Lisää töihinlähtöön valmistautumista

Jostain kummallisesta syystä mun työkalenterin kannet ovat aina ihan vääränväriset. Joinakin vuosina olen koristellut ne perheeni kuvilla tai muuten vaan tarroilla, mutta tänä vuonna päätin ommella uudet kuoret. Kankaaksi valikoitui siksakia ja tekstit piirtelin kahdella eri vahvuisella tussilla. Melko hyvin onnistuin kirjoittelussa. Tosin heti, jos kynän vauhti hidastui, niin väri alkoi levitä, onneksi ei kuitenkaan kovin pahasti. 

Kansien rakenne on yksinkertainen, mutta tässä pari pientä kuvaa sisäpuolelta, joista selviää rakenne ompelevalle. Tämä on kyllä tosi yksinkertainen tehdä, vaikka ei olisi kovin paljon ommellutkaan. ;)

 Sitten vaan odottamaan kouluvuoden alkua! (Ihan vaan pientä jännitystä aloittamiseen aiheuttaa pienimmälle yllättäen puhjennut vesirokko. Eli neiti neljäveellä se olisi sitten juuri koulun aloituksen aikaan...)

Mustavalkoisia hopeisin lisäyksin

Esikoinen tarvitsi (?) mustaa neuletakkia. Tai ylipäänsä jotain neuletakkia, kun olin tehnyt itselleni jakun yhdestä hänelle ostetusta neulekankaasta. Heti. Onneksi oli yksi oma, vanha, helmasta ja niskasta reikiintynyt, muttei muuten kulahtanut neuletakki. Kokoa sen verran, että siitä sai tehtyä 146senttisen neuletakin. Tai taisi siitä tulla aika paljon isompikin, mutta menee jo nyt. Mustan kuvaaminen saa kyllä mielen mustumaan, jos olisikin valoisa päivä. Säästän teidät siis sovituskuvilta ja laitan vain pari kuvaa.

Tämä on tehty mahdollisimman paljon vanhaa säästäen. Nappilista vanha. Hihansuut alkuperäiset. Olkasauma alkuperäiset. Helma oli sitten pakko ommella uusiksi ja tietty sivusaumat. On takaa pidempi, niin tietysti tuo harmaa saumurilanka loistaa tuolta rumasti.

Musta setti sai jatkoa, kun löysin kivoja, puisia kaiverrettuja leimasimia. Niitä piti tietysti heti kokeilla. Kivaa rosoista ja elävää pintaa tuli kankaalle.

Perustoppi koossa 146 vähän sattumanvaraisesti asemoiduin sydämin (Joo joo, se oli tarkoituskin!). Halvallakin sain tehtyä, sillä kangas on peräisin kirpputorilta löytyneestä, hyväkuntoisesta t-paidasta. Hihat pääsivät jo aiemmin jonkun pipon vuoriksi. 

Mutta kukas se sieltä kurkkii?

"Olen pehmoisten ja lempeiden mäyräkoirien ylvästä sukua. Ylpeys on kuitenkin meistä kaukana. Pääsin uuteen kotiin litteäksi taiteltuna pakettina, josta kymmenvuotias ompelija pelasti minut. Ompeli ja täytti minut, antoi nimen ja adoptoi halittavaksi. Sain nimen Henrietta. Olen sisäkoira, mutta olen kuullut lasten puhuvan lumesta, joka on kylmää ja valkoista. En ole nähnyt sellaista koskaan, mutta ainahan sen voi kuvitella."

Meille kotiutui jouluna piirtopöytä, jonka avulla voi piirtää kuvia helpommin kuin hiirellä. Ensimmäinen kokeilu ei vielä vakuuttanut, mutta päästin silti Henrietan (Paapiin raksu-koiran tsi-versio) ihailemaan maisemaa.
Ps. Nyt sitä luntakin on jo ihailtu kahden päivän ajan. Ei sitä paljon ole, mutta sen verran, että maisema valkeni.

Pieni pupu prinsessa

No, mää oon tässä pidempään pyöritellyt mielessä, että haluaisin opetella painamaan kuvioita vaatteisiin. Kaverikin lupasi jo lainaan seulansa, että on parempi kokeilla isompia kuvioita.

No tähän väliin tulikin taas sopiva facebook-haaste. Tällä kertaa annettiin valmis kuva, joka piti jossain muodossa olla valmiissa tuotteessa. Minähän näin tässä tietysti mahdollisuuden kokeilla sitä painamista. Piti nimittäin ommella jotain ja siinä jossakin pitäisi olla tämä pupu. Pupun on piirtänyt Elisa Tuohimaa, joka onkin tosi taitava.

Tässä minun versioni. Kolmioidea on pyörinyt päässä jo jonkin aikaa, niin päätin laittaa mekkoon kolmioita raitojen sijaan. Päähän iskeytyi viime hetkellä kruunu, kun keltainen perunakolmio tipahti tuohon pään yläpuolelle ja teki ikävän tahran. Kruunu pelasti. Ja passaahan se kuin... kruunu päähän?

Käytin kopiokalvolle kopioitua ja leikattua sabluunaa. Mekkoon ja hihoihin painoin kolmioita perinteisillä perunaleimasimilla, hihoihin isompia kuin mekkoon. Kyllä siinä oli tytöillä ihmettelemistä, kun äiti pilkkoi ja veisteli perunoita johonkin muuhun kuin ruokaan. Laitoin kolmiot tuollai vähän huolettomasti. Passasi silloiseen mielentilaan, ettei tarvinnut yrittää liikaa. ;)

Valmis paita näyttää tältä. Ensin ajattelin tehdä tunikamittaisen resorihelmaisen virityksen, mutta päädyin kuitenkin peruspaitaan, kun tarkastelin tyttöjen vaatehyllyjä. 

Valmiissa paidassa on vain yksi ongelma. Niitä on yksi. Siis yksi kappale. Yritä siinä sitten tehdä tuplille omia vaatteita, kun ensimmäinen, toinen ja vielä kahdestoistakin kysymys on, että MIKSI et voi tehdä toista samanlaista? Ja samaan hengenvetoon, että kumman se on? Me halutaan pitää sitä vuorotellen, jos kerran ei saada omia...

Ensimmäinen käyttövuoro arvottiin. Idea seuraavaan "hienoon" juttuun on jo olemassa. Täytyy varmaan tehdä se pian, että saavat molemmat oman paidan, jotka jotenkin vastaavat toisiaan, mutta ovat kuitenkin erilaiset. Sitä ennen kuitenkin ompeluvuorossa pitkä lista t-paitoja ja tunikoita lähisukuun.

Tätä tekstiä kasatessa kaarsi postiauto pihaan ja toi kasan kankaita Saksanmaalta. Ihan kaikki ei kuitenkaan itselle. ;)