20.4.2011

Ommellen

Anni on venähtänyt niin, että kaikki housut jäämässä pieneksi. Siispä kävimme yhdessä Eurokankaassa valitsemassa farkkukangasta. Eilen sitten yhdet housut valmistuivat.

Just nää taskut!

Äiti, voitko vielä lisätä jonkun pikkumerkin, että löytää etupuolen?
Housuissa on tuollaiset isot taskut, jotka menevät takapuolellekin. Idea on täältä. Mutta myös neidin viime kesäisistä pellavahousuista, joissa on samantapaiset. Tyttö oli tyytyväinen.

Tänään jatkoin sitten samalla kankaalla, kun olin jo leikannut valmiiksi kankaat samantyyppisiin Kertulle. Välissä olin kuitenkin löytänyt yhdet samankaltaiset, Elsalle aikanaan ommellut, housut, joten kun siinä ompelin, niin tuli mieleen, että niistä tulisi luultavasti kivat kesähousut eräälle pienelle 2-vuotiaalle serkkupojalle, ettei ole kaksia samanvärisiä ja -kokoisia farkkuja Kertulla.

Kelpaako, Eelis?

Kertun on tyytyminen Elsan vanhoihin.
Ja lopuksi ilmeiltiin ja ilveiltiin:




14.4.2011

Mielenosoituksellista

Istuttiin eilen ilallla autossa matkalla kässäiltaan, minä ja Anni. Ihan kahdestaan mentiin. Näitä kylttejä riittää tienvarsilla ja niistä keskusteltiin. Hetken päästä Anni kysyi, josko minä aion mennä sinne mielenosoitukseen tai miksi sitä nyt aiotaan kutsua. Kotva selviteltiin sanastoa ja päästiin yksimielisyyteen, että äiti on menossa sinne. Äänestämään siis. Nähtäväksi jää, kuinka mielenosoituksella päällä olen ensi sunnuntaina.

Kaksoset valloittavat uusia alueita. Nyt he haluavat kirjoittaa tietokoneella omaa nimeä. Siispä tässä on käynnissä pienimuotoinen mielenosoitus vieressä, kun tyttäret yrittävät valloittaa äidiltä koneoikeuden.

11.4.2011

Malke

Istuskeltiin aamupuuron ääressä ja kaikki muu kiinnosti enemmän kuin syöminen. Aura kyseli siinä, että "onko tillä malkella luittimet". Ai Markelle? Tunteeko se jonkun Marken? "Ei ku malkella. Nii-in tillä malkella." Vastasin varulta, että on. Sitten vasta välähti, että maalivahdista kyse. Isiltä opittu kuulemma. Ja Annilta.

Kerttu sai uuden syöttötuolin. Istuu siinä reteenä. Tai istui yhden vuorokauden. Sitten hoksasi, että siinähän voi nousta seisomaan. Ja minä kun luulin, että tuollainen tiukempi mitoitus istuimessa saisi lapsen pysymään paikallaan. Vähän muitakin kuvia viime päiviltä liitän matkaan.

Tuosta jalkatuelta on hyvä ponnistaa.

Syöttötuolissa on se kiva juttu, että siitä yltää laittamaan sormet puurokulhoon.

Minä seison!

Pikkuisen vaan tsättäilen. Elsa tykkää opettaa tätä minulle.

Taidetta tilassa. Kyllähän sitä keksii tekemistä vaikka porkkanankuorista.

4.4.2011

Kehitysvaiheita

Kahdeksan kuukautta. Aika maaginen ikä. Meidän rauhallinen vauva kyllä ryömii, mutta tuntuu viihtyvän sillä liikkumisasteella hyvin. Vertailinkin toisiin tyttöihin ja he tuntuivat jo kontanneen ja nousseen seisomaan samassa iässä. Sitten vaan yksi kaunis päivä tässä viime viikolla pikkarainen hoksaa, että kontallaan voi edetä. Siitä se lähtee. Käsi nousee tervehdykseen jokaisella "askeleella" eli hyvin korkealle. Liikkeet ovat liioiteltuja. Sitä on hauska seurata. Eikä mene kuin pari päivää siitä, kun sama typy nousee seisomaan tukea vasten. Ja voi sitä riemua, kun itse pääsee pystyyn ja näkee paljon pidemmälle. Kirkaisee korkealta ja kovaa.

Noin muuten kaksoset harrastavat juuri nyt mahatautia. Pitäisi siivota muutakin kuin oksennuksia, mutta ei oikein ehdi. Näähän hiipivät salaa vessaan mukin kanssa hakemaan vettä hanasta, kun äiti sanoo, että pidetään pieni tauko, kun juuri tuli oksennus. Ja sit tulee taas uusi. Toivottavasti ei tauti leviä koko perheeseen.

Viime viikkoina olen ommellut aika paljon kaikenlaista. On tullut tunikaa tytöille ja pipoja. Pipoja onkin runsaasti meillä. Laskeskelin, että olen syksyn ja talven aikana ommellut/virkannut parikymmentä päähinettä tytöille. Onneksi yksi kelpasi serkun matkaan.
Kevätvärejä. Mitä räikeämpää sitä suositumpaa näyttää olevan.

Pipot. Etummainen meni Eelikselle.

Peppi kävi meillä.


Nyt on leikattuna kasa nukenvaatteita odottamassa ompelijaa. Piti keksiä jotain kivaa noille kohta 4-vuotiaille synttärilahjaksi.