Kevätpipot tytöille

"Äiti, mä tartten uuden pipon!" "Miks toi aina saa uuden?" "Mulle kans, kun muutkin sai!" jne. Jos sinulla on useampi lapsi, niin kuulostaako tutulta? Tälläpä kertaa olin jo etukäteen varautunut tilanteeseen ja varannut kokonaisen illan pipottamiseen. 

Eturivissä "välimallien" päähineet, ylärivissä koululaisten. Ihan itse saivat valita kankaat ja kuviot ynnä tupsujen värit. Jos tästä jotain voi päätellä, niin kuosivalinnat on tulevaisuudessa helpompia kuin nykyään. Mustaa sen olla pitää! Raksu-pipo jäi ilman tupsua ja siitäpä syntyi iso haloo, mutta onneksi kangaskaverit pelastaa ja raksu sai parikseen valkoisen tupsun! :) 

Pieninkin sai muuten omansa, mutta se hävisi nenän alta sillä välin, kun etsin siihen sopivaa tupsua. Nähtiin vilahtavan neidin päässä noin minuutin kuluttua, mutta piiloutui sitten. Ehkä meillä pitäisi siivota, jotta se löytyisi?

Ihan huikean hienoja kevätpäiviä on vietetty tällä viikolla ja laskettu pienimpien kanssa liukumäkeä kotikirkon puistossa. Lämpötila lie huidellut kymmenen asteen paremmalla puolella.

"Memma i-te! Aakka! (harakka)"

Liukumäkeen - keinuun - junaa katsomaan jne.

Ps. Siitä tasapuolisuudesta sitten tiedä. Isäntä taisi ainakin olla mustasukkainen ajankäytöstä, kun minä (tai saumuri) kuulemma vastaan srr, srr hänen jutteluyrityksiinsä. :)

Essuja joululeipomuksiin ja pikku vinkki

Innostuin kokeilemaan, mihin vanhat farkunlahkeet taipuvat. Niistä kuoriutui nämä:

Farkkujen lahkeet poikki, vähän muotoilua, takataskut irti ja ompelu etutaskuksi sekä vanhaa verhoa/muuta jemmakangasta vinokantiksi ja helmukseksi. Kolmaskin essu, vähän erilainen, valmistuu vielä samoista housuista, kunhan saan taas hetken ompeluaikaa. Nämä kaksi matkaavat kuitenkin arpajaisvoitoiksi avoimelle päiväkodille.

Siitäpä sitten tulikin tämä vinkki eli kuinka tehdä helposti tasaista vinokanttia. Se silittäminen nimittäin on aika ärsyttävää puuhaa. Siis jos yrittää jotenkin tasaista jälkeäkin saada aikaa polttamatta näppejä. Parit nuppineulat vaan kiinni silityslautaan sopivalle leveydelle ja vinoon leikattua nauhaa niihen välistä/alta, niin tulee nopsasti valmista. Ei tarttennu kuin vähän avittaa välillä, ettei lähde menemään vinoon. Lopuksi vain vielä silitys puoliksi.

Tää ompeluelämä on ollut vähän hiljaisempaa nyt, mutta jotain pipoja olen sentään väsännyt. Tässä yksi eräälle opelle päätynyt yksilö:

Yksi tapa tehdä ruusuke

Tässä pieni kuvallinen ohjeistus tuohon trikooruusukkeeseen, jollaisia olen nyt väsännyt useita. 

Ensin leikataan pitkä suikale, tässä n. 4x50cm. Suikaleen keskelle pituussuunnassa ommellaan rypytyslanka. Tuossa kuvan vaiheessa olen jo hiukan rypyttänyt alkua.

Sitten suikale taitetaan kaksinkerroin oikeat puolet ulospäin. Taitettu ja rypytetty suikale hakeutuu itsestään pyöreään muotoon. Tässä suikale oli melko lyhyt, niin en laittanut ryppyä kovin paljon. (Edellisen postauksen keltaisessa pipossa suikaleella taisi olla pituutta 70cm, niin rypytin paljon enemmän.)

