12.8.2009

Syksyn alku...

taas edessä.
Koulut alkoivat eilen ja arkeen yritetään palautua (mikä tosin on vaikeutunut koko perheen kirjastoreissun eli myöhäisten lukuhetkien takia).
Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime merkinnän. Niin paljon, etten ole ehtinyt tätä blogia edes muistaa. Jotain käsitystä asiasta voi saada käymällä tutkimassa Taloprojektin kuvia.
Koko kesä mentiin aamusta iltaan raksalla. Tässä on ehditty tutustua jos jonkinlaiseen työkaluun ja vempaimeen.
Vaan selvittiinhän me niin hyvin, että puolitoista viikkoa on nyt asuttu uudessa kodissa. Ihan kaikki ei tullut valmiiksi ja projekti onkin jatkunut vielä, mutta huomatttavasti hitaammassa tahdissa kuin kesällä. Listojen naputtelua riittää moneksi illaksi vielä...

24.5.2009

Opas tappeluihin

Minusta on tässä muutaman viime vuosien kuluessa kehittynyt hyvä ohjaamaan lapsia tappeluihin. Jos teiltä on keinot lopussa, niin tästä listasta voisi löytyä lisää ideoita.

1) Käske yhden lapsista tehdä joku pieni tehtävä. Kun tämä ei sitä tee, niin käske siskon tehdä se (hänen kuullensa).

2) Osta lapsille yhteiset uudet värikynät. Laita myös houkuttelevasti esille vanhat värikynät niin, että isosisko voi yrittää pakottaa pikkusiskoa käyttämään niitä vanhoja.

3) Pue ensin kaksosille kahden kuukauden ajan tietyt vaatteet (A:n kolitsi, B:n kolitsi). Laita sitten (vahingossa) ne väärinpäin B:lle A:n jne.

4) Istahda pianotuolille (myös muu instrumentti käy varmasti) ja ota esille lastenlaulukirja. Neljän lapsen joukkotappelu sylipaikoista on taattu.

5) Lupaa lasten mennä tietokoneelle. Lupaa myös pikkusiskolle ensimmäinen vuoro. Ala itse siivota. (Et luultavasti ehdi edes saada imuria esille kaapista.)

6) Salli äidin ja isin kultien pomppia sängyllänne. Odota kunnes ensimmäinen polvi kolahtaa toisen päähän.

7) Järjestä lastesi syntymä mahdollisimman kauaksi toisistaan kalenterissa. Kun sisko täyttää vuosia ja juhlii ja saa tietenkin monta ihanaa lelua lahjaksi, niin katkera sisko, joka ei jaksa odottaa omaa vuoroaan, voi yrittää riistää näitä uutuuksia toiselta.

8) Synnytä kaksoset. Laita heidät yhdessä samaan tilaan lelukasan kanssa. (Uhmaikä ja mitä ite-ikä eduksi)

3.5.2009

Kevätpuuhia

Kevät on tullut niin vauhdilla, että meidän perhe on alkanut viihtyä ulkona paremmin kuin sisällä. Viikko sitten hoidettiin yhden päivän urakalla nykyisen kodin pihan kuntoon. Haravoitiin, kuoputettiin, harvennettiin kukkapenkkiä, leikattiin pensasaita jne. Käsiin alkoivat kehittyä kovettumat, jotka ovat kasvaneet taas paksummiksi tänä viikonloppuna. Tämä rouva sai päähänsä, että kun kerran raksalla odotellaan jonkun aikaa sisähommiin pääsyä, niin voidaanhan sitä laittaa takapihalle nurmikko.
Olen jo tässä pitkin kevättä lukenut puutarhakirjoja ja haaveillut omenapuista, marjapensaista, perennapenkeistä, kevätkukista ja hahmotellut pihasuunnitelmaa.
Lumen sulaessa paljastui kuitenkin karu totuus eli se savi. Ja sitä löllöä riitti. Nilkkaan saakka upposi kenkä (aikuinen), kumpparin reunaan asti (4-6 -vuotias) tai polvea myöten (1-v). Kaikilla on varmaan sen verran kokemusta savesta maalajina, että tiedätte, kuinka tehokkaasti se tarttuu vaatteisiin eli pyykkikone on laulanut monta savikoneellista ohjelmaa.
No, tässä männä viikolla aloin tasoitella ja muotoilla maata niin, että viettäisi tasaisesti poispäin talosta, kuten asiaan kuuluu. Tilasin pihaan hiekkakuorman ja meillä vietettiinkin vappuriehaa kuljettaen hiekkaa kottikärryillä etupihalta takapihalle keventämään saven pintaa. Välillä jopa viiden naisen voimin kasattiin hiekka kärryihin ja askartelipa tämä rouva jätekasalaudoista ja vääntyneistä roskisnauloista jonkinmoisen lanankin, jolla hiekka levisi tasaisesti takapihalle. Ensimmäisen yön aikana hiekka oli jo märemmissä kohdissa imeytynyt maahan, mutta eilinen projekti oli kuitenkin rikkoa saven pintaa vielä enemmän kuokan ja rautaharavan turvin (jyrsimen vuokraaminen olisi varmasti säästänyt näitä käsiä edes vähän kovettumilta). Nyt pihan näyttää myllätyltä ja pihan reunoilla on paljon sinne heiteltyjä kiviä, joita maasta löytyi yllättävän paljon. Kuten myös perustuksien valajien sinne kätkemiä isoja betonimöykkyjä... Projekti jatkuu, kunhan saadaan tilattua multakasa pihaan.
Isäntä hankki valkopilkkutautia maalaamalla räystäslautoja valkoisiksi ennen sadevesikourujen asennusta. Minäkin vähän yritin, mutta luovutin muutaman metrin jälkeen. Ehkä oma pinna olisikin vielä kestänyt, mutta kun tikkaiden juurella käy sellainen kuhina, että "äiti, mulla on jano, mua pissattaa, äiti, tu-le a-las, äiti, kato, källy" ja viimeisenä pisarana piskuisin pörrääjistä vajoaa edellä mainittuun savililluun (polveaan myöten).
Nyt tuolta makkarista kuuluu käheä "Ai-ni ku-kkuu vie-lä. Ai-ni helää." ja päälle hekotusta. Eli meidän tänään tasan 2-v kaksikkomme on herännyt päiväunilta.
Aamulla onnittelin näitä ja yritin sanoa, että nyt teillä on synttärit ja olette kaksivuotiaita. Sen johdosta Aini katsoi ulos ja etsi hetken aikaa jotain ja sanoi, että "joo, tuolla kynkkä". Mikä lie se synttärit sitten.

30.3.2009

Jatkuukin pian

Tänään tuntuu, että nyt täytyy kirjoittaa jatkoa eiliseen. Tänään on ollut ns. tapahtumarikas päivä.

Tuossa illankähmässä, juuri kun iskä tuli kotiin raksalta, niin Anni oli istunnolla pidemmän kaavan mukaan (kirjoja, saksia ym. mukana viihdykkeenä). Elsa pujahti vessaan ja oli saanut päähänsä pyytää (tähän versioon päädyttiin puoli tuntia kestäneiden osapuolten yhteisten ja erillisten kuulemisten jälkeen) Annia leikkaamaan tukkaansa. Yleensä Anni on harjoittanut tätä poistetaan koko etutukka ja niskavillat kerralla -tekniikka, mutta päätti nyt kokeilla sellaista otetaan tukko sieltä, toinen täältä -menetelmää. No, tulos tekijänsä mukainen. (Jälleen kerran tämä tapahtui, kun äiti oli käytellyt hiussaksia lasten hiuksiin viikonloppuna. Mitä isot edellä, sitä...)

Kovin on yskäistä tuo jälkikasvu ja unentulo tiukassa, kun yskänpuuska iskee maate mentyä. Mutta tämän illan valaisi kyllä tuo pikkukaksikko, kun kuullessaan iltarukouksen, pistivät molemmat kädet ristiin ja lopuksi Aini hyvin selkeästi (niin selkeästi kuin tutti suussa voi) tokaisi "mamme". Kyllä moni asia tarttuu noihin näköjään jo.

Ja tämä viimeinen ei ole maksettu mainos. Alkoi vaan mietityttää, että jos jossain muussa lapsiperheessä on ongelmia hammastahnan käytössä, niin seuraava niksi voisi auttaa (ainakin puoleen perheen lapsista). Taustaa sen verran, että perheessämme on aina käytetty lastentahnaa, sellaista, jossa on muumin tai herra Hakkaraisen tai muun tuiki tärkeän henkilön kuva, ja joka mieluiten on vaaleanpunaisessa tuubissa (miksi se tahna muuten on silti sinistä, sitä kyselee Anni usein). Se maistuu hyvälle (pahalle) eikä sitä ole tarvetta sylkäistä pois lopuksi, vaan helpommalla pääsee, kun nielaisee. Huolimatta hammashoitolan tätien varoituksista olin jo luovuttanut tässä asiassa ja siirtynyt odottamaan hamaa tulevaisuutta. No, tässä viikko takaperin laitettiin iskä ostamaan tahnaa lapsille, minkä seurauksena meille tuli Pirkka lasten hammastahnaa. Se haisee pahalle, maistuu ilmeisesti vielä pahemmalle ja vähän jopa kirveltää kauan suussa pidettäessä. Siis täydellistä tarkoituksiimme. Tytöt ovat nyt äkkiä oppineet ottamaan tahnaa vain sen pikkusormen kynnellisen ja sylkemään tahnan kiltisti pois. Enää tarvitsee opettaa pikkuiset samoille tavoille. Heille tahna maistuu. Ovat sentään oppineet irvistämään, että saadaan etuhampaat pestyä.

