Esikoinen valitteli pehmohousujen puutetta, kun ei jaksaisi aina pitää vaan farkkuja. Tutkimme housukaapin, jossa mielestäni piti olla ainakin kolmet collarit. Totesimme, että yhdet ovat sopivat ja kahdet on pyykkikone kutistanut, vaikka ovat 130-senttisiä ja näin ollen pitäisi olla ihan sopivia.
Taas löytyi yksi syy lisää ommella itse peruscollaritkin, kun niiden kankaat saa sentään kutistettua ennen kokoon kursimista.
Tuloksena syntyikin sitten kolmet pehmohousut, yhdet collarit, yhdet joustofroteiset ja yhdet velouriset. Itselleni ompelin jumppahousut mamman vanhasta hameesta, jonka kangas oli juuri sopivaa. Lisäksi hajotin tässä taannoin marimekon yömekon kappaleiksi ja nyt ompelin siitä kaksi t-paitaa edellämainituille. Kangaskaappiin syntynyttä (pienen pientä) koloa täytyi sitten tietenkin täyttää uudella satsilla kankaita, tällä kertaa taasen Saksasta tilattuja. Nämä kankaat tulevat lie viimeistään keskiviikkona.
Ja mitäs vielä, niin, kiitos kolmen viikon sisälle sattuneen koulutuspäivän aloitin uuden neuleprojektin, joka on jo melkein valmiskin, vaikkei vielä kuvatessa ollut sitä. Tämä täydellinen lankaväritys löytyi täältä. Esikoinen katseli aikansa, kun istuskelin kutomassa ja kysyi sitten, askartelinko itse puikkoni grillitikuista. Juuri, kun olin lopultakin pitkään harkittuani satsannut yli kympin bambuisiin kilisemättömiin tikuttajiin.
25.9.2011
10.9.2011
Sanoja
Lasten suusta totuus. Ja parhaat sanaluomukset.
Yhden ainoan hoitomatkan aikana Aura ehti puhella seuraavia (tai tietysti moottoriturpamme tuntevat tajuavat, että nämä ovat vain makupaloja):
"Hei kuuliksää kun mää just nuhahdin?" Et kai sinä nukkua ehtinyt, kun koko ajan puhua pulputtelet, kyselen. "Ei kun nuhahdin, mä tarttisin nenäliinan."
"Tuolla edellä menee M:n auto (päikkykaveri). Sen tuntee siitä, että se on musta ja siinä on neljä pyörää." (Juuri sillä hetkellä näin ainakin kolme kuvausta vastaavaa kuljetinta.)
Kotoa tullaan 9km ilman liikennevaloja ja vähillä risteyksillä. Ihan lopussa on kahdet valot peräkkäin ja itsellä meni hetki aikaa tajuta tämä.
"Hei Aini, nyt menee hyvin tää matka. Ei jääty ollenkaan odottimeen. Kato tuolla on tuossa toisessakin vihreetä." Valitettavasti ei kuitenkaan ehditty siitä toisesta odottimesta vihreällä.
Yhden ainoan hoitomatkan aikana Aura ehti puhella seuraavia (tai tietysti moottoriturpamme tuntevat tajuavat, että nämä ovat vain makupaloja):
"Hei kuuliksää kun mää just nuhahdin?" Et kai sinä nukkua ehtinyt, kun koko ajan puhua pulputtelet, kyselen. "Ei kun nuhahdin, mä tarttisin nenäliinan."
"Tuolla edellä menee M:n auto (päikkykaveri). Sen tuntee siitä, että se on musta ja siinä on neljä pyörää." (Juuri sillä hetkellä näin ainakin kolme kuvausta vastaavaa kuljetinta.)
Kotoa tullaan 9km ilman liikennevaloja ja vähillä risteyksillä. Ihan lopussa on kahdet valot peräkkäin ja itsellä meni hetki aikaa tajuta tämä.
"Hei Aini, nyt menee hyvin tää matka. Ei jääty ollenkaan odottimeen. Kato tuolla on tuossa toisessakin vihreetä." Valitettavasti ei kuitenkaan ehditty siitä toisesta odottimesta vihreällä.
1.9.2011
Koulun alkua ja kouluvarusteita(kin)
Koulu alkoi.
Kyllähän se ensimmäinen aamu olikin jännittävä ainakin ekaluokkalaiselle. Onneksi Jyväskylän mummo oli pehmentämässä lähtöjä ensimmäisinä päivinä. Eipä olisi varmaan ilman ihanaa mummoa selvitty!
Kouluja on nyt käyty jo kolmatta viikkoa ja jos jotain on opittu niin se, että siellä on tylsää. Ei opi mitään uutta ja pitää istua paikallaan pulpetissa. Ilman isompia kommelluksia on selvitty. Välillä isosisko on lähettänyt koululaisen matkaan lähes tunnin liian aikaisin, välillä ihan viime tipassa.
Säiden viiletessä tuli ajankohtaiseksi (lopulta oli siis pakko) ommella syksyisempää vaatetta.
Aikaisemmista ulkoilukangaskokeiluista viisastuneena hankin paininjalkaan teflontarrat (tai jotain semmosta se oli) ja ompelukin onnistui ihan yli odotusten. Saumateipit olivat ihan uusi kokemus ja kyllähän nekin kiinnitettyä tuli, vaikkei jälki mitään kauneinta ole. (Ei puhuta nyt sitten mitään niistä palaneista sormenpäistä tai puhdistusta odottavasta silitysraudasta...) Jospa neiti esikoinen nyt sitten pärjäisi syksynsä näillä, vaikka vähän sataisikin ja olisi pimeää.
Laitetaanpa vielä dokumenttia oman maan iltapalasta:
Kyllähän se ensimmäinen aamu olikin jännittävä ainakin ekaluokkalaiselle. Onneksi Jyväskylän mummo oli pehmentämässä lähtöjä ensimmäisinä päivinä. Eipä olisi varmaan ilman ihanaa mummoa selvitty!
Kouluja on nyt käyty jo kolmatta viikkoa ja jos jotain on opittu niin se, että siellä on tylsää. Ei opi mitään uutta ja pitää istua paikallaan pulpetissa. Ilman isompia kommelluksia on selvitty. Välillä isosisko on lähettänyt koululaisen matkaan lähes tunnin liian aikaisin, välillä ihan viime tipassa.
Säiden viiletessä tuli ajankohtaiseksi (lopulta oli siis pakko) ommella syksyisempää vaatetta.
Aikaisemmista ulkoilukangaskokeiluista viisastuneena hankin paininjalkaan teflontarrat (tai jotain semmosta se oli) ja ompelukin onnistui ihan yli odotusten. Saumateipit olivat ihan uusi kokemus ja kyllähän nekin kiinnitettyä tuli, vaikkei jälki mitään kauneinta ole. (Ei puhuta nyt sitten mitään niistä palaneista sormenpäistä tai puhdistusta odottavasta silitysraudasta...) Jospa neiti esikoinen nyt sitten pärjäisi syksynsä näillä, vaikka vähän sataisikin ja olisi pimeää.
Laitetaanpa vielä dokumenttia oman maan iltapalasta:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)