Suikale asetellaan ommeltavan kohdan päälle. Tässä se tuli ruttupipoon. Suikaletta kannattaa rypyttää aina vain muutaman senttimetrin matkalta ja asetella se paikalleen, jonka jälkeen ommellaan läheltä taitereunaa suoralla ompeleella. (Kuvassa aplikointipaininjalka, jotta idean näkisi paremmin. Homma toimii hyvin ihan tavallisellakin paininjalalla.)

Kun ompelee aina hiukan eteenpäin ja asettelee suikaletta edellistä kierrosta hiukan sisemmäksi, niin lopputulos on jotakuinkin tämännäköinen. 

Tällä kertaa ompelin tuohon keskelle vielä napin koristeeksi, kun sattui löytymään juuri oikeanvärinen ja -kokoinen yksilö nappipussista. 

Päivittäinen ompeluhetkeni sijoittuu usein iltapäivään, kun vain kaksi pienintä ovat kotona, joista se pienin nukkuu päiväunia. Jos kolmevuotias on yhteistyökykyinen, niin ehdin siis ommella. Tänään kolmevuotias oli yhteistyökykyinen, haki välillä aika suikaleita saumurisilppujen seasta. Jouduin kysymään, mitä nuo ovat, kun en tajunnut lainkaan. Mutta nythän sen näkee ihan selvästi, että isossa kulhossa spagettia, pienemmissä kinkkusuikaleita ja porkkanaraastetta. :)

Ps. Laittakaa kysymyksiä, jos joku kohta vaatii lisäselvitystä. :)

Pääasiallista

Ompelin eilen eteenpäin yhtä hiukan isompaa projektia ja kun olin kolmannen kerran purkanut yhden ja saman sauman, niin päätin panna työn jäähylle ja nappasin käteen trikoopinon päälimmäisen kankaan ajatuksena tehdä jotain. Tämä kyseinen pallotrikoo oli ostettu pitkähihaista paitaa varten, mutta nyt kädessä se muistutti minua pikkuisimman talvitakista, joka kaipasi sopivaa pipoa kaveriksi.

Piti oikein kellottaa, kuinka paljon peruspipon ompeluun menee aikaa. 9 minuutin kuluttua käsissäni oli tämä:

Kyllä nyt pienen kelpaa! Vai äidin ihailla pienintä? ;) Nuo valmiina ostetut, solmimisnauhat sisältävät Paapiin tupsut ovat niin ihania ja näppäriä, että niitä täytyy tilata lisää, kunhan nykyinen kokeiluerä tulee käytetyksi. Itse pipon kangas tilattu Saksasta.

 Omaan ruttupipooni ihastunut esikoinen sai taas tahtonsa läpi. Keltainen trikoo oli jämiä edellisen postauksen keltaisesta tunikasta. Kokeilin tehdä siihen tuollaisen näyttävämmän koristeen saman kankaan suikaleesta. Kiva on!

Tämä pipo tuli käyttöön, vaikka edellinenkään (itse ompelemansa) pöllöinen pipo ei vielä ollut ehtinyt kunnolla muotoutua päähän. Se kuulemma joutaa nyt iskälle, joka onkin kaivannut oikean turkoosin sävyistä pipoa pitkään. Saa nähdä, kelpaako tai mahtuuko edes päähän...

 

Viime viikkoina naperot ovat panneet vauhtia varpaisiin varmaan muuallakin. Meidän eskarissa järjestettiin koko perheen olympialaiset, joissa palkintoina lasten itse askartelemat mitalit. Sen jälkeen meillä onkin leikitty "olumppiaa" kolmeveen toimesta. 

