Vilkas viikonloppu

Miehenpuoli on saanut juosta reikäpallon perässä tämän viikonlopun. Se suotakoon hänelle, jotta itse pääsen juoksemaan lankakerien perässä (tätä ei kyllä ole vielä kerrottu hänellensä) tässä lähiaikoina. En vaan osaa päättää, anoisinko juoksuni Helsinkiin vai Tampereelle, kun molemmissa on tiedossa käsityötapahtumaa.

Mutta ei siinä kaikki. Siskokulta tarvitsi ihan selvästi rauhallisen viikonlopun ukkosensa kanssa, joten lupasin ottaa kolme serkkua meille viikonlopuksi. Aika on mennyt nopeasti ja voi todeta seuraavaa: maitoa menee paljon enemmän, puuroa saa keittää tosi ISON kattilallisen, ääntä on noin puolet lisää ja kun kahdeksan lasta leikkii olohuoneessa, se on hetkessä täynnä tavaraa noin vyötäröön asti (hetken levittämisen siivoaminen kesti muuten yhdeksältä noin puoli tuntia, ensin piti vaan syödä ruoka ja hakea ulkoa reipasta mieltä touhuun). Epätoivo iski vain yhdessä kohdassa, kun kahdella oli yhtäaikaa kakat housussa ja molempia itketti ja kaksoset tappelivat ja isoilla "ei ollut mitäääään tekemistäääää". Sekin hetki meni onneksi nopeasti ohi.

Joo, kyllä minä käsitöitäkin teen, mutta niistä ei voi tähän vuoden aikaan hiiskua mitään. Tai ehkä sen verran, että paikallinen lankakauppa ja kirppari on rikastuneet joulumyynnillä jo tähän mennessä melkoisesti.

Syyslomalla

Kaksi kuukautta töitä takana. Samoin koululaisilla koulua ja päikkyläisillä päikkyä. Nyt edessä ruhtinaallinen viikko kotoilua.
Aloitin kotoilun jo aiemmin viikolla, kun pikkuiset oli sairaana. Korvakuureja meneillään useampi. Ja mitäs se kotoilu tarkoittaakaan muuta kuin ompelua. Tein pöksyt pikkuisimmalle, yhden paidan, joka on ihan väärää kokoa (oisko jotain 95cm?), muutaman paksumman pipon.
Tänä aamuna väsäsin esikoisen kanssa Laukun. Laukusta on ollut kauan puhetta ja sitä on suunniteltu. Pari iltaa sitten tyttönen kaiveli esille kankaita ja leikkeli niistä sopivat palat. Taskujakin reippaat viisi. No, yhdessä ommeltiin ja päädyttiin yhteen kännykkätaskuun vain, kun laukun kokokin vain jotain 15x15senttiä. Omaa lasta onkin ihan kiva opettaa ompelemaan!

Äiti kato!

- Äiti kato noita taivaan lintuja! Niitä on niin paljon! Niillä on varmaan joku sukulento tai siis semmoinen kokous. Sukukokous. Ainakin niillä on mummo ja pappa kylässä. Niillä on tosi monta mummoa ja pappaa. Ja äidillä ja isillä on monta lasta. Ja on niillä on varmasti paljon kummeja...

- No niin, nousepas autoon siitä, niin päästään liikkelle.

Vasta autossa tajusin, että olisihan sitä naakkaparvea voinut vähän kauemminkin tarkastella.

Housuja

Esikoinen valitteli pehmohousujen puutetta, kun ei jaksaisi aina pitää vaan farkkuja. Tutkimme housukaapin, jossa mielestäni piti olla ainakin kolmet collarit. Totesimme, että yhdet ovat sopivat ja kahdet on pyykkikone kutistanut, vaikka ovat 130-senttisiä ja näin ollen pitäisi olla ihan sopivia.
Taas löytyi yksi syy lisää ommella itse peruscollaritkin, kun niiden kankaat saa sentään kutistettua ennen kokoon kursimista.

