26.8.2013

Pieni pupu prinsessa

No, mää oon tässä pidempään pyöritellyt mielessä, että haluaisin opetella painamaan kuvioita vaatteisiin. Kaverikin lupasi jo lainaan seulansa, että on parempi kokeilla isompia kuvioita.

No tähän väliin tulikin taas sopiva facebook-haaste. Tällä kertaa annettiin valmis kuva, joka piti jossain muodossa olla valmiissa tuotteessa. Minähän näin tässä tietysti mahdollisuuden kokeilla sitä painamista. Piti nimittäin ommella jotain ja siinä jossakin pitäisi olla tämä pupu. Pupun on piirtänyt Elisa Tuohimaa, joka onkin tosi taitava.

Tässä minun versioni. Kolmioidea on pyörinyt päässä jo jonkin aikaa, niin päätin laittaa mekkoon kolmioita raitojen sijaan. Päähän iskeytyi viime hetkellä kruunu, kun keltainen perunakolmio tipahti tuohon pään yläpuolelle ja teki ikävän tahran. Kruunu pelasti. Ja passaahan se kuin... kruunu päähän?


Käytin kopiokalvolle kopioitua ja leikattua sabluunaa. Mekkoon ja hihoihin painoin kolmioita perinteisillä perunaleimasimilla, hihoihin isompia kuin mekkoon. Kyllä siinä oli tytöillä ihmettelemistä, kun äiti pilkkoi ja veisteli perunoita johonkin muuhun kuin ruokaan. Laitoin kolmiot tuollai vähän huolettomasti. Passasi silloiseen mielentilaan, ettei tarvinnut yrittää liikaa. ;)



Valmis paita näyttää tältä. Ensin ajattelin tehdä tunikamittaisen resorihelmaisen virityksen, mutta päädyin kuitenkin peruspaitaan, kun tarkastelin tyttöjen vaatehyllyjä. 


Valmiissa paidassa on vain yksi ongelma. Niitä on yksi. Siis yksi kappale. Yritä siinä sitten tehdä tuplille omia vaatteita, kun ensimmäinen, toinen ja vielä kahdestoistakin kysymys on, että MIKSI et voi tehdä toista samanlaista? Ja samaan hengenvetoon, että kumman se on? Me halutaan pitää sitä vuorotellen, jos kerran ei saada omia...


Ensimmäinen käyttövuoro arvottiin. Idea seuraavaan "hienoon" juttuun on jo olemassa. Täytyy varmaan tehdä se pian, että saavat molemmat oman paidan, jotka jotenkin vastaavat toisiaan, mutta ovat kuitenkin erilaiset. Sitä ennen kuitenkin ompeluvuorossa pitkä lista t-paitoja ja tunikoita lähisukuun.

Tätä tekstiä kasatessa kaarsi postiauto pihaan ja toi kasan kankaita Saksanmaalta. Ihan kaikki ei kuitenkaan itselle. ;)


19.8.2013

Punaiset kantit ja muuta sekalaista

Näistä viime aikaisista kuvista on voinut varmaan huomata, että peittarissa ovat viihtyneet punaiset langat. Tässä vielä muutama "punainen" ompelus lisää. Nyt vilisee punaiset nauhat jo silmissä niin, että ennen seuraavia ompeluksia vaihdan lankoja koneisiin.

Tiskirättejä. Metri bambua ja monta värikästä tilkkua vähempänä kangaskasa.
Näitä oli 25, joista muutama jää itselle, muutama myyty, mutta mitä tehdä lopuille?

86senttinen body odottamaan käyttäjän kasvamista. Tässä taas yksi ihanimmista kuoseista kautta aikojen (kuten tuosta taustastakin saattaa huomata).


134senttinen t-paita kolmosluokkalaiselle. Perus.

Perusteeppari 98cm pidennettynä ja hiukan levennettynä tunikaksi. 

Neiti 3vee sai uuden lyhyen tukan, kun "joku" oli hiukan testannut saksien terävyyttä takatukkaan.
Neiti kävi myös ensimmäistä päivää kerhossa tänään ja oli lievästi ilmaistuna innoissaan. Kahden tunnin kerhosta riitti selostettavaa ainakin kolmeksi tunniksi. :)

Hupparimekko 122cm.
Inspiraatio tähän saatu Pomp de luxin samantyyppisestä viime talven mekosta.
Noista raitojen kohdistuksista raglansaumoissa olen ylpeä! :)

Viime perjantaina osallistuin taas savawayhin eli ompeluhaasteeseen. Tällä kertaa tosin eka kertaa sellaiseen, jossa tilataan yllärikangasta. Paketista paljastui tällaista:

Tämän Paapiin kuosin nimi on aita, mutta meillä aita kaatui,
jotta pienestä palasta riitti yhteen lepakkopaitaan koossa 146cm. 

Tällainen lepakkopaita on esikoisen suosikki.
Aikaisemmin olen ommellut samanmallisen ja se on ollut yksi pidetyimmistä paidoista. 

Etsi eläin! Meille muutti viikko sitten tällainen suloinen pieni nappisilmä. Aika kauan saivat tytöt pyydellä lemmikkiä, ennen kuin isänsä suostui hankintaan.

18.8.2013

Auringon iltalaulu

"Auringolla on iloiset silmät 
ja hauska naurava suu.
Iltaisin aurinko silmänsä sulkee
ja sen posket punastuu.

Auringolla on kultaiset kutrit
ja ne hauskasti hapsottaa.
Iltaisin aurinko hiuksensa kerää 
ja myssyyn piilottaa."
-Pikku Akan taikapäivä-


Onkohan tämän suloisen auringon suunnittelija Leena Renko ajatellut tätä Pikku-Akan laulua, kun piirsi nämä auringot? Itselläni tuo kyseinen laulu nimittäin alkoi heti soida päässä, kun näin kuvia tästä.

Haudoin pitkään päässäni, mitä tästä tekisin. Halusin jotain arkista, jota käytetään paljon ja jota saa katsella usein. Lasten päällä ja pyykkiä viikatessa siis (Onkohan ihan hullua tykätä pyykkien viikkauksesta silloin, kun saa katsella ja silitellä ihania, pehmeitä lastenvaatteita!).

Nämä haalarit muokkasin aikaisempien haalarien kaavoista sellaisten lököttävien haaremihousujen suuntaan ja ihan kivat tulikin. Tarkoitus oli tulla 80senttiset, mutta pitkillä resoreilla käyttöikä lienee aika pitkä.


3veelle piti tulla perusliivari, mutta leikkasin helman vahingossa liian lyhyeksi, mistä johtuen lisäsin siihen röyhelön. Siihen taas halusin kokonaisen auringon, joten mekosta tuli melko pitkä, vähän liiankin tuolle noin 94senttiselle. Saa nähdä, jääkö mekko odottamaan tulevia päiviä vai jaksanko muokkailla sitä sopivammaksi.


Tästä kankaanpalasta ei paljon jämiä jäänyt, mutta yhden pikkupalan käytin, mihinkäs muuhun kuin tiskirättiin. Tässähän sitä aurinkoa saa ihailla useamman kerran päivässä jopa.


13.8.2013

Siiri ja Myyry meni eskariin




Nämä hupparit on tehty kaavalla, joka oli alunperin raglanpaita (taisi olla pyjamapaita?) jossain vanhemmassa ottobressa. Alkuperäisestä on kuitenkin jäljellä enää raglansaumat. Hupun kaava on otettu jostain vanhasta hupparista, joka varastoista löytyi ja on tietysti liian suuri tyttöjen päähän. Ei se kuulemma haittaa, kun ei niitä huppuja ei pidetä päässä. 


Neiti keltainen olisi halunnut itselleen huppumekon juuri tästä kankaasta. Siiri ja Myyryä ei kuitenkaan riittänyt, niin lupasin tehdä erikseen huppumekon. Sekin on viimeistelyä vaille jo valmis. Myös housuja ja leggareita oli pakko leikata lisää, kun - kuten kuvasta näkyy - tyttöjen housuvarastot on aika pienet.


Hei, meidän eskari alkoi eilen. Moni asia on mietittyttänyt, esim.
"jos tulee kuuma, niin saako pitkähihaisen riisua"
"jos saa riisua, niin pitääkö mennä vessaan riisumaan"
"jos ruokana on maksalaatikkoa ja siinä rusinoita, niin pitääkö ne syödä"
"onkohan siellä sellaisia oikeita kavereita, kun kyllä siellä ehkä kaksi päivää voi leikkiä yksinkin (lue: kahdestaan); ensimmäisenä päivänä eräs leikkikaveri oli tehnyt koko ajan tiskiä kotileikissä eikä ollut tiskannut niitä, vaan oli käskenyt tytärtäni tiskaamaan, niin "eihän sellaista siedä kukaan"
"mihin reppu pannaan, kun mennään eskariin"
"tuleeko äiti varmasti tasan kolmelta hakemaan (ei yhtään etukäteen)"
jne jne...