Ja vielä ps. Raine ei kuvan harhautuksesta huolimatta (tietääkseni) ole alkanut tupakoimaan. Kyseessä oli vaimon källi rakkaalle aviomiehelle. Paljastettakoon tämä asia nyt yleisöpalautteen runsaudesta johtuen.

29.3.2009

Nuhaa ja naulojen siivoamista

Tässähän on viikko vierähtänyt. Lapset ovat olleet nuhaisia, Aini jopa kuumeinen loppuviikosta. Sen ansiosta Raine sai vapaata töistä perjantaina eikä minun tarvinnut pestä yhtään koneellista pyykkiä tänä viikonloppuna. ;)

Raksa etenee vauhdikkaasti. Muutama kuva lisätty albumiin, linkki löytyy edellisestä kirjoituksesta.

Jatkuu joskus.

23.3.2009

Nyt se suuri päivä koitti

Tänä aamuna ja heti työpäivän päätyttyä suuntasimme tontille. Tässä päivän satoa kuvin.

17.3.2009

Jälkikasvun kikkailuja


Tässä meidän isompi kaksikkomme poseeraa kameralle. Niinkuin näette, tarvitsevat ehkä vielä harjaannusta.
No, joka tapauksessa nämä ovat oikein pirteitä tapauksia. Anni, joka on puoliksi epävirallisesti eskari opettelee tärkeitä elämäntaitoja kuten (kuuman) perunan kuorimista. "ääääiitii! Tää on liian kuuma!" Vanhempina opetellaan sietämään pettymyksen sietämisen harjoittelua. Kun ei pääse esim. kauppareissulle mukaan, niin "ai, no minä en sitten vissiin kelpaa mukaan ikinä. Enkä edes ikinä tule mukaan vaikka pyytäisittekin. Enkä varmasti ainakaan lähde sinne tyhmälle tontille..."

Elsa haluaisi olla vauva, joka puetaan aamuisin ja silitetään uneen iltaisin. Kun tässä viime aikoina on erilaisin kannustein (eikös ne ole muotia aikuistenkin maailmassa?) yritetty opettaa oma-aloitteisuutta ja hyviä käytöstapoja, niin on päästy jo vähän alkuun. Seuraava uimahallireissu tulee, kunhan poromagneetti on jaksanut kiivetä rappuset ylös asti. Ja porohan kiipeää tällä kertaa vain, jos ns. vessasanoja ei lausuta kovin julkisesti...



Tää nuorempi kaksikko on alkanut saada erehdyttävästi oireita ns. uhmaiästä. Itse kutsuisin sitä kyllä mieluummin tahtoiäksi. Nääs, minä tahdon "pe-ii". Eikä mikä tahansa peli, vaan juuri sitä oikeaa saatetaan joutua etsimään kymmenien palapelien joukosta. Vielä enemmän melua (varmasti pienten lasten vanhempien kestovihollinen nr.1) aihettaa tappelu leluista. Jos juuri saadaan - usein myös isosiskojen suosiollisella avustuksella - uskoteltua Ainille, että hän tarvitsee juuri nyt koirapehmoa eikä Elsan vauvanukkea, niin kun Aura tulee näkysälle ihan minkä tahansa lelun kanssa, niin eiköhän Ainin pidä saada juuri se. Ja vice versa.

Aura on alkanut myös puhumaan paljon. Hän toistelee perässä jo vaikeitakin sanoja ja tulee vaikka kertomaan, että "äi-ti, nano, anna tettä". Ja tämä hyvin määrätietoisesti. Tai kuten hän eräänä iltana toisteli Ainille: "Kakka pyl-ly" Aini tietysti nauraa käkätti kippurassa ja yritti matkia, mutta hänen kielensä ei vielä taivu neljään peräkkäiseen tavuun.