Tuloksena syntyikin sitten kolmet pehmohousut, yhdet collarit, yhdet joustofroteiset ja yhdet velouriset. Itselleni ompelin jumppahousut mamman vanhasta hameesta, jonka kangas oli juuri sopivaa. Lisäksi hajotin tässä taannoin marimekon yömekon kappaleiksi ja nyt ompelin siitä kaksi t-paitaa edellämainituille. Kangaskaappiin syntynyttä (pienen pientä) koloa täytyi sitten tietenkin  täyttää uudella satsilla kankaita, tällä kertaa taasen Saksasta tilattuja. Nämä kankaat tulevat lie viimeistään keskiviikkona.

Ja mitäs vielä, niin, kiitos kolmen viikon sisälle sattuneen koulutuspäivän aloitin uuden neuleprojektin, joka on jo melkein valmiskin, vaikkei vielä kuvatessa ollut sitä. Tämä täydellinen lankaväritys löytyi täältä. Esikoinen katseli aikansa, kun istuskelin kutomassa ja kysyi sitten, askartelinko itse puikkoni grillitikuista. Juuri, kun olin lopultakin pitkään harkittuani satsannut yli kympin bambuisiin kilisemättömiin tikuttajiin.

Sanoja

Lasten suusta totuus. Ja parhaat sanaluomukset.

Yhden ainoan hoitomatkan aikana Aura ehti puhella seuraavia (tai tietysti moottoriturpamme tuntevat tajuavat, että nämä ovat vain makupaloja):
"Hei kuuliksää kun mää just nuhahdin?" Et kai sinä nukkua ehtinyt, kun koko ajan puhua pulputtelet, kyselen. "Ei kun nuhahdin, mä tarttisin nenäliinan."
"Tuolla edellä menee M:n auto (päikkykaveri). Sen tuntee siitä, että se on musta ja siinä on neljä pyörää." (Juuri sillä hetkellä näin ainakin kolme kuvausta vastaavaa kuljetinta.)
Kotoa tullaan 9km ilman liikennevaloja ja vähillä risteyksillä. Ihan lopussa on kahdet valot peräkkäin ja itsellä meni hetki aikaa tajuta tämä.
"Hei Aini, nyt menee hyvin tää matka. Ei jääty ollenkaan odottimeen. Kato tuolla on tuossa toisessakin vihreetä." Valitettavasti ei kuitenkaan ehditty siitä toisesta odottimesta vihreällä.

Koulun alkua ja kouluvarusteita(kin)

Koulu alkoi.

Kyllähän se ensimmäinen aamu olikin jännittävä ainakin ekaluokkalaiselle. Onneksi Jyväskylän mummo oli pehmentämässä lähtöjä ensimmäisinä päivinä. Eipä olisi varmaan ilman ihanaa mummoa selvitty!

Kouluja on nyt käyty jo kolmatta viikkoa ja jos jotain on opittu niin se, että siellä on tylsää. Ei opi mitään uutta ja pitää istua paikallaan pulpetissa. Ilman isompia kommelluksia on selvitty. Välillä isosisko on lähettänyt koululaisen matkaan lähes tunnin liian aikaisin, välillä ihan viime tipassa.

Säiden viiletessä tuli ajankohtaiseksi (lopulta oli siis pakko) ommella syksyisempää vaatetta.

Aikaisemmista ulkoilukangaskokeiluista viisastuneena hankin paininjalkaan teflontarrat (tai jotain semmosta se oli) ja ompelukin onnistui ihan yli odotusten. Saumateipit olivat ihan uusi kokemus ja kyllähän nekin kiinnitettyä tuli, vaikkei jälki mitään kauneinta ole. (Ei puhuta nyt sitten mitään niistä palaneista sormenpäistä tai puhdistusta odottavasta silitysraudasta...) Jospa neiti esikoinen nyt sitten pärjäisi syksynsä näillä, vaikka vähän sataisikin ja olisi pimeää.