6.8.2013

Heinäkuun "sadonkorjuu"

Heinäkuu hurahti ohi työn merkeissä. On maalattu, naulattu, ruuvattu, kiukuteltu auton hajoamista. Pariin otteeseen piti sadepäiviä sen verran, että ehdin ompelunurkkaani. Tuloksena perussettiä syksyksi, kuten värimaailmakin taitaa kertoa. Facebookin ompeluryhmässä oli haasteena hävittää heinäkuussa mahdollisimman monta metriä kangasta (ja ostaa mahdollisimman vähän) sekä kuvata valmistuneet. En ihan ehtinyt siihen kuvaamiseen heinäkuussa, mutta ovatpahan tässä ainakin. 

Kuvat ovat ihan kammottavia, mutta tuotokset käyttökelpoisia, ihan hyvin onnistuneita jopa. Tähtileggarit tosin jäi liian pieniksi 3-veelle ja isoiksi 1-veelle, niin menevät jollekin muulle tai sitten odottamaan pikkutaaperoisen kasvua. Hupparit eskarilaisille, musta-vihreät itselleni ja kekkoset isännälle:


Pienimmät saivat sopivat synttäreikseen uudet mekot. Keväisen ottobre-lehden speedy girl kaavana, koot 74 ja 92cm. Olipa muuten pitkä kaava. 74-senttinen saisi olla vielä sellaista lyhyttä mallia, ettei jäisi kontatessa polvien alle. Isommalla puoleen sääreen tuleva helma taas tekee yöpaitavaikutelman. En kuitenkaan jaksanut lyhentää, kun olin jo kääntänyt helmat ennen sovitusta. (Tein muuten jo aiemmin tuolla 92-senttisellä ohuesta metsolan keltapallojoustiksesta mekkosen suloiselle serkkutytölle. Siinä helma lyhennettiin 86-senttiseksi ja leveys oli oikein sopiva isomman kaavan mukaan, kun kangas on sen verran kankeampaa kuin trikoo.

Ovat nämä silti jo käyneet näyttäytymässä Linnanmäelläkin yhtenä sunnuntaina. Sentään sellaisen yhden päivän reissun saimme tehtyä heinäkuussa, lähes autottomassa sellaisessa. Onneksi on julkinen liikenne ja polkupyörät ja pyöräkärry, joka sekin kaivettiin varastosta parin vuoden tauon jälkeen ja auttoi meitä kuskaamaan moooonta litraa maitoa, kiloa vesimelonia ja muuta painavaa kaupasta.


Ps. Yritän vielä selvitä ottamaan sovituskuvia huppareista, kun ovat niin ihania nuo siirit ja myyryt.

2.8.2013

Pikkuiselle pojalle

Saimme kyläkutsun pikkuisen pojan perheeseen. Vauva on vielä pieni, muttei enää vastasyntynyt. Kiireisen iltapäivän jälkeen oli pari tuntia aikaa ommella jotain, niin kaivelin vähän poikavärisempiä kankaita pinoistani. Eniten sellaisia olivat vaaleansininen college ja siihen passaava tähtitrikoo. Punaiset tereet valitsin tuomaan kontrastia (ei sen vuoksi, että peittarissa on punaiset langat, tietenkään...). Muutenhan tuo olisi ollut aika pliisu. Koko tällä suloisuudella oli 68cm ja tulee olemaan passeli varmaan syksyn tästä synkistyttyä. 


Noin muuten meillä odotetaan koulujen ja eskareiden alkua. Tai ainakin koululaiset odottavat. Aikuiset eivät taida olla yhtä innostuneita lomien loppumisesta. On hankittu uusia reppuja ja vähän vaatteitakin. Ja niitä vaatteitakin hellyin ostamaan esikolle vain, kun tuo (kohtuullisen maristen) eräs aamu kyseli, että voitaisko me edes yksi huppari ostaa hälle kaupasta. Äidin tekemät, nääs, ei ole sama juttu, vaikka niistäkin tykätään. :)