Meillä on punainen ja keltainen muovinen ruokakaukalo ja niiden jakaminen sujui pitkään hyvin, kunnes yhtäkkiä eräänä päivänä syntyi hirmuinen kalabaliikki tyyliin "ei, äiti, ei, kauka!!!" Ja molemmat hokivat samaa lorua. Lopulta melkein jo hermostuttuani selvisi, että halusivat vaihtaa kaukalot (yllättäen kuitenkin yksimielisesti), kun olivat saaneet väärän väriset.

Aini on edennyt itsenäistymisen saralle ja kymmenen metrin päähän äidistä, jos mitataan sänkyjen sijaintia. Jokunen viikko sitten kokeilimme siirtää Ainin sängyn isojen tyttöjen huoneeseen. Jo parin yön tassuttelukeikkojen jälkeen yöt alkoivat sujua hienosti. Takapakkia on otettu vain muutamana viime yönä, kun neiti on ollut vähän nuhainen ja yskäinen. Viime yönä Aura olikin oikein kiukkuinen, kun herättyään pyrki äidin kainaloon nukkumaan ja sieltä löytyikin Aini. Nousi istumaan ja komensi kiukkuisesti "Aini, aini". Rauhoittui hetkeksi isin kainaloon, mutta lopulta oli pakko siirtää nukahtanut Aini hänen sänkyynsä ja päästää neiti äidin kaijoon, että saatiin edes vähän unta kaikki.

Rokulipäivää viettämässä

No niin, tässä on taas selvitty kuukausi eteenpäin. Kiirettä on pitänyt, vaan nyt iski mahatauti, joka vähän hiljensi tahtia. Sopivasti tirsoja nukkuen olen istunut koneella etsimässä kaikenlaista sisustusmateriaalia tulevaan kotiin.

Koti tosiaan. Tulee ensi maanantaina. Nyt tontilla näyttää tältä:

Tässä puut on raivattu tontilta. Olihan niitä melkoisen paljon noin pienelle tontille. Polttopuu-urakkakin on jo päässyt alkuun.


Hiihtolomaviikon Raine käytännössä teki aamusta iltaan hommia kaivurimiehen kanssa, -10 pakkasasteessa.


Tässä näkyy sorapatja ennen paalutuksia ja perustusten tekoa. Seisotaan tien varressa etupihalla. Ilta-aurinko sieltä killittää puiden takaa. Toivottavasti kesälläkin saadaan vähän iltasäteitä.


Nyt on saatu sitten perustuksetkin valmiiksi. Autokatoksen pohjakin kaivettiin valmiiksi. Tässä katsotaan takapihalta päin. Pressut on laitettu perustuksia suojaamaan. Tuli rakennettua oikein lankuista tukirakennelmat niille. Mutta sitä ennen - ja tämän kuvan jälkeen siis - piti ensin luoda muutamaan kertaan lumia perustuksista, kun tämä kevättalvi on ollut oikein antelias lumipyryjen suhteen täällä etelässäkin.

16.2.2009

Hiihtolomakuulumisia

Tässä on päästy kirjoittamatta pimeästä loskasta keväisiin aurinkohankiin. Jee!!! Elämässähän tapahtuu ja sattuu koko ajan, mutta aika ei riitä näköjään raportoimaan.
Nyt on hiihtoloma alkamassa, mikä on tietysti hienoa, mutta aika näyttää menevän aika tarkkaan rakennusprojektin parissa. Tontille tuli viime viikolla kaivuri, joka on tehnyt siellä useamman päivän hommia. Tällä viikolla pitäisi vielä tulla paalutusfirman ja sitten perustusten tekijät. Ja talo tulee tasan viiden viikon päästä! Viime aikoina on haalittu kokoon kaikenlaisia työkaluja, joita tuntuu kertyvän hirmuisen paljon. Lauantaina ostoksilla mukaan tarttui myös jo ensimmäiset tapetit!

Lapset kasvavat. Kaksoset "aikkkkku" ja "aulllla" (omien sanojensa mukaan) puhua pälättävät. Ovat oikein meidän aurinkoja. Aikkkkku hokee "hali, hali" ja tulee kädet ojossa halimaan. Aullllla sanoo "tyli" ja tulee rutistamaan. Myös isosiskoja. Tuntuu, että nämä opettavat taas sitä, että tärkeintä on halata.

Jk. Kirjoitin tämän jo hiihtolomalla 16.2 mutta julkaisen vasta nyt 17.3. Oliskohan tullut kiire johonkin koneelta ja sitä myöten joku sulkenut blogin silloin viimeksi?.