Pikkuinen askartelu

Jääkaapin ja pakastinkaapin ovet olivat taas kerran täyttyneet kaikenlaisista lippulapuista. Kun magneetit loppuivat kesken, niin lapset hakivat käyttöön vuosia vanhat kirjainmagneetit. Siedin niitä näköpiirissäni aika kauan, mutta tänään lukujärjestykset, orkesteriaikataulut, liikunta-aikataulut, synttärikutsut ym. siiryivät teipattuina kaapin oveen eteisen puolelle. On muuten siistimmän näköinen ratkaisu kuin lerpattavat laput tupakeittiössä joka kulmalta näkyvissä...

Koska laput lähtivät, pääsivät myös kirjainmagneetit eläkkeelle. Samantien huomasin kuitenkin mahdollisuuden käyttää niitä raukkoja uudelleen, kun juuri hankitut washiteipit olivat esillä magneettien vieressä.

Pieni paperinpala kirjainta peittämään ja teippiä nätisti vieriviereen. Eipä uskoisi, että on samat kirjaimet kyseessä! (Tytöt "uhkasivat" askarrella kaikista (kahdestakymmenestä) hienompia, niin arvatkaa vaan, mitä lähipiirin lahjapaketeista löytyy.)

Syksy on mennyt ihan älyttömän nopeasti eli aikaa tuotosten bloggaamiseen ei ole jäänyt. Kaikki on kuitenkin - kiirettä lukuunottamatta - hyvin kotirintamalla. Syyslomalla poikettiin lyhyt visiitti länsinaapurissa. Sieltä löytyi tuliaisena koko perheen pisteenkeräyspeli. Suoritetusta työstä/reippaudesta ym. saa pisteitä, jotka siirretään magneetteina (tässä se aasinsilta edelliseen askarteluun ;) näkyville. Kun koko perhe yhdessä on saanut kerättyä kuvion kokoon, hankitaan palkkio, josta on iloa koko perheelle.  

Ensimmäinen pistekuva kukka muodostumassa.

Joulun ajan tunnelmia

Joulu meni. Maa oli musta ja vettä satoi ja tihuutteli vaihtelevasti. Jossain välissä yritettiin ulkoillakin, mutta paljon aikaa vietettiin visusti sisätiloissa. Kirjoittelutaukoa kertyi reilusti, kun en saanut aikaiseksi siirtää kuvia koneelle. Tässä vähän joulutunnelmia: 

Metallilankapalloista tuli suorastaan villitys. Ensin askartelin niitä parin ystäväni kanssa myyjäisiin, mutta tokihan piti saada niitä itsellekin. Kolme ehdin saada valmiiksi ennen joulua. Materiaalina ohut metallilanka, johon kieputeltiin lasihelmiä (metallihelmiä niissä myyjäispalloissa) ja sitten "helmilankaa" ilmapallon päälle. Nää on nättejä omasta mielestäni. Melko vaatimattoman näköisiä, mutta kimaltavat ihanasti, kun valo osuu niihin. 

 

Kynttilänvaloa

ja sähköisempää valoa.

Minun ei ole tarvinnut pariin vuoteen huolehtia piparkakkutalon rakentamisesta, kun sellainen - suuri vieläpä - on meille ilmestynyt lahjan muodossa. Niin tänäkin vuonna. Tämä talo nimettiin kansakouluksi suuren kokonsa ja muotonsa vuoksi. Katos sai vaurioita pienimmäisen tehtyä sabotaasi-iskun taloa vastaan. (Älkää kysykö, miten 1,5v pystyy yltämään astianpesukoneen päälle.)

Tämä pikkuterroristi on muuten ehtivässä iässä. Erityisen suuresti hän nautti joulunaluspäivistä, jolloin siivottiin, eli hänpä pääsi vapaasti tutkimaan esim. saippuan koostumusta lorotellen sitä lattioille tai levittelemään makaroneja pussikaupalla keittiön lattialle tai menemään kylpyyn lattianpesuveteen vaatteet päällä. Mutta eihän sille voi kuin nauraa, kun se on niin suloinen. Honey!

Käsityöpuoli oli vähän lomalla jopa, mutta eihän sitä ihan kokonaan malta.

                                                      Nuppineulateksti by 9v

Ps. Se uusi kamera tuli hankittua lopulta. Olympuksen mikrojärkkäri E-PL3. Tutustellaan.

Ritari Risan sotaretkiä varten

Joulun lähestyminen saa ajattelemaan pieniä paketteja. Sellaisia itse tehtyjä tässä vaiheessa. Mikäs pienille pojille sen parempi kuin sotavarusteet? Innostuin miettimään kesän kääntyessä loppua kohti, mikä olisi mukava juttu pienille pojille, kun yleensä tulee vain mietittyä tyttöjen juttuja. No, se tuli mieleen tarinasta Pikku juttu, jossa seikkailee lohikäärme Kita ja ritari Risa (en muuten tunnusta, kuinka monta kertaa tuo musiikkisatu piti kuunnella, kunnes tajusin tuon Kita-Risan). Ritarihan tarvitsee ainakin kypärän ja kilven ja miekan. Tässä kypärä ja kilpi. Miekkana koeleikeissä toimi mm. lattiaharja, talouspaperihylsy ja lyhyt sauva.

Näiden mallit on omaa tuotantoa. Kypärän kaava muokattu kypärälakin kaavasta. Siihen erivärinen naamasuoja, joka on irrotettavissa napeista, jos ei satukaan tykkäämään silmikosta. Kilpi kaksinkertainen, välissä paksua kartonkia ja paksua muovikalvoa. Takana nauhanpätkä kahvana. Materiaalina käytin askarteluhuopaa, joka pysyy hyvin muodossaan, on edullista ja helppoa ommella.

Kun vauhtiin pääsee, niin niitä tietysti syntyy sarjassa. Toista versiota pääsi sovittamaan hiukan pienempi pää. Tai se hiukan pienempi pää ei "jaskanut", niin hänpä toi ritarin kissan kokeilijaksi.

Avainkoti

TÖTTÖRÖÖ!

Näin yhdessä sisustus/askartelukirjassa jo aikaa sitten idean lokerikosta, jonka heti päätin toteuttaa avainkodiksi. Nurkissa pyöri nimittäin sopiva pätkä pahviputkea ja mieheni uhkasi jo ostaa sellaisen kamal... siis oikein perinteisen mäntyisen, lakatun avainkaapin.

Siispä kaivelin ne säästetyt pätkät tapettia ja liisterinjämät esille. Rullanpätkät sahautin miehelläni ja niinpä ne sitten pyörivät leikeissä ja missä milloinkin sen puolisen vuotta, kun kohtasin ensimmäisen ongelman. Paikallinen tiimari ei tarjonnut valkoista askartelumaalia (varastosta ja tukusta loppu aina, kun kysyin). Sitten jossain vaiheessa kauempana sijaitseva tiimari tyrkytti sitä maalia mukaan. Jotta maalia kohdeltaisiin yhtä tasapuolisesti kuin muita materiaaleja, niin sitä makuutettiin pitkään. Sitten rullat maalattiin ja jätettiin kuivumaan, toki kunnollisen parin kuukauden tovin. Kun tapetointi saatiin suoritettua, ei kuumaliimapistoolia löytynyt ja sen löytyessä ei tokikaan löytynyt niitä liimapötköjä. No, lopulta löytyi pötkötkin ja päästiin liimaamaan ja saatiin hylly valmiiksi.

Kaiken tämän tekeminen ideasta tuotteeksi kesti siis lähes puolitoista vuotta. Kuitenkin tein tälle sisaruksen valmiiksi (jos niitä silloin muinoin sahattuja putkenpätkiä ei lasketa) noin kahdessa tunnissa kuivumisaikoineen.

No, enpä tiedä, onko tämä nyt parempi kuin se mäntyinen olisi ollut, mutta onpahan itse tehty: