Joulun ajan tunnelmia

Joulu meni. Maa oli musta ja vettä satoi ja tihuutteli vaihtelevasti. Jossain välissä yritettiin ulkoillakin, mutta paljon aikaa vietettiin visusti sisätiloissa. Kirjoittelutaukoa kertyi reilusti, kun en saanut aikaiseksi siirtää kuvia koneelle. Tässä vähän joulutunnelmia: 

Metallilankapalloista tuli suorastaan villitys. Ensin askartelin niitä parin ystäväni kanssa myyjäisiin, mutta tokihan piti saada niitä itsellekin. Kolme ehdin saada valmiiksi ennen joulua. Materiaalina ohut metallilanka, johon kieputeltiin lasihelmiä (metallihelmiä niissä myyjäispalloissa) ja sitten "helmilankaa" ilmapallon päälle. Nää on nättejä omasta mielestäni. Melko vaatimattoman näköisiä, mutta kimaltavat ihanasti, kun valo osuu niihin. 

 

Kynttilänvaloa

ja sähköisempää valoa.

Minun ei ole tarvinnut pariin vuoteen huolehtia piparkakkutalon rakentamisesta, kun sellainen - suuri vieläpä - on meille ilmestynyt lahjan muodossa. Niin tänäkin vuonna. Tämä talo nimettiin kansakouluksi suuren kokonsa ja muotonsa vuoksi. Katos sai vaurioita pienimmäisen tehtyä sabotaasi-iskun taloa vastaan. (Älkää kysykö, miten 1,5v pystyy yltämään astianpesukoneen päälle.)

Tämä pikkuterroristi on muuten ehtivässä iässä. Erityisen suuresti hän nautti joulunaluspäivistä, jolloin siivottiin, eli hänpä pääsi vapaasti tutkimaan esim. saippuan koostumusta lorotellen sitä lattioille tai levittelemään makaroneja pussikaupalla keittiön lattialle tai menemään kylpyyn lattianpesuveteen vaatteet päällä. Mutta eihän sille voi kuin nauraa, kun se on niin suloinen. Honey!

Käsityöpuoli oli vähän lomalla jopa, mutta eihän sitä ihan kokonaan malta.

                                                      Nuppineulateksti by 9v

Ps. Se uusi kamera tuli hankittua lopulta. Olympuksen mikrojärkkäri E-PL3. Tutustellaan.

Pari ommellusta ja bye, bye Joulu!

Minulla oli vain yksi joululahjatoive, saada mahdollisimman paljon ompeluaikaa. Tätähän saattoi perustella sillä, että olin käyttänyt oman osuuteni joululahjarahoista peitetikkikoneeseen, jonka löysin kohtuulliseen hintaan käytettynä kangashamstereista. No, onhan sitä onnistuttu järjestämään ihan kivasti. Tässä parit valmistuneet:

Merinovillainen kypärälakki Tiltukalle. Meni söpösti sydämelle tuo kasvoaukko.
(Onko mulla imetysdementia, kun en saa päähäni, mikä sen aukon nimi ois niinku oikeesti?)

Porkkanasetti vauvalle. Body oli leikattuna jo kauan, kun silloin taannoin leikkelin jämäpaloja vauvanvaatteiksi. Tämä pupukangas piti käytää viimeiseen tilkkuun saakka, kun se on vaan niin hienoa.
Housut on leikattu suurinpiirtein sinnepäin. Sellaiset lahkeista melko tiukat ja yläosasta lököttävät versiot.

 

Mä olen jo viisi kuukautta, 67,5cm ja 7580g.

Ja tietysti hihkun innosta, kun äiti leikkii kukkuuta kameran takaa!
Pysyn kääntymättä ja karkaamatta ainakin viisitoista sekuntia.

Meillä on vietetty jo toinen joulu ihaillen mahtavaa piparkakkutaloarkkitehtuuria. Mieheni on saanut työpaikan kautta joululahjaksi eräältä "yhteistyökumppanilta", "asiakkaalta" tai miksikä niitä oppilaita nykyään kutsutaankaan, ison talon. Tällä oli mittaa sen verran, että jokainen seinä- ja kattopala oli varmasti paistettu erillisellä pellillä. Uutta vuotta odotettiin mm. päästäksemme tuhoamaan tämä luomus. Paikalla oli kuusi aikuista ja parhaimmillaan viisitoista pienempää tuhoajaa. Silti tuhoamisessa päästiin vasta alkuun.

Viimeiset hetket

Goodbye, Joulu!

ps. Nyt pitäis jaksaa lähteä purkamaan tuo varistava joulun(tuoksun)tuoja, ensimmäinen maksettu ja itse kaadettu tässä talossa.

Jouluisia ompeluksia

Pieni kuvakavalkadi joulunaluksen ompeluksista. Kaikkea en muistanut kuvata, mutta jotain kuitenkin.

Lahjamekko kummitytölle 92cm

Näitä olen nähnyt useassa blogissa ja innostuin itsekin ompelemaan pari kappaletta. Fleeceä.

Kirpparilöytöinen uusi villahame muotoutui vauvan joulumekoksi virkatun lumihiutaleen kera.

Sama mekko riitti vielä kummitytön talvilakkiin. Myöskin virkatuin hiutalein (?).

Valkoinen mikrofleece sisällä. Malli oma, oman kaksivuotiaan päähän tehty.

Jämistä askarreltiin lääkärin nauha. 

Kyllästyin korjaamaan vanhoja tonttulakkeja, joista  kulkuset irronneet moneen kertaan. Tein muutaman uuden.

Tämä oravatrikoo on vaan niin hienoa! Body vauvalle ja seuraavaan kokoon 74cm.

Tämäkin on hienoa kangasta, muttei ehkä ihan oravan veroista. Harkitsen, josko en kuitenkaan jättäisi omalle vauvalle. 

Ompeluun on tullut hiukan uutta ulottuvuutta, kun hankin (käytettynä tosin) itselleni peitetikkikoneen, jolla saa tehtyä siistimpiä ompeleita kuin ompelukoneella. Sitä olen harjoitellut käyttämään ja ainakin näissä viimeisissä bodeissa meni jo oikein hienosti.

Meidän joulutytön synttäreitä juhlittiin myös viime viikolla talvi/jouluteemalla ja mm. tällaisia tarjoiltiin:

Lumiukkomuffinseja

Piparkakkuinen täytekakku

Kakkutikkareita porokuorin. Prisman askarteluhyllystä tarttui mukaan noita jäätelötikkuja ja pääsivät heti käyttöön.

Samoja tikkareita perinteisempään juhla-asuun puettuina. (Älkäätten kiinnittäkö huomiota rumannäköiseen esillepanoon. Pisteltiin tikkarit riisiin pystyyn kovettuman, kun sokeria ei ollut tarpeeksi. Kuvattu heti tehdessä nääs.)

Se on joulukuu

Taas on yksi syksy saatu pakettiin ja uusi talvi aloitettu. Toissaillasta lähtien on tupruttanut lunta ja pakkanenkin iski kerrasta kymmeneen asteeseen. Sen verran kova Antti-myrsky oli eilen, että Aikku totesi ulos mentyään, että "täällähän on paiskauskeli". Tuuli paiskoi ihan tosissaan, muttei onneksi meilläpäin katkonut sähköjä tai tehnyt vastaavia tuhoja.

Joulumieltä pitäisi tässä lähteä keräilemään vähitellen. Lapsillahan sitä riittää, mutta oma on vähän hakusessa. Jouluverhoja on laiteltu ja kynttilöitä polteltu, mutta mistäs sellainen innostus saatais, että olis täysillä mukana tässä hommassa eikä vaan tottumuksesta?

Päivän askartelut on olleet köökin puolella. Eilen leivotut piparit saivat numerot kylkeen. Muu päivä on murjotettu kipeää selkää. Saahan äiti sentään askarrella joulukalenterin, vaikka lapsille ei kelpaa muu kuin kaupan tädin suklaiset versiot!

Ensimmäinen päivä joulukuuta 2012

Jokohan ne huomiseen mennessä saisivat ripustusnarut? Ja tässä syy lyhyeen kirjoitushetkeen kuvattuna vaunussaan:

"Moi, oon ihan tyytyväinen. Nukuin just 3,5 tuntia päikkäreitä, niin  eihän sille voi kuin nauraa.
Kaikilla kahdella hampaalla!"