Meillä taitaa eräs koululainen tykätä kurkuista. Eräänä päivänä löytyi tällainen pöydästä. Liekö tuli kiire johonkin, kun oli vain yksi haukku reunasta otettu? :)

Sekalainen seurakunta lähinnä tilauksesta tehtyjä ommelluksia

Viime päivät ja viikot on olleet melkoista hulinaa. Tekemistä riittäisi ainakin kahdelle yhden sijaan. No, mitäs minä teen? Pakenen niitä kaikkia tekemisiä ompelujuttujen pariin. Ja saan aikaankin kaikenlaista:

Esikoinen on keväästä asti vaat... tarkoitan siis tietenkin nätisti pyytänyt saada itselleen monta hupparia ja farkkuja. Aluksi sanoin, että ommellaan koulun alkuun. Koulun alun uhkaavasti lähestyessä lupasin ilmojen viiletessä. Nyt ne sitten viileni niin, että päätettiin alkaa hommiin. Sopivasti uusimmassa lasten ottobressa oli useampi huppari, joiden parhaat puolet yhdistelemällä saatiin ensimmäinen versio kokeiluun.

Pehemiän pehmoisesta puuvillainterlockista tuli pehmoinen ja kaiketi mukava huppari, sillä se on päässyt ahkeraan käyttöön. Lisää on tulossa toiveväreissä, kunhan kerkiän/saan tilattua yhtä lisäkangasta.

Tilauksesta pikkuiselle miehelle peruspaita koossa 80cm:

Myös tilauksesta pienelle vastasyntyneelle tämä jumpsuit kokoa 50/56cm (kaava oma):

Olihan tuo pieni ja suloinen! Vetoketjun ompelukin sujui ongelmitta ja lopputulos oli nätti, kun hoksasin laittaa vetoketjupaininjalan oikein päin kiinni koneeseen (Ei se käyttöohje näköjään turha ole.) Olisiko ollut kolmas kerta, kun ompelin vetoketjua tällä uudella koneellani, niin oli kai se jo aikakin... :) Samanlainen, mutta vähän isompi on tulossa tästä kankaasta omalle "vauvalleni". Kangas on sellainen aarre, jota lopultakin vihdoin löysin ison palan kohtuulliseen (=ei kauhean paljon yli myyntihinnan) hintaan ja halusin siitä tehdä jotain ihanaa. Ikasyrin sydämiä nämä, joita on myyty useamman vuoden aikana monessa värissä, joista juuri tätä olen etsinyt kauan kirppareilta. 

Äidilleni olen ommellut tunikoita kaksin kappalein. Kankaat ovat marimekon tehtaanmyymälästä ja kaavat itse piirretty mittojen mukaan.

Tämä yksivärinen hihaton tunika sai parikseen yllätyksen. Muistatteko sellaisen ajan, kun kuljettiin puoleen sääreen ulottuvissa housuhameissa? Isäni salakuljetti jo keväällä äitini vanhan housuhameen minulle ja sain toimeksiannon ommella siitä jotain ja testata, vieläkö omistaja muistaa vanhan vaatteensa. Voin sanoa, että muisti. Ei mennyt monta sekuntia! :) Leikkasin vain lahkeet irti ja ompelin ne yhdeksi pötköksi, niin tuli just sopiva huivi.

Tein joskus kolmisen vuotta sitten itselleni mekon Eurokankaan palalaarilöydöstä. Kankaan jämät jäivät jo silloin odottelemaa pipopäiviä. Aika kauan saivat olla hukassa, mutta kun ne nyt löysin, niin toinen puoli palasta pääsi syksypipoksi. Koristeeksi vetoketjukukkanen, josta täytyy kyllä sanoa, että idea oli parempi kuin toteutus. Hyvä väri ei riitä, jos materiaali on niin tönkköä, että sitä hädin tuskin saa rypytettyä... :)

Kiitos, serkut!

Tyttömme pääsivät tässä taannoin serkuilleen viikonloppuilemaan. Pyyntö tuli tosi nopealla aikataululla, kun varsinaiset lapsenvahdit sairastuivat reissuunlähtöpäivänä. Näille reippaille serkuille päätin sitten jotain ommella kiitokseksi:

Peruspipo pinkein tehostein. 

Spidermänille oma pipo. Ompelin seitin suoralla ompeleella tukevalle puuvillajerseylle ilman tukikankaita tuplalangalla. Erottuu hyvin ja oli helppo ommella. "Linssit"(?) aplikoitu joustiksesta ja ommeltu leveällä mustalla siksakilla.