17.12.2013

Jouluvaatteita

"Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, sitäkö joulu on? 
Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta, sitäkö joulu on? 

Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme joulun rauha seimen luona annetaan."

Erityisesti tuota juoksua, huisketta ja kuisketta on täällä kuultu. On touhuttu niitä arkijuttuja ja siinä lomassa avattu kalenterien luukkuja. On käyty pikkujouluja, joulukirkkoja, kauneimpia joululauluja. Vähän vaivihkaa on tullut jouluvalmistelujakin tehtyä. Esimerkiksi on ommeltu jouluvaatteita näihin edellämainittuihin juhliin. Siivous taas on niitä inhokkihommia, niin sitä projektia työnnän edessäni ainakin viikonloppuun saakka eli kunnes on pakko tarttua työhön. 

Pallohame ihan suorasta kappaleesta, pienillä aplikoiduilla jouluherkuilla, koko noin 120cm. Sisus samaa raitakangasta kuin kuvat. Vyötäröllä ja helmassa kuminauha.



Mekkosia. Karkkimekko hameen kaksoseksi. Hameen saaja kun esitteli omansa, niin johan syntyi pakko saada samoja karkkeja toisellekin. Helmasta tulee ehkä enemmän mieleen marianne-karkit kuin nuo tikut, mutta hyvä kuitennii. Pallomekko syntyi vasta tänään vähän pakkoraossa, kun kolmasluokkalainen ei vielä iltapäivällä yhtään tiennyt, mitä laittaisi päälleen huomisen aamun joulujuhlaan. Pikasurautus, väljänmallinen mekko pitkillä resoreilla. Ilman kaavojakin syntyy näköjään ihan hyviä vaatteita.

Pikkuiset puput eivät taaskaan millään malttaneet pysyä poissa kuvaushetkestä.
Ps. Ja toki ompelukoneet on laulaneet ahkerasti, mutta enimmäkseen salaisuuksia, niin säästytte kuvasaasteelta. (Jokohan se joulupukki nyt tuo sen kameran?) ;)

23.11.2013

Essuja joululeipomuksiin ja pikku vinkki

Innostuin kokeilemaan, mihin vanhat farkunlahkeet taipuvat. Niistä kuoriutui nämä:


Farkkujen lahkeet poikki, vähän muotoilua, takataskut irti ja ompelu etutaskuksi sekä vanhaa verhoa/muuta jemmakangasta vinokantiksi ja helmukseksi. Kolmaskin essu, vähän erilainen, valmistuu vielä samoista housuista, kunhan saan taas hetken ompeluaikaa. Nämä kaksi matkaavat kuitenkin arpajaisvoitoiksi avoimelle päiväkodille.

Siitäpä sitten tulikin tämä vinkki eli kuinka tehdä helposti tasaista vinokanttia. Se silittäminen nimittäin on aika ärsyttävää puuhaa. Siis jos yrittää jotenkin tasaista jälkeäkin saada aikaa polttamatta näppejä. Parit nuppineulat vaan kiinni silityslautaan sopivalle leveydelle ja vinoon leikattua nauhaa niihen välistä/alta, niin tulee nopsasti valmista. Ei tarttennu kuin vähän avittaa välillä, ettei lähde menemään vinoon. Lopuksi vain vielä silitys puoliksi.


Tää ompeluelämä on ollut vähän hiljaisempaa nyt, mutta jotain pipoja olen sentään väsännyt. Tässä yksi eräälle opelle päätynyt yksilö:



7.11.2013

Tulkoon talvi, ei ainakaan palele

Kuten jo todettu, minulle iski hurja tarve. Pakko saada ommella jotain monimutkaista. Farkut tuli tehtyä, niin siitäpä sitten takin tekoon. 


Tämä yksilö tuli valmiiksi reilun viikon uurastuksella. Aloitin viikonloppulaneilla ja viimeistelin useassa pätkässä kotona. Malli on kotoisin Ottobren uusimmasta naistenversiosta. Pieniä muokkauksia tein kuten pidensin helmaa ja hihoja pari senttiä. Laitoin resorit hihansuihin. Nepparit tarranauhojen tilalle. Ompelujärjestyksiä muuttelin myös hiukan, mutta se ei tietystikään näy päällepäin. Ohjeet oli selkeät ja varmasti uskaltaa ommella niiden avulla, jos on jonkun verran kokemusta ompelusta. 

