Kahdeksan kuukautta. Aika maaginen ikä. Meidän rauhallinen vauva kyllä ryömii, mutta tuntuu viihtyvän sillä liikkumisasteella hyvin. Vertailinkin toisiin tyttöihin ja he tuntuivat jo kontanneen ja nousseen seisomaan samassa iässä. Sitten vaan yksi kaunis päivä tässä viime viikolla pikkarainen hoksaa, että kontallaan voi edetä. Siitä se lähtee. Käsi nousee tervehdykseen jokaisella "askeleella" eli hyvin korkealle. Liikkeet ovat liioiteltuja. Sitä on hauska seurata. Eikä mene kuin pari päivää siitä, kun sama typy nousee seisomaan tukea vasten. Ja voi sitä riemua, kun itse pääsee pystyyn ja näkee paljon pidemmälle. Kirkaisee korkealta ja kovaa.
Noin muuten kaksoset harrastavat juuri nyt mahatautia. Pitäisi siivota muutakin kuin oksennuksia, mutta ei oikein ehdi. Näähän hiipivät salaa vessaan mukin kanssa hakemaan vettä hanasta, kun äiti sanoo, että pidetään pieni tauko, kun juuri tuli oksennus. Ja sit tulee taas uusi. Toivottavasti ei tauti leviä koko perheeseen.
Viime viikkoina olen ommellut aika paljon kaikenlaista. On tullut tunikaa tytöille ja pipoja. Pipoja onkin runsaasti meillä. Laskeskelin, että olen syksyn ja talven aikana ommellut/virkannut parikymmentä päähinettä tytöille. Onneksi yksi kelpasi serkun matkaan.
|
Kevätvärejä. Mitä räikeämpää sitä suositumpaa näyttää olevan. |
|
Pipot. Etummainen meni Eelikselle. |
|
Peppi kävi meillä. |
Nyt on leikattuna kasa nukenvaatteita odottamassa ompelijaa. Piti keksiä jotain kivaa noille kohta 4-vuotiaille synttärilahjaksi.