Laitetaanpa vielä dokumenttia oman maan iltapalasta:

"Kyllä me niin hyvin tiietään"

Pikkuisin itkeskeli iltaväsymystään ja äiti pyysi kaksosia pitämään seuraa sen aikaa, että saadaan lakanat sänkyyn. Tytöt rakentelivat legotorneja, joita Kerttu sitten purki pienemmiksi. Aura siitä sai aatteen pohtia, että "kyllä me niin hyvin tiietään, että Kekulle pitää tehdä torneja, jos haluaa sitä hoitaa. Isi ei tiiä muuta kuin että pitää antaa vesihömppy, jos on itkenyt. Äiti kyllä tietää, että tittimammia annetaan itkusta."

Pöllömmät tossut

Innostuinpa kaivamaan esille nahanpalan, jonka ostin jo joskus talvella tossukokeiluja varten. Totesin, että tossujen ompeleminen on ainakin kolme kertaa helpompaa kuin olin kuvitellut. Kaavojen tekeminen omasta päästä sen sijaan on hiukan hankalampaa. Netistä kyllä löytyisi ilmaisia kaavoja, mutta kun tuo tulostin on irtisanoutunut perheemme palveluksesta. Tuloksena oli tällaiset pöllömmät tossut:

Tossut on käyttäjälleen vielä vähän isot ja johtuen kuumekiukusta kuvaaminen käyttäjällään ei onnistunut.

Nyt on jonossa neljä nukkevauvaa odottamassa omia tossuja, sillä tein yhden kokeilukappaleen ensin nukkekoossa. Onneksi sentään neljävuotiaille itselleen kelpaavat kaupan tossut.

Kesäompeluksia ja puuhailuja

Ikasyrin ihania kuviotrikoita. Lapset valitsivat itse suosikkikuosinsa ja saivat niistä vaatteita. (vas. Aini, oik. Aura)

"Minä olen melkein yksivuotias tässä. Kumpparit on äidin vanhat, mutta sain sentään uuden takin.

Sammuisikohan tuo kynttilä tällä lusikalla?

Apilaseppeleitä tehtiin urakalla kun kukka-aika oli parhaimmillaan.

Mamman ja papan uima-allas kiinnosti enemmän kuin äidin kamera.

Tää on prinsessakarkkiaski. 6-v askarteli kun itse ompelin.

Pitihän minunkin kokeilla näitä pallotaskuja. Malli collegehameeseen meandi:n vastaavasta.

Metsolan apilaa retrohaalarina

Piiitkästä aikaa hiukan mariraitaa pikkuisimmalle.

Tämä on oma suosikkini Ikasyrin kuoseista.

Saksasta astikin voi tilata kankaita.

Yllättäen sienet olivat tyttöjen suosikkeja kun valittavana oli pinkkejä kukkia ja muita "tyttöjuttuja".

Pikkuisimmalle kääntöpipo joka mätsää syyshaalarin kanssa. Voi valita onko pinkki vai vihreä päivä (siis äidillä).

Uusi vaihe

Eilen alkoi meillä taas uudenlainen vaihe perheessä. Herätyskellon plimplomit herättivät koko perheen kesäunilta. Vauvamme oli eka kertaa tutustumassa päiväkotiin. Paikka on muulle perheelle tuttu ja rakas. Ihanat hoitajat ottivat avosylin vastaan ja äitikin sai halit. Sellainen paikka tuntuu hyvältä. Eilen vielä olin sylinä ja tänään kuumeillaan rokotuskuumetta, mutta loppuviikosta jatketaan harjoittelua. Kaksoset olivat heti kuin kotonaan, vaikka hoitotaukoa oli kertynyt yli puoli vuotta.

Minä lähden töihin ja tuntuuhan sekin mukavalta, vaikka olisi kotonakin varmasti ollut vielä mukavaa. Koko kesä on mennyt puuhailun parissa eikä ihan päästä tavoitteeseen, että koululaiset muutavat yläkertaan ennen kuin koulu alkaa. Vaikkei kauaskaan jäädä. Juuri tuli soitto, että laminaatit ovat saapuneet ja kun ne saadaan lattiaan, niin tarvitaan enää muutama (sata) metri(ä) listaa ja sähkömies ja putkimies käväisemään, niin valmista on. No, sehän tietty vie vielä viikkoja.

