19.9.2013

Siinä on REIKÄ eli kaava-ainesta

On olemassa vaatteita, joita pidetään ihan mieluusti. On olemassa vaatteita, joita on pakko pitää (kun äiti pakottaa). On olemassa vaatteita, joita pidetään, koska niitä rakastetaan. Meillä on ollut yhdet tällaiset leggarit. Ne ostettiin kirpparilta pari vuotta sitten hyväkuntoisina.

Tunnetusti housuista alkavat ratkeilla saumat, kun niitä pidetään ja pestään paljon. Näistä löysin kolmet eriväriset paikkauslangat. Lopulta ne kuitenkin tulevat tiensä päähän ja äiti päättää heittää ne roskiin, kun eskarilainen haluaisi laittaa yöhousuhyllyyn jemmatut leggarit jalkaansa eskariin. ("Siinähän on vaan pienet reiät polvissa") Ne ovat roskiksessa iltapäivään asti, kunnes koululainen kyselee, miksi roskiksessa on housut. Siinä vaiheessa vasta äiti hoksaa, että eiväthän ne roska ole, vaan kaava. Siinäpä se:

Reiän pienuus taitaa olla suhteellista?

17.9.2013

Ripaus söpöjä puudeleita ja sporttimeininkiä

 Alan olla näköjään koukussa näihin perjantai-iltojen ompeluhaasteisiin. Tällä kertaa saimme ilmaiseksi kangasta Viljamin puodista, joka muuten myy aivan ihania kankaita. Ompelijat jaettiin kolmen hengen ryhmiin, joiden piti keskinäisen viestinpidon perusteella päätyä johonkin juttuun, joka heitä yhdistää ja näyttää se jotenkin ompeluksessaan. Me huomasimme, että meidän etunimiemme alkukirjaimista saa muodostettua kivasti sanan TEAm. Lisäksi meitä yhdisti siniset silmät ja kengän koko 40. Päätimme, että laitamme jokainen ompeluksiimme ompelumerkin, jossa on tiimimme nimi ja sinistä väriä.


Perjantaiaamuna lapset innostivat askarteluinnollaan minutkin kaivamaan kangasmaalit esille ja keksin piirtää tennarin, kun pyörittelin myös tuota kenkäasiaa mielessäni. Alunperin piti tehdä joku ihan perusmerkki tekstillä, mutta tuosta kuvasta tuli niin hyvä, että halusinkin käyttää sen näkyvästi. Siispä etsin merkkiin ja puudelitrikooseen sopivia lisukkeita. Farkkujersey ja vetoketju löytyivät sinisistä.


Se, mistä alunperin piti tulla ihan pikkuinen perusmekkonen, muuttuikin tällaiseksi setiksi koossa 80cm. Lökäpöksyt Ottobren 4/12 kaavasta vähän kaventaen tehty. Hupparin pohjana Ottobren 4/13 perusraglan. Piirsin hupun itse yhdestä käytössä olevasta hupparista. Kokopitkiin hihoihin kangas ei enää riittänyt, niin laitoin jatkopalan housukankaasta. Jotta kokonaisuus näyttäisi paremmalta, lisäsin vielä huppuun vuorin. Olen tähän settiin oikein tyytyväinen, sillä ompelu sujui nopeasti, vaatteet vastaavat ennakkosuunnitelmaa ja koristetikkauksetkin onnistuivat hienosti. 


Seuraavan aamun sovitustuokio ei mennyt ihan putkeen, mutta sain sentään neidin istumaan hetken paikallaan, kun sai räpeltää puhelinta. Tässä asussa ei sitten olekaan kuin yksi suuri vika, jonka perheen sisäinen kouluikäisistä tytöistä (toim. huom.) koostuva kriitikkotyöryhmä palaverinsa päätteeksi toi selkeästi esille: käyttäjä ei näytä tässä tytöltä. 

Tässä vielä kooste koko ryhmän tuotoksista. Toiset jäsenet, Tiina ja Anita, tekivät kankaasta pipot itselleen:


11.9.2013

Pienen pientä marjanalleista

Piilossa metsän keskellä 
on pesä karhuperheellä.
Siellä asuu karhumuori
ja kaksi pient pentua.

Ennen talven tuloa
karhut menee nukkumaan.
Karhumuori on huolissaan,
kun pennut riehuu vaan.

Silloin se muori komentaa:
"Nyt pennut nukkumaan.
Ensin annan hunajaa,
sitten laulan lauluja."

Sain tänä aamuna puhelimeen kuvan pienen pienestä tytöstä, lasteni uudesta serkusta. Hän oli syntynyt ajoissa tähän maailmaan, vain reilu kaksikiloisena. Minä tietysti heti aloin suunnitella jotain pientä pienelle. Valitsin jo kaikkein pehmeimmät tyttökankaat, jotka löysin. Samaan aamuhässäkkään huomasin kuitenkin, että olin saanut postiin aivan ihanat Paapiin uutuuskankaat, joita olin sekuntikellon kanssa tavoitellut maanantaina. Näistä karhujen värimaailma tuntui oikealta ja bodyhan siitä muotoutui:


Marjanallejen tausta on ihanan kullanhohtoinen okra(?), kangas ohut ja pehmeä. Tätä oli myynnissä niin vähän, että taisi tosiaan olla sekuntipeliä tämän saaminen verkkokaupasta. Taustalla oleva kangas on samaa sarjaa.


Nallejen harmaat naamat ja marjat löysivät kaverikseen täsmälleen saman sävyistä resoria (Jee, kerrankin sattui täydellinen osuma!)


Kangaskaverini Sanne tuli iltapäivällä hakemaan omiaan näistä uutuuksista ja esittelin tietysti bodyn. Hän sattui mainitsemaan, että hänellä on täsmälleen tuon resorin väristä joustocollegea. Siispä kerjuulle... Arvatkaapa muuten, kuinka paljon kangasta näissä 44/50cm housuissa on? Kankaan lahjoittaja ei nimittäin meinannut uskoa, että pyytämäni määrä riittää. :) Housujen lähtökohta on Ottobren (4/13) potkuhousukaava. Aika erilainen lopputulos kuitenkin. Kangas Kestovaippakaupasta. 


Bodyn kaava on muokattu Kisuliini-kaavasta (Ottobre 6/12). Pienensin kaavan kokoon 50cm ja muokkasin sen kietaisumalliksi. Siitä pienensin vielä vartalonympärystä ja selän pituutta noin sentin ja hihoista nappasin 1,5cm. Nyt body kuitenkin näyttää aika suurelta, että koko vastannee kuitenkin kaupan 50/56cm.


Onneksi vauvat kuitenkin kasvavat, niin tämäkin varmasti pääsee käyttöön.



6.9.2013

Tuokioita

Neiti 3vee kerttuli oli saanut luvan pelata itse tietokoneella, kun pikkusisko nukkuisi ja isommat olisivat eskarissa. Tätä ei ole vielä tapahtunut usein, mutta neiti tietää kyllä mitä haluaa: "Äiti! Ensin minä pelaan papunettiä ja sitten guuglea."

No, pelattiin sitten kuitenkin pikkukakkosen pelejä. Tai äiti pelasi ja neiti piti kättä hiirellä äidin käden alla.

Neiti 1vee ei ole innokas kävelemään. Ottaa kyllä pakotetut kaksi, kolme askelta, jos palkintona on jotain herkkua tai vaikka tutti. Sen sijaan neiti mielellään vetelee keittiön laatikot auki ja tyhjentää ne muovikipoista, kattiloista tai vaikka riiseistä. Ja imuri laulaa... Osaapa tuo myös rikkoa äitien silmälaseja, kun siihen annetaan loistava tilaisuus jättämällä lasit lattialle sängyn viereen lepäämään.

Eilen yritin leikellä vähän kankaita. Lattialla se ei onnistu ollenkaan enää, koska pikkuneiti tietää, että äidin huomion saa aika kivasti, kun istahtaa kankaan päälle, rutistelee kaavapapereita ym. Siispä keittiön pöytä tyhjäksi ja kankaat siihen. Eipä kestänyt kauan, kun neiti istui pöydällä mun vieressä ja tyhjensi iloisesti höpötellen neuloja neulatyynystä. Ja minä en huomannut mitään, minä, joka aina väitän, että pystyn tehdä ainakin kahta asiaa kerralla tajuten silti samalla, mitä lapset puuhaavat...

Se siis osaa kiivetäkin jo. Seuraavaksi täytyy varmaan ommella yöllä. Tulee varmaan tosi suoria saumoja.

Äskeisen pelihetken jälkeen neiti 3vee lähti hiekkakasalle leikkimään ja neiti 1vee nukkui edelleen, niin päätin juoda kahvini rauhassa. Rauha päättyi hetken kuluttua oven paukaukseen ja rehvakkaan tokaisuun: "Äiti, mää kävin vähän heenevaakaissa!" Oli löytynyt vielä niistä muutamasta pystyyn jääneestä herneenvarresta muutaman palon. Taskut pullotti enemmän herneenvarsista kuin paloista kuitenkin. Käytiinkin sitten samantien repimässä loputkin varret ylös maasta ja harattiin rikkaruohoja pois samantien.