Meillä on sairastettu sitkeästi sitkeää yskää. Äiti ja iskä ovat yskineet kaksi viikkoa, lapset vähän vähemmän. Ei oo kivaa. Viime sunnuntaina Aura jäi ihmettelemään äidin ja isän pusua. Sanoin sitten, että annapa pusu, niin heti tuli pussaamaan. Seuraavaksi käskin antaa pusun Ainille. Siitähän tuli oikein riemukas aamupäivä, kun tytöt "pussailivat" toisiaan.
Pari päivää sitten olin iltalenkillä ja juuri saavuttanut reissun kotoa kaukaisimman koordinaatin, kun puhelin soi ja Raine aloitti, että täällä on vähän tapahtunut. Minä vähän hädissäni, että mitä. No, oli kuulunut kikatusta keittiöstä, ja sen houkuttelemana iskä paikalle. Anni oli kuulemma parturoinut pikkusiskot kaljuiksi. Oli kuulemma lähtenyt vilkkaasti saunan lauteille, kun isi oli sanonut, että nyt olisi ehkä parasta ottaa vähän etäisyyttä tilanteeseen. Vähän jännitti tulla kotiin sitten. No, eihän nuo nyt ihan kaljuja ole, mutta Aini menetti hurmaavat niskakikkaransa ja Auran pää on juuri sen näköinen kuin pää on, kun viisivuotias päättää leikata tukan lyhyeksi. Pahimpia tupsuja vähän poistelin, mutta ei siitä siistiä saa tekemälläkään.
Seuraavaksi haastattelin työn tekijää, niin hän kirkkain silmin kertoi, että Aura tuli paukuttamaan häntä olkapäähän (ihan vakiotapa) ja näytti saksia, jotka oli löytänyt jostain. Kuulemma ihan selvästi pyysi, että leikataan tukka. Että torupa siinä sitten parturia. On tätä aihetta nyt käyty läpi vähän joka päivä, että oikeaa tukkaa leikkaavat vain parturi ja äiti ja hätätilanteessa iskä. Tänään kauppareissulla kysyin isosiskolta, että tuliko mieleen, että ei ehkä kannattaisi leikata, niin kyllä se kuulemma pikkuisen tuli mieleen.
Taivaan hanat on taas auki tänään, kuten jälkikasvumme asian ilmaisee. On niin höntti olo flunssasta, ettei jaksa (vieläkään, edelleenkään) pestä ikkunoita. Mutta suklaakakun sentään voisi leipoa. Ehkä se piristäisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lähetäpä terveisiä! :)