Ompeluvimma iski muuten taas. Laitoin saumuriin mustat langat ja sitten pitikin alkaa tuhota kaikkia tummia kankaita. Niistä onkin syntynyt ainakin useampi mekko, t-paitoja, housuja. Laitan ompeluskuvia omaksi jutukseen, kunhan ehdin kuvata edes osan.

Laskutoimituksia

Pesin tuossa viidet hampaat peräjälkeen. Vaihteeksi. Tuli siinä mieleen laskea, kuinka monet hammaspesut on tullut tehtyä viime vuosina. Siis kerran päivässä (hyi, minä huono vanhempi), 365 kertaa vuodessa, kerrottuna lasten eliniällä ja lukumäärällä. Ei sujunut päässälaskuna, mutta monta niitä kertoja on kuitenkin. Vanhemmuus opettaa siis ainakin hampaiden pesua. Ja tietty monta muutakin toimenpidettä. Kuten ruoanlaittoa. Jossa yksinkertaisuus on onneksi valttia. Viime päivinä on useaan kertaan tehty superherkkuruokaa eli uusia pottuja. Kyytipojaksi on tarjottu jauhelihaa, kalaa ja muutakin proteiinipitoista, mutta tämä superherkkupa syödään voisilmän kera. Ja viimeksi tänään tuli äidille kiitokset NIIIIN hyvästä ruoasta!

Muutenkin meillä herkutellaan, kun on päästy syömään herrrkullisia oman kasvimaan salaatteja, ruohosipuleita, pinaatteja ja pikkupikkuporkkanoita. Ihan parin päivän päästä on varmasti on mansikatkin kypsiä, kun punaisia kylkiä näkyy siellä täällä. Ovat vähän myöhässä, kun siirtelin taimia sen verran myöhäisellä keväällä.

Aika kuluu hurjaa vauhtia. Pienelle viikon mittaiselle reissullekin ehdittiin, mutta muuten aika kuluu lähinnä yläkerrassa, joka onkin edistynyt mukavaa vauhtia. Kattopaneelit on pientä (ja vaikeaa) aluetta eli porraskuilua vaille valmiina. Tänään kävin tilaamassa ensimmäiset tapetit ja ostin kahta eri maalia seiniin. Eteisaulan tapetista ollaan päästy yksimielisyyteen, mutta toisen makkarin osalta ollaan melko erimielisiä. Vielä. Mua houkuttaisi ihan hirmuisesti tämä tapetti, mutta kun yhtä paljon äänivaltaa omaavan osapuolen mieleen se ei ole. Siispä keskustelut jatkuvat. Onneksi puuhaa kuitenkin riittää kompromissia odotellessa.

yksitoista askelta

Täsmälleen yhdentoista kuukauden ikäisenä Hän lähti kävelemään. Oli hän toki seisoskellut muutaman päivän ajan, kun ihan vahingossa oli irrottanut otteensa tuesta. Nyt niitä askelia tulee isosiskon mukaan yksitoista (itse pääsin kuuteen). Vaikka typynen itse ei tästä taidosta ole kovin kiinnostunut, niin kävelee toki ilon innoissaan, kun koko perhe häntä tuijottaa ja kannustaa.

Kesä tuntuu etenevän niin vauhdikkaasti, että kohta joutuu sanomaan, että meni jo. (Liekö tässä asenteessa isänperintöä?) No, salaatit ja pinaatit saadaan jo omasta maasta. Raparperipuskakin komistaa pihaa ja voisi vaikka jonkun piirakan siitä leipoa. Mansikoita tytöt odottavat jo ja syynäävät kukkatilanteen joka päivä. Terassisuunnitelmia hiotaan vielä ja rakentamaan aletaan, kunhan on ensin hiottu yläkerran seinät. Ja ehkä koottu ja asennettu portaat. Ja valettu vessan lattia. Ja... Eli voi olla, että terassi tuleekin vasta ensi kesänä.

Pikkutyttölöiseni Kerttunen opettelee hurjasti uusia taitoja. Seisoskelee hetkiä tuetta, mutta askellusta odotellaan. Eilen oppi juomaan itse piimänsä mukista. Ruokansakin syö mieluiten itse (sormin), joten ehkä hänestä vielä hoitolapsi saadaan parissa kuukaudessa.

Käsityöpuolellakin on tapahtunut. Uskaltauduin ompelemaan pitkästä aikaa itsellekin ja ihan toimivia vaatteita olen saanut aikaiseksi. Aika vaan tuntuu loppuvan kesken, kun jokainen vapaa hetki pitäisi viettää yläkerrassa puuhailemassa.

etiketti

Aura näki jonkun hyönteisen kävelevän tyttöjen huoneen seinää pitkin: "Äiti, äiti, katso tuolla meidän seinällä menee joku etiketti, jolla on pitkät jalat!!!"

Yläkerta eteni heti ensimmäisellä kesälomaviikolla miehen kunniakkaasti ahertaessa siellä superlämmöissä. Nyt meillä onkin jo seinät paikallaan ja seuraavaksi aletaan niitä tasoitella ja maalata. Tässä alkaa toivo heräilemään, että tulisikin valmiiksi tämän kesän aikana.

Anni lähti (kuulemma viikoksi) kummeille kylään ja meillä tuntuu ihan hirveän hiljaiselta. Tai ehkä se hiljaisuus johtuu Kertusta, joka vetelee pitkästä aikaa kolmatta tuntia päiväunia. Onneksi ei ole enää helle!

Loma loma loma mola!!!

Kuuluipa riemukas huuto tänään puoli kymmenen aikaan trampoliinilta: " Se on loma, loma, loma, mola..." Meni ihan senat sakaisin koululaiselta, kun oli niin onnellinen. Olin (kuulemma) luvannut jättituutin, kunha  kesäloma alkaa. Yhdessä lähtivät melkein ekaluokkalaisen kanssa ostamaan jätskit saman tien, vaikka vähän yritin esittää, että käytäisiin yhdessä kaupassa ruoan jälkeen. Taisin olla liian ponneton.
En olisi arvannut etukäteen, kuinka ylpeä sitä voi olla omasta reippaasta koululaisestaan, joka vielä lähtee mielellään äidin ompelemassa hameessa kevätkirkkoon. Vähän tosin jo käytiin kädenvääntöä, saisiko sen mummon lähettämän pitkän t-paidan laittaa uusien tennareiden kanssa. Ihan kamalia nuo tennarit muuten!  (Hys, eipäs nyt huudella, että äidilläkin oli sellaiset joskus ysärivuosina. Voi melkein ekaluokkalainenkin kuulla.)

o - hoo

Kerttu oppii joka päivä uutta. Vaikka, että suu supulleen ja hokee o - hoo (paino hoolla). Monikäyttöinen sana. Voi toistaa, kun tiputtaa jotain lattialle (mitä suurempi esine, sen isompi huudahdus), sotkee sormensa puuroon, maistaa hiekkaa hiekkiksellä, näkee hienon lelun, on vaarallisen näköisesti kontallaan äidin ja isin sängyn reunalla päiväunien jälkeen. No, kun äiti ei ehdikään ottamaan kiinni, niin ääni kellossa onkin jo toinen. Näin nimittäin kävi pari päivää sitten ja nyt tytön otsaa komistaa sinipunainen patti. Onneksi alla oli kasa vaatteita ja tyttö tuli alas niin, ettei satuttanut pahemmin itseään. Taitaa siis olla aika siirtyä uusiin päiväunijärjestelyihin.

Pihassa tapahtuu. Tässä kuviakin muutamasta jutusta.

Punaherukoissa onkin jo raakileet

Vadelmapuskien juurelta puskee tällaisia. Muistaakseni jotain tulppaanilajiketta.
Ovat pieniä kuitenkin tulppaaneiksi ja kapealehtisiä.
Ostin myöhäissyksyllä jostain alelaarista.

Omenankukat aina yhtä kauniita

Tässä se aiemmin mainittu mansikkakehikko

Pienempi kahdesta.

Kasvimaalla kukoistaa tällä hetkellä lähinnä salaatti

Kokeiltiin "muotopuutarhaa".
Nyt näyttää vielä aika avuttomalta, mutta toivottavasti
kesän myötä kaunistuu.

Och sist men inte minst (viktigt). Trampoliini. Jouset on vinkuneet ja kitisseet tässäkin pihassa kohta viikon. Koko ajan joku pomppii. Vain turvaverkko puuttuu.

Rinkihyppelyä. "Äiti, mulla on hello kittykin mukana!"

 Ja tämä rouva kävi eilen työpaikalla ja kuulikin, että päätyy luokanopettajaksi ensi vuonna. Oppilaiksi tulevat samat tutut naamat edelliseltä työvuodelta. Nyt kaksi vuotta vanhempina.

(K)ommelluksia

Viime viikot on tullut ommeltua aika vähän. Maalis-huhtikuussa oli kuitenkin vuorossa lasten metsolan apilakangas. Siitä tulikin ommeltua noin kaksitoista pipoa, kahdeksan kypärälakkia, t-paita, retrohaalarit ja vieläkin kangasta on varattua yhteen liivimekkoon pikkuiselle. Aika monta metriä sitä siis oli. Kaikkea en toki tehnyt itselle vaan suuri osa meni myyjäisiin.Tässä kuitenkin pari näytettä. Eniten tykkään niistä retrohaalareista, mutta niiden kuvaaminen käyttäjällään oli hiukan liian haasteellista minulle.

Noin muuten sattui silmään pari lastenneulelehteä vuodelta -74. Ihanan nostalgisia kuvia. Tuollaisen alimmassa kuvassa näkyvän lippahatun ainakin ajattelin väsätä Kertulle ensi talveksi. 

Kevätjuhlien lähestyessä päätin ommella kirpparilakanasta liivimekot neljävuotiaille. Malli on uusimmasta ottobresta ja tykkään siitä kovasti, vaikka kangas ei ihan suosikkia olekaan. Jopa ruusuja innostuin väkertämään. Mistä tietty syntyi suuri kiistely, että kenelle kuuluu vaaleanpunainen ja kelle valkoinen. 

Näiden ompeluksien lisäksi on melkein valmiina takki Kertulle. Leikattuna onkin sitten jo monenlaista, joten tulossa taitaa olla pari ompelupäivää. 

Tässäpä kesäkurpitan taimen alkua. Saa nähdä päätyvätkö nämä maahan asti, kun venähtivät tuosta kuvan tilanteesta hurjasti pituutta noissa purkeissa ja kasvattavat nyt lehtiä makuullaan. Ensimmäisen kerran tosin kesäkurpitsan kasvatusta harrastan eli en tiedä, millaisia taimien tulisikaan olla. 

Ja juhliakin on taas vietetty. Esikoinen täytti kahdeksan ja sai kutsua kahdeksan (vain kuusi pääsi paikalle, onneksi. toim.huom.) vierasta. Karkit tekivät kauppansa ja limsa. Dippivihannekset ja muu vähemmän viehättävä jäi äidille. Muu perhe meni viettämään iltaansa uimahalliin. Sankarin toivomuksesta (lue: erittäin voimallisella äänellä esitetystä vaatimuksesta). 

Uutta opitaan

Kerttu on toipunut lopultakin ikuisuuden kestäneestä flunssasta. Tyttö syö taas muutakin kuin mammia ja viihtyy hyvin lattialla leikeissä. Se todettiin ainakin, että erittäin liikkuva kymmenkuinen ei kasva pelkällä mammilla enää. Oli paino tippunut kahden kuukauden takaisesta punnituksesta vähän, vaikka pituus oli lisääntynyt yli sentillä! Jospa se taas kiritään.
Typysen lempipuuhaa on työntää taaperokärryä ja istua ruokapöydän ääressä aiheuttamassa kaaosta. Kaikki kosketusetäisyydellä oleva lentää lattialle "pu, pu"-huutojen kera. Ja käsi on ruoassa tuon tuosta. Erityisen mielellään puurossa.

Neljävuotiaani kirivät nyt kovasti. Kauhea kiire eteenpäin, että ei varmasti jää siskosta jälkeen. Olisiko tulleet johonkin vertailuikään? Meillä on nimittäin alkanut kuulua Ilona-serkun tapaisia määritelmiä. "Mä olen oikeasti kaaaauhean paljon pidempi kuin tuo tappi!" (irl 1,2cm) "En oo mikään tappi! Mulla on nää kiharat ja sulla ihan suora tukka!" Nämä ei nyt menneet ihan sanasta sanaan, kun jäi kuullessa kirjaamatta.

Itse olen puuhaillut ahkerasti (=päiväunien ajat) pihalla. Rakentelin mansikoille puukehikot Kekkilän malliin ja laittelin kasvimaata suuremmaksi. Sinne kylvettiin jo porkkanaa, salaattia, retiisiä, pinaattia, kyssäkaalia ym. En kyllä olisi arvannut, että näin ylpeä olisin omista kasveistani. Käyn tutkailemassa omenapuitani ötököiden varalta ja seurailen lehtien puhkeamista pensaisiin. Juuri tänään huomasin, että punaherukat kukkivat oikein parhaimmillaan. Mustaherukoilla kestää vielä hetki, ennen kuin kukat puhkeavat.

Eilen illalla päätin kokeilla taas vähän ompelua. Tein tuplille mekot vanhasta kirpparilta ostetusta lakanasta, kun uusimmassa Ottobressa oli kiva liivimekkokaava. Tuli oikein sievät mekot mielestäni. Täytynee joskus kuvata niitäkin.

Juhlakausi alkoi

Keskikaksikkomme lähestyy uhmaavasti neljän vuoden rajapyykkiä. Tätä juhlittiin kaksi päivää etuajassa vappuisasti. Sää oli kylmä ja tuulinen, joten hyvin passasi värkkäillä sisällä koristeita kakkuihin. Ja mukava oli juhlia, kun saatiin vieraita molemmista isovanhempiloista. Ja kummejakin. Ja lahjojakin tuli lelujen muodossa sen verran paljon, että onneksi on parhaillaan kirpparipöytä lähikirppiksellä. Toivotaan vaan, että ne leikkimättä jääneet löytävät sieltä innokkaampia käyttäjiä.

Pöydässä oli herkkua monenlaista. Täytekakku oli puettua hello kittyillä.

neljä kynttilää kakussa

tårta på tårta - kakkua kakun päällä

Ommellen

Anni on venähtänyt niin, että kaikki housut jäämässä pieneksi. Siispä kävimme yhdessä Eurokankaassa valitsemassa farkkukangasta. Eilen sitten yhdet housut valmistuivat.

Just nää taskut!

Äiti, voitko vielä lisätä jonkun pikkumerkin, että löytää etupuolen?

Housuissa on tuollaiset isot taskut, jotka menevät takapuolellekin. Idea on täältä. Mutta myös neidin viime kesäisistä pellavahousuista, joissa on samantapaiset. Tyttö oli tyytyväinen.

Tänään jatkoin sitten samalla kankaalla, kun olin jo leikannut valmiiksi kankaat samantyyppisiin Kertulle. Välissä olin kuitenkin löytänyt yhdet samankaltaiset, Elsalle aikanaan ommellut, housut, joten kun siinä ompelin, niin tuli mieleen, että niistä tulisi luultavasti kivat kesähousut eräälle pienelle 2-vuotiaalle serkkupojalle, ettei ole kaksia samanvärisiä ja -kokoisia farkkuja Kertulla.

Kelpaako, Eelis?

Kertun on tyytyminen Elsan vanhoihin.

Ja lopuksi ilmeiltiin ja ilveiltiin: