31.5.2008

Erilaisia aikoja

Aika on ihmeellinen asia. Joskus muinoin esim. opiskelijana oli kouluaika ja vapaa-aika ja nukkuma-aika ja ei ollut niin kauheasti väliä, mikä milloinkin. Vapaa-aika saattoi venyä pitkälle yöhön ja niin edespäin.

Sitten tuli tämä perheen aika ja yhtäkkiä oli uniaika ja imetysaika ja vaipanvaihtoaika ja välipalan aika ja ruoka-aika ja vaipanvaihtoaika ja imetysaika ja uniaika ja niin edespäin. Alussa jokaisen kohdalla melko kaoottisessa järjestyksessä muuttuen ajan kanssa vähän järjestelmällisemmäksi. Nyt ollaan taas siinä vaiheessa, että päivässä on suunnilleen heräämisaika, aamupalan aika, vaippojenvaihtoaika, ulkoiluaika, ruoanlaittoaika, uniaika/ulkoiluaika, välipala-aika, ruoanlaittoaika ja niin edespäin. Sitten on vielä tämä niin sanottu yö, joka normaalissa tapauksessa mielletään uniajaksi. Meillä ei olla vielä nuorimpien ja sitä myötä äidin kanssa päästy näin lyhyeen määritelmään. Se kuuluu jotenkin näin: uniaika, havahtumisaika, tutti suuhun vaikka väkisin -aika, uniaika, imetysaika, uniaika, imetysaika, uniaika, imetysaika ja niin edespäin. Tämä jatkuu puolen viiva kahden tunnin sykleissä, kunnes tulee heräämisaika.

Haaveissa siintää sellainen aika, jolloin olisi taas "vain" työaika, vapaa-aika ja (kaikkein tärkeimpänä!?) uniaika. Saattaa kuulostaa rankalta, mutta oikeastaan nautin tästäkin elämästä (erityisesti nauttisin, jos se ei aiheuttaisi migreeniä)!

Kesäloma!

Nyt se sitten (taas) alkoi. Kesäloma. Viime kesästä ei ole paljon jäänyt muistijälkiä, joten tarkoitus on yrittää saada tästä kesästä vähän muistorikkaampi. Suunnitelmia on ainakin niin paljon, että jos puolet niistä toteutetaan, niin ollaan jo ehditty paljon.

Viikko sitten oltiin Joelin ja Selinan häissä. Muuten oli oikein mukavaa, mutta vauvat "hiukan" häiriintyivät vieraiden ihmisten määrästä ja vähäisistä päiväunista ja sitämyöten antoivat vanhemmilleen käsitöitä koko päiväksi. No, Auran kärttyisyyden syyksi selvisi sittemmin myös korvatulehdus, johon haettiin lääkekuuri heti maanantaina. Kävin lääkärissä kaksosten kanssa, kun isommat olivat kerhossa iltapäivällä. Mahtoi olla melkoisen näköistä touhua, kun kannoin kahta kitisevää (päiväuniaika, unet keskeytetty arvauskeskuksen pihassa), kolmea takkia ja omaa kassiani, kun lääkärikin oikein voivotteli, ettei kai me nyt sitten voida kätellä (johon minä, että on mulla tässä tämä kyynärpää) ja että kyllä sulla mahtaa riittää käsityötä. No, tästä aiheesta voisi tehdä vaikka oman blogimerkinnän.

Puutarhapalstalla on nyt päästy viljelyn alkuun. Yhtenä iltana käytiin porukalla iskemässä perunat peltoon. Äiti ja iskä tekivät töitä, isommat tytöt viihdyttivät muita palstalaisia kertomalla kuulemma kerhojuttuja ja tarinoimalla pikkusiskoista, jotka on vähän riiviöitä... Pikkusiskot olivat autossa pellon reunassa (meidän palsta heti siinä ekana) ikkunat auki ja huutelivat sieltä meille. Sittemmin olemme Annin kanssa kylväneet retiisiä, punajuuria, salaattia, keltaisia papuja ja jotain vielä.
Tänä iltana voitaisiin mennä kylvämään vielä jotain, kun penkit ovat valmiina ja kastelemassa täytyy kuitenkin käydä.

15.5.2008

Mistä tuntee 3-vuotiaan?

No, se on sellainen metrin mittainen. Venyy pituutta niin nopeasti, ettei ehdi pysyä mukana ja siksi on kömpelö. Havaintoja yhdeltä päivältä:

Se on humoristi. Se osaa jo olla näsäviisas:
äiti: Pue nyt ja tule syömään. Meillä alkaa olla kiire.
3-v: tuu kurkkaan, missä minä oon (peittoon kääriytyneenä nojatuolissa, äsken vielä vaatekasan vieressä)
--- ruokailu ja sitten uusi pukemisyritys ---
äiti: No, pue nyt paita ja housut päällesi
3-v: Tule äiti kattomaan (kulkee ympäri huushållia paita ja housut päänsä päällä)

Se on vielä höynäytettävissä:
äiti: Tulepa auttamaan äitiä pyykkien laitossa, kun sinä olet niin taitava!
3-v: Minä olen äitin apulainen!
(pyykkiä siirtyy kyllä narulle, mutta työ on vielä korjattava

Se on kuitenkin vielä pieni:
3-v: Äiti, ota syliin! (käpertyy pienelle kerälle syliin, panee silmät kiinni)

Ja vielä tässä pari viikkoa sitten, kun pihan pensasaitaan ilmestyivät ensimmäiset vihreät silmut:
Äiti kurkistaa terassilta ja kyselee, mitä siellä pihalla tehdään.
3-v (pensaan vierellä): Äiti, sinun kyllä kannattaisi mennä sisälle, kun sinulla ei ole edes hattua päässä.
Hetken kuluttua äiti ehtii pihalle asti. Hiekkasangosta löytyy iso satsi niitä ihania vihreitä "karkkeja", joita on ehdottomasti kielletty keräämästä pensaista.

1-vuotiskuvassa

Tänään oli Maaniitun puistossa valokuvaus. Varasin jo aikaa sitten kaksosille kuvausajan, jotta saadaan kätevästi 1-vuotiskuvat. No, aika ei tietysti ollut paras mahdollinen, kun Aini ehti juuri ja juuri nukahtaa ennen kuvausta ja Aura ei aivan ehtinyt. Eli olivat aika kärttyisiä tapauksia. No, saatiin niille kuitenkin mekot päälle ja istumaan jakkaralle. Hymyjen perään oli sitten enää turha haikailla, vaikka äiti yritti lahjoa jopa pastilleilla (joiden seurauksena kuola vain valui suupielestä...). Saamme siis kahden isosiskon (totisten) kuvien rinnalle kahden pikkusiskon (totiset) kuvat.

No, kuvat kuitenkin. Siinä (vesisateessa, btw) kotiinpäin kävellessämme fiilistelimme myös, että lauantaina pääsemme kylvämään ensimmäiset siemenet peltopalstallemme. Niitä onkin ostettuna ja lahjaksikin saatuna paljon odottamassa. Huomenna käydään kuittaamassa oma palsta, mutta kylvöt saattavat jäädä ensi viikkoon, kun noita esikoisen 5-vuotissynttäreitä juhlitaan varmaan koko viikonloppu. No, jospa se lämpömittarikin jaksaisi siihen mennessä kivuta yli kymmenen asteen.

13.5.2008

Henkihikka

Tässä on taas pari viikkoa männy ja ollaan ehditty sairastella (vauvat lähinnä) taas, tällä kertaa nuhaa ja pientä yskää. Toista viikkoa sitten saatiin todella harvinaisia vieraita Keski-Suomesta. Oli mukavaa, erityisesti lapsilla, ja päästiin viettämään pienimpien synttäreitäkin, kun oli yhdet kummit paikalla. Tosin ensi viikonloppuna pitäisi sitten viettää vielä lisää synttäreitä.

Nämä vauvat - tai pitäisi kai jo sanoa pikkutytöt - ovat aivat söpöläisiä. Taputtavat innoissaan, kun lauletaan tuttuja lauluja ja oppipa tuo Aura eilen "ylävitosetkin". Tää on ollut vähän sellainen enojen juttu, mutta koska nämä nuorimmat vielä vierastavat enojaan, niin äiti päätti opettaa tempun.

Eilen illalla istuttiin Annin kanssa tässä koneella ja hän päästeli omituisia naksautteluääniä kurkustaan. Taisi pikkuisen itsekin säikähtää noita ääniä, kun keksi kertoa, että "tää on sellaista henkihikkaa vaan". Kun kysyin tarkennusta sille, niin se kuulemma "on sellainen tauti, että on niinkuin hikka hengessä".

Ihan illalla luettiin molemmat aikuiset silmät ristissä lehtiä sängyssä, kun koko jälkikasvu jo nukkui. Mieheni otti sitten lehden pois minulta ja katsoi, että mitäs luet. No, tekniikan maailmaa (lainasin eilen pinon niitä kirjastosta). Ei siinä mitään, mutta arvatkaapa, mitä mieheni oli lukenut. Kotivinkkiä.