Pikkuinen tuunaus

Inspiraatio iski yhtenä iltana ihan yllättäen, kun tämä naama tuijotti minua pyykkikasasta. Paita ruma kuin mikä, saumat kierot kuin mitkä ja koko paitakin ihan liian iso esikoiselle. Tyttö oli kuitenkin itse ostanut tämä paidan kirpputorilta, kun tämä Paul Frank on jotenkin arvostettu juttu, ollut ainakin. 

Kiero paita, huono kuva

 Tyttö on pitänyt tätä hänelle (edelleenkin) liian isoa t-paitaa jo vuoden verran. Muutaman kerran on käynyt ajatuksissa, josko sen laittaisi pois, mutta tällä kertaa tuli toinen hyvä ajatus. Kerran tyttö on toivonut itselleen aluspaitoja ja uusimmassa Ottobressa oli sopiva kaava, niin muokkaan tästä sellaisen.

Tässä lopputulos. Selkäpuolen kuva sopi juuri ja juuri mukaan. Merkit irrotin vanhasta ja ompelin paikalleen, niin näyttää aidommalta. Ainoa harmistus on helma, jonka jäi alkuperäiseksi, koska paidasta olisi muuten tullut turhan lyhyt. (Jännä muuten, että tuo etuhelma ei enää käänny tuollain pahasti, kun ennen ompelua. Vaikuttaako, että on tällä kertaa ommeltu lankasuoraan?)

Käyttäjä on ollut elämänsä ensimmäisellä itsenäisellä junareissulla kahdestaan siskonsa kanssa. Äitinä hirvitti päästää tytöt keskenään junaan, mutta reippaasti ja tosi innokkaina lähtivät hiihtolomareissulle sukulaisiin ja reippailta ovat kuulostaneet puhelimessa. Saa nähdä, millä mielin sieltä tullaan takaisin.

Kommentoikaapa, niin arvotaan!

Olen pitkään pitänyt tätä blogia tavallaan omana päiväkirjajani. Muutamia sähköpostitilaajia on ollut, mutten ole erityisesti tätä mainostanut. Vähitellen huomasin kuitenkin, että tämä muokkautuu itsestään enemmän käsityöblogin muotoon ja kun olisi kiva saada palautetta ja lisäideoita muilta, niin liitin tuohon sivuun eilen lukija-paneelin, johon voi liittyä lukijaksi, jos kiinnostaa.Mutta se ei ole mikään velvollisuus. 

Täällä käy kuitenkin nykyään jonkun verran lukijoita, niin olisipa kiva, jos kommentoisitte jotain tähän postaukseen. Ajattelin, että arvon kommentoijien kesken kevätpipon voittajan toivomassa koossa ja kuosissa. Kommentointiaikaa 23.2 - 2.3. Kaikki saavat yhden arvan, ettei tartteisi ainakaan pelkän arvonnan takia liittyä lukijaksi. :)

Pikkuiselle serkulle

Lapsillemme syntyi poikaserkku. No, jotain voisi ommella, mutta eipä löydy tästä talosta kovin poikavärisiä kankaita. Tiesin kuitenkin vauvan äidin luultavasti tykkäävän tällaisistakin väreistä, niin näitä sitten käytin. Paapiin leijonajersey on niin mahdottoman pehmeää, että olispa ihanaa, kun kaikki kankaat olisivat samanlaisia! Raidat on kauan sitten jo ostettu Metsolasta.

Body muokattu OB 1/12, koko 62
Housut OB 1/13, koko 62cm
Myssy suurennettu hiukan kaavasta, jonka avulla tehtiin myssyjä vastasyntyneille Hyvinkään sairaalaan viime marraskuussa.

Suurempi siivous

Pääsinpäs tekemään vähän muutoksia ompelunurkkaukseeni. Vein säkillisen tyttöjen lattiatyynyjä varten säästettyä ompelu- ja leikkuujätettä roskisjonoon, kun tytöt saivat yllättäen säkkituolit. Lisäksi hankin ikea-reissulla ompelunurkkaani täydennystä. Hyllylevy ja pahvilaatikot saivat tekemään hiukan suuremman siivouksen ja organisoinnin pitkästä aikaa. Kaikille pikkutavaroille (miten sitä onkin niin paljon?!) on nyt vähän paremmin tilaa. Saman tien järkkäilin varmaan viimeisen puolen vuoden kaavat omiin muovitaskuihinsa.   Se olikin melkoinen projekti, kun en ollut kaikkiin merkinnyt edes kaavan kokoa, saati muutoksia, joita olin kaavoihin tehnyt. Nyt niitä sitten yritin muistella ja niihin merkkailla. Kankaat saivat tällä kertaa jäädä vyörymään ihan samoihin kasoihin, joissa ne olivatkin.