Materiaali on ohutta villa/polyesteri(?)-kangasta, jota ostin fb-kirpparilta. On kuulemma just sitä armeijanharmaata. Pinta on kivasti vettähylkivä. Vuorina ohut puuvillakangas ja välissä thinsulate-vanu. 

Yksityiskohtia. Kuvien laatu ihan ala-arvoinen, mutta ehkä näistä jotain...

Lisäys 12.11:
Sain parit kyselyt projektistani, niin lisään vielä vähän ompelu- ja materiaalikokemuksia.
Mielestäni takki vastaa kokoaan. Ei ole mikään leveä teltta ainakaan näillä materiaaleilla tehtynä. Ohuena versiona saattaisi sellainen hiukan ollakin. Hihat eivät ole kauhean pitkät. Vaikka lisäsin pari senttiä + tuon resorin omieni pituuteen, eivät ne siltikään ole yhtään pitkät. Rattaita lykkiessä voisivat melkein olla vielä toiset pari senttiä pidemmät. Mutta olenkin pitkäkätinen.

Ohjeen mukaanhan takin päällinen ja vuori yhdistetään ensin keskenään ja ommellaan sitten takiksi kuin olisi vain yksi kerros kangasta. Mielestäni tämä oli toimiva systeemi eikä sisäosa ole saumoista huolimatta mielestäni epäsiisti. Esim. nuo alavarojen huolittelut vinokantilla tekee sellaisen viimeistellyn vaikutelman.   Hihat tein muuten kuten yleensä tehdään eli molemmat erikseen ja sinne niiden hihansuiden väliin resori. En ainakaan keksinyt, miten muuten sen olisi saanut tehtyä.

Ompelussa käytin 110 vahvuista neulaa, mikä oli tosiaankin tarpeen paksuimmissa kohdissa. Olin ostanut oikein tikkauslankaakin, mutta oma koneeni ei suostunut ompelemaan sitä nätisti, niin päädyin käyttämään kahta tavan ompelulankaa samasta neulasta (yhden langan tikkaus ei erottunut mielestäni juurikaan).


Ja sitten niitä sovituskuvia. Tämä kuvaustilanne tuli yllättäen vastaan eskarimatkalla, kun toinen neideistä halusi kuvata ohittamaamme lampea (vaikka siellä ei taaskaan ollut niitä ankkoja yhtään). Siinä vieressä oli nääs kaunista vanhaa tiiliseinää, joten tuli äidin takkikin kuvattua.




Sen verran käyttökokemuksia kertyi tältä reissulta, että armeijan sarka + thinsulate-vanu on lämmin ja melkoisen tuulenpitävä yhdistelmä. Nyt oli tuulista ja asteen, pari lämpimän puolella, mutta luulisin, että pärjään pakkasellakin. 




Synttärilahja ja sivutuote

Eräs naapurin nukkeäiti täyttää neljä vuotta ja oma kolmevuotiaani sai ensimmäisen synttärikutsunsa. Päädyimme ompelemaan pienen lahjan.

Nuken "ulkoilupuku" joustista. Pipo ja jalkapohjat eri kuosia, että tuli "oikea asu" (lahjan antajan sanoin). Kylläpäs minulla mutuen on taitava esikoinen muuten, kun teki tuon pienen, parisenttisen tupsun tuosta noin vain!

No siitä sitten lähti se sivutuotekin syntymään. Hurmurikissoja oli vielä iso pala jäljellä ja kun pala oli pakanloppu ja värit useasta kohti levinneitä, niin mitäpä sitä säästelemään. Leikkasin 104senttisillä kaavoilla pitkän paidan ajatuksena tehdä tunika. Olisihan se ollutkin ihan tunika, mutta kun siitä kankaasta vielä sai juuri hupun paitaan, niin tehtiin hupputunika. Kun mekko oli kasassa, niin tämä eskarilainen kotiutui ja ihastui siihen heti. Kokeiltiin ja tuumattiin, että tämä neiti se onkin justiinsa 104senttisen levyinen, mutta vain pidempi. Lisättiin pitkästi resoria helmaan ja hihoihin ja saatiin huppumekko neidille. Pariksi ommeltiin leggarit jättipalloista, kun sitä oli jo hupun vuorina. Tuli sekin kangasvaihtaripalanen käyttöön. 


