän/saan tilattua yhtä lisäkangasta.

Tilauksesta pikkuiselle miehelle peruspaita koossa 80cm:


Myös tilauksesta pienelle vastasyntyneelle tämä jumpsuit kokoa 50/56cm (kaava oma):



Olihan tuo pieni ja suloinen! Vetoketjun ompelukin sujui ongelmitta ja lopputulos oli nätti, kun hoksasin laittaa vetoketjupaininjalan oikein päin kiinni koneeseen (Ei se käyttöohje näköjään turha ole.) Olisiko ollut kolmas kerta, kun ompelin vetoketjua tällä uudella koneellani, niin oli kai se jo aikakin... :) Samanlainen, mutta vähän isompi on tulossa tästä kankaasta omalle "vauvalleni". Kangas on sellainen aarre, jota lopultakin vihdoin löysin ison palan kohtuulliseen (=ei kauhean paljon yli myyntihinnan) hintaan ja halusin siitä tehdä jotain ihanaa. Ikasyrin sydämiä nämä, joita on myyty useamman vuoden aikana monessa värissä, joista juuri tätä olen etsinyt kauan kirppareilta. 

Äidilleni olen ommellut tunikoita kaksin kappalein. Kankaat ovat marimekon tehtaanmyymälästä ja kaavat itse piirretty mittojen mukaan.



Tämä yksivärinen hihaton tunika sai parikseen yllätyksen. Muistatteko sellaisen ajan, kun kuljettiin puoleen sääreen ulottuvissa housuhameissa? Isäni salakuljetti jo keväällä äitini vanhan housuhameen minulle ja sain toimeksiannon ommella siitä jotain ja testata, vieläkö omistaja muistaa vanhan vaatteensa. Voin sanoa, että muisti. Ei mennyt monta sekuntia! :) Leikkasin vain lahkeet irti ja ompelin ne yhdeksi pötköksi, niin tuli just sopiva huivi.

Tein joskus kolmisen vuotta sitten itselleni mekon Eurokankaan palalaarilöydöstä. Kankaan jämät jäivät jo silloin odottelemaa pipopäiviä. Aika kauan saivat olla hukassa, mutta kun ne nyt löysin, niin toinen puoli palasta pääsi syksypipoksi. Koristeeksi vetoketjukukkanen, josta täytyy kyllä sanoa, että idea oli parempi kuin toteutus. Hyvä väri ei riitä, jos materiaali on niin tönkköä, että sitä hädin tuskin saa rypytettyä... :)