Äidiltä peritty metallinen aarrelaatikko. Kätkee sisäänsä monta neppiä, nauhaa, puolaa ym.

Kun näitä on. Jätin nämä kuvionauhat esille, jotta muistaisin käyttää niitä ahkerammin.

Osa ompelulangoista. Isot tytöt pääsivät järjestelemään sävyittäin. Näitä tuli hamstrattua jokin aika sitten paljon, kun halvalla sain. Vieläkin olisi ylimääräisiä, kukahan ne ostaisi...

Koko pöytä. Olisi pitänyt ottaa ennen-kuva myös. :) Tuo seinähylly ja punaiset laatikot siis uusia. Ne on melkein täynnä ja aikaisemmin niiden sisältö lojui pusseissa pitkin pöytää ja lattiaa...

Kankaat. Kivoimmat/seuraavaksi ommeltavat näkyvissä.

 Juuri, kun luulin päässeeni eroon kaikista saumuroiduista suikuroista, keksivät viisivuotiaat tarvita niitä askarteluihin. Siispä menimme kuistille kaivelemaan säkkiä ja kohta jo oli jäätelökioskissa tikkujätskejä tarjolla. Ja kun kaikelle pitää olla selitys, niin se menee jotakuinkin näin, että nämä ei ole yhtään turhia, kun näitä voi käyttää tikkareinakin.

Haalarihommia

Joskus taannoin löysin kirpparilta puoli-ilmaiseksi kankaita. Hamsteroin niistä itselle sopivimmat (ja yhden ihan epäsopivankin, mutta minkäs teet, kun kaksi metriä kangasta maksaa 0,50e), mm. punaisen ohuen tikkikankaan. Pinta on toiselta puolelta puuvillaisen oloista trikoota (vaan vähän haalistunutta) ja toiselta puolelta keinokuituista neulosta. Vanu oli juuri sopivan ohutta keväthaalariin. Niinpä yhdistin hyväkuntoisen keinokuitupinnan ja kvk:n apilat haalariksi. 

Ompelu sujui yllättävän jouheasti, jopa vetoketjun (meni kohdalleen jo toisella yrittämällä). Vain etukappaleen vuorit olin leikannut vääränpuoleisiksi, mutta onneksi kangasta oli vielä jäljellä reilusti. Nyt pitääkin sit miettiä, millaisin piposin ja töppösin tätä käytetään.

Suunnitelmissa yksinkertainen oli kaunista, mutta nyt tuntuu, että jotain jujua tää kaipaa vielä.

Yksityiskohtia. Jopa niskalenkki muistui mieleen oikeassa kohdassa ja on kolminkertaisesti ommeltu.

"Mitäs äiti mun haalarin kimpussa tekee?"

Siispä sovitettavaksi ja rattaisiin istumaan. Vaihdettiin juuri koppa istuimeksi, kun monet lenkkeilyt alkoivat olla täynnä kitinää. Huppu on aika suuri, mutta myssyhän se varsinainen suoja on.

Ja toki isosiskokin halusi omalle paikalleen. 

Kaavan haalariin OB 4/12 jumpsuit. Leveys 74cm, pituus 80cm (paitsi hihat). Huppu muokattu.

Lisää aurinkotikkareita

Fb:n saumanvarassa oli tossuhaaste tammikuussa. Tässä toinen tuotos, joka tosin valmistui yhden päivän myöhässä, helmikuun ensimmäisenä. (Siitä helmikuun haasteesta ei sitten sen enempää, pitäisi muka olla ostamatta kankaita, pyh!) Tällaisten ompelu tuntuu ihan askartelulta, kun näpertelee pieniä saumanpätkiä ja varsinkin, kun asettelee kaavoja pikkuruisille kankaanpaloille.

Kaava näissä OB:n moonboots (6/10), jonka sain ystävälliseltä henkilöltä valmiiksi piirrettynä.
Päällä metsolan joustista, vahvistettuna silitettävällä tukikankaalla. Sisällä paksu fleece.