3.11.2013

Maailman ihanimmat sydämet

Kun nyt vauhtiin pääsin, niin tein tämän "jonotuslistalla" olleen jutun valmiiksi. Eli olipa se "maailman ihanin" Ikasyrin kangas ja siitä toinen toteutus: 


 Jumpsuit pikkuisimmalle. Neiti on nyt noin 80cm pitkä ja tarvitsi selvästi lämpimän haalarin talveksi. (Onneksi tämä tarve huomattiin hyvissä ajoin ennen kuin varaston perältä löytyi kokonainen säkillinen 80-86senttisiä isosiskojen jäämistöjä...) Tein jo aiemmin minihaalarin tästä kankaasta. Tämän koko taas on juurikin se 80-86cm. Säätövara tulee taitettavista resoreista. Hiippahuppu sai kaveriksi suloisen tupsun (Paapii) ja sen sävyyn sopivasti käyneet resorit sekä vetoketjun. Kaava OB 4/12 kavennettu, pidennetty ja mitä lie vielä. Hupussa ei ole vuoria, jottei olisi liian painava, mutta niskasauman huolittelin trikookaitaleella (Olipa muuten näppärää hoitaa tuo huolittelu noin parilla saumalla). Vetoketjun yläpään metalliset stopparit olivat jotenkin terävät alapuolelta, joten siihen pieni alavara suojelemaan ihoa.

Haalari pääsi heti käyttöön ja on ollut sellainen wash and go -malli.






























Ps. Innostuin nyt muokkailemaan vähän tätä bloggeria, joten jos joku sattui kaaoksen keskelle, niin I'm sorry. Nyt pitäisi näyttää järkevämmältä ja vuodenaikaan sopivalta.

Farkut + huppari = koululaisen peruspäivä

Esikoisen vaatetusprojekti jatkuu. Neiti tarvitsee paljon housuja pitkiin kinttuihinsa. Kaupan farkut ei oikein kelpaa, kun vyötärö on yleensä liian löysä. Kiristyskuminauhakaan ei ole hyvä, kun sitten vyötärön rypyt puristaa. Kun tämä tausta yhdistettiin omaan kyllästymiseeni perusompeluihin, tuli tulokseksi farkkuompelus. Halusin tehdä ihan perusteellisesti "oikeat" farkut. Ainoa ero oikeisiin oli, että vyötärölle ei tullut vyölenkkejä häiritsemään, kun tyttö ei kuitenkaan käytä vyötä. Housuista tuli oikein sopivat, kun sovituksessa huomattu pieni väljyys vyötäröllä tainnutettiin pehmeällä kuminauhalla vyötärön sisällä.


Housujen malli on Lindy hopp OB 1/13 Pituus 146, leveys 140 ilman sivusaumojen saumanvaroja. Mallia sanottiin kapeaksi ja kyllä se melko kapea onkin. Tikkaukset vedelty kaksinkertaisella ompelulangalla, jotta niihin tuli näkyvyyttä. Seuraaviin farkkuihin tuleekin sitten kuulemma oikeat farkkuniitit eikä noita ommeltu trenssejä.

Samoihin aikoihin ompelin useammankin pitkähihaisen peruspaidan samalle tytölle. Ne on niin perus, ettei edes viitsi kuvata kaikkia. Tässä kuitenkin pari viritelmää:
 
Peruspaita kauluksella ja vetskarilla. Paita on sellainen piti-tulla-huppari-ei-riittänyt-kangas, piti-tulla-korkea-ryppykaulus-ei-riittänyt-kangas, tuli sitten vain tuollainen mikä lie. Pääasia kai, että tulee käyttöön eikä kaappiin.


Tämän hupparin "ninja"-huppuun idea fb:n ompeluryhmästä. Tästä tuli kiva meidän molempien mielestä.

Hupun etukappaleet jatkuvat ristikkäin olkasaumoihin asti. Muhkea etuosa kuulemma lämmittää kivasti kaulaa. Etukappale on poikkaistu tuosta edestä ja koko alaosa on taskua. Joustocollege on marimekolta ja kuviollinen college hupussa ja taskuissa hilcon.

18.10.2013

Ritari Risan sotaretkiä varten

Joulun lähestyminen saa ajattelemaan pieniä paketteja. Sellaisia itse tehtyjä tässä vaiheessa. Mikäs pienille pojille sen parempi kuin sotavarusteet? Innostuin miettimään kesän kääntyessä loppua kohti, mikä olisi mukava juttu pienille pojille, kun yleensä tulee vain mietittyä tyttöjen juttuja. No, se tuli mieleen tarinasta Pikku juttu, jossa seikkailee lohikäärme Kita ja ritari Risa (en muuten tunnusta, kuinka monta kertaa tuo musiikkisatu piti kuunnella, kunnes tajusin tuon Kita-Risan). Ritarihan tarvitsee ainakin kypärän ja kilven ja miekan. Tässä kypärä ja kilpi. Miekkana koeleikeissä toimi mm. lattiaharja, talouspaperihylsy ja lyhyt sauva.


Näiden mallit on omaa tuotantoa. Kypärän kaava muokattu kypärälakin kaavasta. Siihen erivärinen naamasuoja, joka on irrotettavissa napeista, jos ei satukaan tykkäämään silmikosta. Kilpi kaksinkertainen, välissä paksua kartonkia ja paksua muovikalvoa. Takana nauhanpätkä kahvana. Materiaalina käytin askarteluhuopaa, joka pysyy hyvin muodossaan, on edullista ja helppoa ommella.


Kun vauhtiin pääsee, niin niitä tietysti syntyy sarjassa. Toista versiota pääsi sovittamaan hiukan pienempi pää. Tai se hiukan pienempi pää ei "jaskanut", niin hänpä toi ritarin kissan kokeilijaksi.



10.10.2013

Yksi tapa tehdä ruusuke

Tässä pieni kuvallinen ohjeistus tuohon trikooruusukkeeseen, jollaisia olen nyt väsännyt useita. 

Ensin leikataan pitkä suikale, tässä n. 4x50cm. Suikaleen keskelle pituussuunnassa ommellaan rypytyslanka. Tuossa kuvan vaiheessa olen jo hiukan rypyttänyt alkua.


Sitten suikale taitetaan kaksinkerroin oikeat puolet ulospäin. Taitettu ja rypytetty suikale hakeutuu itsestään pyöreään muotoon. Tässä suikale oli melko lyhyt, niin en laittanut ryppyä kovin paljon. (Edellisen postauksen keltaisessa pipossa suikaleella taisi olla pituutta 70cm, niin rypytin paljon enemmän.)


Suikale asetellaan ommeltavan kohdan päälle. Tässä se tuli ruttupipoon. Suikaletta kannattaa rypyttää aina vain muutaman senttimetrin matkalta ja asetella se paikalleen, jonka jälkeen ommellaan läheltä taitereunaa suoralla ompeleella. (Kuvassa aplikointipaininjalka, jotta idean näkisi paremmin. Homma toimii hyvin ihan tavallisellakin paininjalalla.)


Kun ompelee aina hiukan eteenpäin ja asettelee suikaletta edellistä kierrosta hiukan sisemmäksi, niin lopputulos on jotakuinkin tämännäköinen. 


Tällä kertaa ompelin tuohon keskelle vielä napin koristeeksi, kun sattui löytymään juuri oikeanvärinen ja -kokoinen yksilö nappipussista. 


Päivittäinen ompeluhetkeni sijoittuu usein iltapäivään, kun vain kaksi pienintä ovat kotona, joista se pienin nukkuu päiväunia. Jos kolmevuotias on yhteistyökykyinen, niin ehdin siis ommella. Tänään kolmevuotias oli yhteistyökykyinen, haki välillä aika suikaleita saumurisilppujen seasta. Jouduin kysymään, mitä nuo ovat, kun en tajunnut lainkaan. Mutta nythän sen näkee ihan selvästi, että isossa kulhossa spagettia, pienemmissä kinkkusuikaleita ja porkkanaraastetta. :)


Ps. Laittakaa kysymyksiä, jos joku kohta vaatii lisäselvitystä. :)

9.10.2013

Pääasiallista

Ompelin eilen eteenpäin yhtä hiukan isompaa projektia ja kun olin kolmannen kerran purkanut yhden ja saman sauman, niin päätin panna työn jäähylle ja nappasin käteen trikoopinon päälimmäisen kankaan ajatuksena tehdä jotain. Tämä kyseinen pallotrikoo oli ostettu pitkähihaista paitaa varten, mutta nyt kädessä se muistutti minua pikkuisimman talvitakista, joka kaipasi sopivaa pipoa kaveriksi.

Piti oikein kellottaa, kuinka paljon peruspipon ompeluun menee aikaa. 9 minuutin kuluttua käsissäni oli tämä:


Kyllä nyt pienen kelpaa! Vai äidin ihailla pienintä? ;) Nuo valmiina ostetut, solmimisnauhat sisältävät Paapiin tupsut ovat niin ihania ja näppäriä, että niitä täytyy tilata lisää, kunhan nykyinen kokeiluerä tulee käytetyksi. Itse pipon kangas tilattu Saksasta.



 Omaan ruttupipooni ihastunut esikoinen sai taas tahtonsa läpi. Keltainen trikoo oli jämiä edellisen postauksen keltaisesta tunikasta. Kokeilin tehdä siihen tuollaisen näyttävämmän koristeen saman kankaan suikaleesta. Kiva on!


Tämä pipo tuli käyttöön, vaikka edellinenkään (itse ompelemansa) pöllöinen pipo ei vielä ollut ehtinyt kunnolla muotoutua päähän. Se kuulemma joutaa nyt iskälle, joka onkin kaivannut oikean turkoosin sävyistä pipoa pitkään. Saa nähdä, kelpaako tai mahtuuko edes päähän...
 

Viime viikkoina naperot ovat panneet vauhtia varpaisiin varmaan muuallakin. Meidän eskarissa järjestettiin koko perheen olympialaiset, joissa palkintoina lasten itse askartelemat mitalit. Sen jälkeen meillä onkin leikitty "olumppiaa" kolmeveen toimesta. 


Meillä taitaa eräs koululainen tykätä kurkuista. Eräänä päivänä löytyi tällainen pöydästä. Liekö tuli kiire johonkin, kun oli vain yksi haukku reunasta otettu? :)


4.10.2013

Sekalainen seurakunta lähinnä tilauksesta tehtyjä ommelluksia

Viime päivät ja viikot on olleet melkoista hulinaa. Tekemistä riittäisi ainakin kahdelle yhden sijaan. No, mitäs minä teen? Pakenen niitä kaikkia tekemisiä ompelujuttujen pariin. Ja saan aikaankin kaikenlaista:

Esikoinen on keväästä asti vaat... tarkoitan siis tietenkin nätisti pyytänyt saada itselleen monta hupparia ja farkkuja. Aluksi sanoin, että ommellaan koulun alkuun. Koulun alun uhkaavasti lähestyessä lupasin ilmojen viiletessä. Nyt ne sitten viileni niin, että päätettiin alkaa hommiin. Sopivasti uusimmassa lasten ottobressa oli useampi huppari, joiden parhaat puolet yhdistelemällä saatiin ensimmäinen versio kokeiluun.



Pehemiän pehmoisesta puuvillainterlockista tuli pehmoinen ja kaiketi mukava huppari, sillä se on päässyt ahkeraan käyttöön. Lisää on tulossa toiveväreissä, kunhan kerkiän/saan tilattua yhtä lisäkangasta.

Tilauksesta pikkuiselle miehelle peruspaita koossa 80cm:


Myös tilauksesta pienelle vastasyntyneelle tämä jumpsuit kokoa 50/56cm (kaava oma):



Olihan tuo pieni ja suloinen! Vetoketjun ompelukin sujui ongelmitta ja lopputulos oli nätti, kun hoksasin laittaa vetoketjupaininjalan oikein päin kiinni koneeseen (Ei se käyttöohje näköjään turha ole.) Olisiko ollut kolmas kerta, kun ompelin vetoketjua tällä uudella koneellani, niin oli kai se jo aikakin... :) Samanlainen, mutta vähän isompi on tulossa tästä kankaasta omalle "vauvalleni". Kangas on sellainen aarre, jota lopultakin vihdoin löysin ison palan kohtuulliseen (=ei kauhean paljon yli myyntihinnan) hintaan ja halusin siitä tehdä jotain ihanaa. Ikasyrin sydämiä nämä, joita on myyty useamman vuoden aikana monessa värissä, joista juuri tätä olen etsinyt kauan kirppareilta. 

Äidilleni olen ommellut tunikoita kaksin kappalein. Kankaat ovat marimekon tehtaanmyymälästä ja kaavat itse piirretty mittojen mukaan.



Tämä yksivärinen hihaton tunika sai parikseen yllätyksen. Muistatteko sellaisen ajan, kun kuljettiin puoleen sääreen ulottuvissa housuhameissa? Isäni salakuljetti jo keväällä äitini vanhan housuhameen minulle ja sain toimeksiannon ommella siitä jotain ja testata, vieläkö omistaja muistaa vanhan vaatteensa. Voin sanoa, että muisti. Ei mennyt monta sekuntia! :) Leikkasin vain lahkeet irti ja ompelin ne yhdeksi pötköksi, niin tuli just sopiva huivi.

Tein joskus kolmisen vuotta sitten itselleni mekon Eurokankaan palalaarilöydöstä. Kankaan jämät jäivät jo silloin odottelemaa pipopäiviä. Aika kauan saivat olla hukassa, mutta kun ne nyt löysin, niin toinen puoli palasta pääsi syksypipoksi. Koristeeksi vetoketjukukkanen, josta täytyy kyllä sanoa, että idea oli parempi kuin toteutus. Hyvä väri ei riitä, jos materiaali on niin tönkköä, että sitä hädin tuskin saa rypytettyä... :)

19.9.2013

Siinä on REIKÄ eli kaava-ainesta

On olemassa vaatteita, joita pidetään ihan mieluusti. On olemassa vaatteita, joita on pakko pitää (kun äiti pakottaa). On olemassa vaatteita, joita pidetään, koska niitä rakastetaan. Meillä on ollut yhdet tällaiset leggarit. Ne ostettiin kirpparilta pari vuotta sitten hyväkuntoisina.

Tunnetusti housuista alkavat ratkeilla saumat, kun niitä pidetään ja pestään paljon. Näistä löysin kolmet eriväriset paikkauslangat. Lopulta ne kuitenkin tulevat tiensä päähän ja äiti päättää heittää ne roskiin, kun eskarilainen haluaisi laittaa yöhousuhyllyyn jemmatut leggarit jalkaansa eskariin. ("Siinähän on vaan pienet reiät polvissa") Ne ovat roskiksessa iltapäivään asti, kunnes koululainen kyselee, miksi roskiksessa on housut. Siinä vaiheessa vasta äiti hoksaa, että eiväthän ne roska ole, vaan kaava. Siinäpä se:

Reiän pienuus taitaa olla suhteellista?

17.9.2013

Ripaus söpöjä puudeleita ja sporttimeininkiä

 Alan olla näköjään koukussa näihin perjantai-iltojen ompeluhaasteisiin. Tällä kertaa saimme ilmaiseksi kangasta Viljamin puodista, joka muuten myy aivan ihania kankaita. Ompelijat jaettiin kolmen hengen ryhmiin, joiden piti keskinäisen viestinpidon perusteella päätyä johonkin juttuun, joka heitä yhdistää ja näyttää se jotenkin ompeluksessaan. Me huomasimme, että meidän etunimiemme alkukirjaimista saa muodostettua kivasti sanan TEAm. Lisäksi meitä yhdisti siniset silmät ja kengän koko 40. Päätimme, että laitamme jokainen ompeluksiimme ompelumerkin, jossa on tiimimme nimi ja sinistä väriä.


Perjantaiaamuna lapset innostivat askarteluinnollaan minutkin kaivamaan kangasmaalit esille ja keksin piirtää tennarin, kun pyörittelin myös tuota kenkäasiaa mielessäni. Alunperin piti tehdä joku ihan perusmerkki tekstillä, mutta tuosta kuvasta tuli niin hyvä, että halusinkin käyttää sen näkyvästi. Siispä etsin merkkiin ja puudelitrikooseen sopivia lisukkeita. Farkkujersey ja vetoketju löytyivät sinisistä.


Se, mistä alunperin piti tulla ihan pikkuinen perusmekkonen, muuttuikin tällaiseksi setiksi koossa 80cm. Lökäpöksyt Ottobren 4/12 kaavasta vähän kaventaen tehty. Hupparin pohjana Ottobren 4/13 perusraglan. Piirsin hupun itse yhdestä käytössä olevasta hupparista. Kokopitkiin hihoihin kangas ei enää riittänyt, niin laitoin jatkopalan housukankaasta. Jotta kokonaisuus näyttäisi paremmalta, lisäsin vielä huppuun vuorin. Olen tähän settiin oikein tyytyväinen, sillä ompelu sujui nopeasti, vaatteet vastaavat ennakkosuunnitelmaa ja koristetikkauksetkin onnistuivat hienosti. 


Seuraavan aamun sovitustuokio ei mennyt ihan putkeen, mutta sain sentään neidin istumaan hetken paikallaan, kun sai räpeltää puhelinta. Tässä asussa ei sitten olekaan kuin yksi suuri vika, jonka perheen sisäinen kouluikäisistä tytöistä (toim. huom.) koostuva kriitikkotyöryhmä palaverinsa päätteeksi toi selkeästi esille: käyttäjä ei näytä tässä tytöltä. 

Tässä vielä kooste koko ryhmän tuotoksista. Toiset jäsenet, Tiina ja Anita, tekivät kankaasta pipot itselleen:


11.9.2013

Pienen pientä marjanalleista

Piilossa metsän keskellä 
on pesä karhuperheellä.
Siellä asuu karhumuori
ja kaksi pient pentua.

Ennen talven tuloa
karhut menee nukkumaan.
Karhumuori on huolissaan,
kun pennut riehuu vaan.

Silloin se muori komentaa:
"Nyt pennut nukkumaan.
Ensin annan hunajaa,
sitten laulan lauluja."

Sain tänä aamuna puhelimeen kuvan pienen pienestä tytöstä, lasteni uudesta serkusta. Hän oli syntynyt ajoissa tähän maailmaan, vain reilu kaksikiloisena. Minä tietysti heti aloin suunnitella jotain pientä pienelle. Valitsin jo kaikkein pehmeimmät tyttökankaat, jotka löysin. Samaan aamuhässäkkään huomasin kuitenkin, että olin saanut postiin aivan ihanat Paapiin uutuuskankaat, joita olin sekuntikellon kanssa tavoitellut maanantaina. Näistä karhujen värimaailma tuntui oikealta ja bodyhan siitä muotoutui:


Marjanallejen tausta on ihanan kullanhohtoinen okra(?), kangas ohut ja pehmeä. Tätä oli myynnissä niin vähän, että taisi tosiaan olla sekuntipeliä tämän saaminen verkkokaupasta. Taustalla oleva kangas on samaa sarjaa.


Nallejen harmaat naamat ja marjat löysivät kaverikseen täsmälleen saman sävyistä resoria (Jee, kerrankin sattui täydellinen osuma!)


Kangaskaverini Sanne tuli iltapäivällä hakemaan omiaan näistä uutuuksista ja esittelin tietysti bodyn. Hän sattui mainitsemaan, että hänellä on täsmälleen tuon resorin väristä joustocollegea. Siispä kerjuulle... Arvatkaapa muuten, kuinka paljon kangasta näissä 44/50cm housuissa on? Kankaan lahjoittaja ei nimittäin meinannut uskoa, että pyytämäni määrä riittää. :) Housujen lähtökohta on Ottobren (4/13) potkuhousukaava. Aika erilainen lopputulos kuitenkin. Kangas Kestovaippakaupasta. 


Bodyn kaava on muokattu Kisuliini-kaavasta (Ottobre 6/12). Pienensin kaavan kokoon 50cm ja muokkasin sen kietaisumalliksi. Siitä pienensin vielä vartalonympärystä ja selän pituutta noin sentin ja hihoista nappasin 1,5cm. Nyt body kuitenkin näyttää aika suurelta, että koko vastannee kuitenkin kaupan 50/56cm.


Onneksi vauvat kuitenkin kasvavat, niin tämäkin varmasti pääsee käyttöön.