Hurmaavaa

Hurmuri-kangas hurmasi minut kerrasta. Sitähän oli pakko saada, vaikka postikulut Verson puodissa vielä silloin olivat huimaavat. Ompelin heti pikkuiselle mekkosen, jota onkin käytetty ahkerasti. Loput onkin sitten hyllyn koristeena - tokikaan ei kätkettynä koriin muiden kankaiden kanssa, vaan siinä hyllyn päällä, että sitä voi ihastella. Ehkä raaskin tehdä jotain siitä ensi talveksi sitten. 

Olipas taas vaikea saada kuvattua pikkuluikertelijaa, vaikka isosiskokin oli apuna.

Kaava tähän oma, mallia otettu vähän eräästä vanhasta (tarkalleen ottaen 35v vanhasta) liivimekosta. Yläosa vuoritettu trikoolla, joka ihan pikkuisen vilahtaa tuosta edestä näköjään.

Ja tämä vaihe on taas aloitettu, kun tuli puoli vuotta linssiin:

Tässä harjoittelua oli takana huikeat viisi päivää ja tyttö hoksasi yhtäkkiä, että syöminen on kivaa (varsinkin päristely). Nyt on menty pari viikkoa ja voi sanoa, että ruokaa päätyy jo mahaankin asti. :)

Kierrätystä, liivistä tossuihin

Joskus toista vuotta sitten sain käyttööni nahkaliivin, jonka lupasin ommella vauvakokoisiksi nahkatossuiksi. Sainkin leikattua useampiin kappaleet. Samoihin aikoihin askarteleva tyttäreni huomasi, kuinka hauska materiaali nahka on, minkä seurauksena osa kappaleista hävisi. Toinen, leikkaamista opetteleva, veti pari osaa suikaleiksi. Onhan nahka ihanan pehmoista leikattavaa. (Huomautettakoon, että tämä oli vielä aikana, jolloin ompelupisteeni oli keittiön pöytä ja kaiken keskeneräisen säilytystila siinä pitkin pöytää, josta roina ruoka-ajan lähestyessä aina siirtyi lattialle.)

Taisin näiden vastoinkäymisten seurauksena pakata loput palat pussiin ja tunkea pussin kangaslaatikoiden syvimpään nurkkaan. Ainakin sieltä pussi löytyi pari viikkoa sitten. Sopivasti samaan aikaan facebookin Saumanvara-ryhmässä oli haasteena ommella tossut. Siispä ompelin yhden parin tossuja valmiiksi.

Hassua, että harmaasävynä tossut näyttävät juuri aidoilta oikeasti ihan epävalottuneessa kuvassa.

ps. Mulla on nyt epämääräinen kasa tossunpohjia ja päälikappaleita pussissa. Taisipa seassa olla yksi kantapääosakin. Anyone?

Avainkoti

TÖTTÖRÖÖ!

Näin yhdessä sisustus/askartelukirjassa jo aikaa sitten idean lokerikosta, jonka heti päätin toteuttaa avainkodiksi. Nurkissa pyöri nimittäin sopiva pätkä pahviputkea ja mieheni uhkasi jo ostaa sellaisen kamal... siis oikein perinteisen mäntyisen, lakatun avainkaapin.

Siispä kaivelin ne säästetyt pätkät tapettia ja liisterinjämät esille. Rullanpätkät sahautin miehelläni ja niinpä ne sitten pyörivät leikeissä ja missä milloinkin sen puolisen vuotta, kun kohtasin ensimmäisen ongelman. Paikallinen tiimari ei tarjonnut valkoista askartelumaalia (varastosta ja tukusta loppu aina, kun kysyin). Sitten jossain vaiheessa kauempana sijaitseva tiimari tyrkytti sitä maalia mukaan. Jotta maalia kohdeltaisiin yhtä tasapuolisesti kuin muita materiaaleja, niin sitä makuutettiin pitkään. Sitten rullat maalattiin ja jätettiin kuivumaan, toki kunnollisen parin kuukauden tovin. Kun tapetointi saatiin suoritettua, ei kuumaliimapistoolia löytynyt ja sen löytyessä ei tokikaan löytynyt niitä liimapötköjä. No, lopulta löytyi pötkötkin ja päästiin liimaamaan ja saatiin hylly valmiiksi.

Kaiken tämän tekeminen ideasta tuotteeksi kesti siis lähes puolitoista vuotta. Kuitenkin tein tälle sisaruksen valmiiksi (jos niitä silloin muinoin sahattuja putkenpätkiä ei lasketa) noin kahdessa tunnissa kuivumisaikoineen.

No, enpä tiedä, onko tämä nyt parempi kuin se mäntyinen olisi ollut, mutta onpahan itse tehty: