Pikkuinen askartelu

Jääkaapin ja pakastinkaapin ovet olivat taas kerran täyttyneet kaikenlaisista lippulapuista. Kun magneetit loppuivat kesken, niin lapset hakivat käyttöön vuosia vanhat kirjainmagneetit. Siedin niitä näköpiirissäni aika kauan, mutta tänään lukujärjestykset, orkesteriaikataulut, liikunta-aikataulut, synttärikutsut ym. siiryivät teipattuina kaapin oveen eteisen puolelle. On muuten siistimmän näköinen ratkaisu kuin lerpattavat laput tupakeittiössä joka kulmalta näkyvissä...

Koska laput lähtivät, pääsivät myös kirjainmagneetit eläkkeelle. Samantien huomasin kuitenkin mahdollisuuden käyttää niitä raukkoja uudelleen, kun juuri hankitut washiteipit olivat esillä magneettien vieressä.

Pieni paperinpala kirjainta peittämään ja teippiä nätisti vieriviereen. Eipä uskoisi, että on samat kirjaimet kyseessä! (Tytöt "uhkasivat" askarrella kaikista (kahdestakymmenestä) hienompia, niin arvatkaa vaan, mitä lähipiirin lahjapaketeista löytyy.)

Syksy on mennyt ihan älyttömän nopeasti eli aikaa tuotosten bloggaamiseen ei ole jäänyt. Kaikki on kuitenkin - kiirettä lukuunottamatta - hyvin kotirintamalla. Syyslomalla poikettiin lyhyt visiitti länsinaapurissa. Sieltä löytyi tuliaisena koko perheen pisteenkeräyspeli. Suoritetusta työstä/reippaudesta ym. saa pisteitä, jotka siirretään magneetteina (tässä se aasinsilta edelliseen askarteluun ;) näkyville. Kun koko perhe yhdessä on saanut kerättyä kuvion kokoon, hankitaan palkkio, josta on iloa koko perheelle.  

Ensimmäinen pistekuva kukka muodostumassa.

Kaukalopeitto oman mallin mukaan

Aa, pee, cee, dee, ee, väks kee, mennää eväsretkelleee... 

Näinpä laulelee mun ihana kolmevuotias kiukkupussini eräänä päivänä. Oltiinhan me eväsretkellä käytykin jo kevätkelien tultua. Vaikka maa oli vielä kurainen ja piti pysyä liikkeessä, jottei tulisi kylmä, niin auringonpaiste ja pullomehu pelasti. 

Ompeluiden kuvaaminen on viime aikoina jäänyt taka-alalle, mutta tämän hiukan isomman projektin kuvasin. 

Minulta pyydettiin pian syntyvälle vauvalle jonkinlaista keväistä, avattavaa kaukalopeittoa. Sehän tarkoitti google-vierailua, jonka seurauksena syntyi tällainen peitto. Kangas on ohutta ja notkeaa villaa, tausta tilkkuilupuuvillaa. Jalat pujotetaan tuon yläkuvassa näkyvän pussin (=läppä, joka on alareunasta ja sivuista ommeltu kiinni peittoon) ja sivut taitellaan vauvan suojaksi. Kiinnitys on tarroilla. Lämmön yllättäessä peiton voi avata näppärästi. 

Yläreunat saa kiinnitettyä vastakkain neppareilla, jolloin muodostuu huppu. Luultavasti tämä toimii aukinaisenakin, kun on tarpeeksi lämmintä.

Kevätpipot tytöille

"Äiti, mä tartten uuden pipon!" "Miks toi aina saa uuden?" "Mulle kans, kun muutkin sai!" jne. Jos sinulla on useampi lapsi, niin kuulostaako tutulta? Tälläpä kertaa olin jo etukäteen varautunut tilanteeseen ja varannut kokonaisen illan pipottamiseen. 

Eturivissä "välimallien" päähineet, ylärivissä koululaisten. Ihan itse saivat valita kankaat ja kuviot ynnä tupsujen värit. Jos tästä jotain voi päätellä, niin kuosivalinnat on tulevaisuudessa helpompia kuin nykyään. Mustaa sen olla pitää! Raksu-pipo jäi ilman tupsua ja siitäpä syntyi iso haloo, mutta onneksi kangaskaverit pelastaa ja raksu sai parikseen valkoisen tupsun! :) 

Pieninkin sai muuten omansa, mutta se hävisi nenän alta sillä välin, kun etsin siihen sopivaa tupsua. Nähtiin vilahtavan neidin päässä noin minuutin kuluttua, mutta piiloutui sitten. Ehkä meillä pitäisi siivota, jotta se löytyisi?

Ihan huikean hienoja kevätpäiviä on vietetty tällä viikolla ja laskettu pienimpien kanssa liukumäkeä kotikirkon puistossa. Lämpötila lie huidellut kymmenen asteen paremmalla puolella.

"Memma i-te! Aakka! (harakka)"

Liukumäkeen - keinuun - junaa katsomaan jne.

Ps. Siitä tasapuolisuudesta sitten tiedä. Isäntä taisi ainakin olla mustasukkainen ajankäytöstä, kun minä (tai saumuri) kuulemma vastaan srr, srr hänen jutteluyrityksiinsä. :)

Kuvausmekot

Eskarilaisilla oli valokuvaus pari viikkoa sitten. Tytöt halusivat kuvaukseen uudet mekot. Valitsivat itse kankaat ja minä tein oman pääni mukaan. Tuli just sopivat, oman tyyliset molemmille. Koko molemmissa ehkä noin suunnilleen 122cm.

Hattarakekkerien tyypit saivat seurakseen ohuen ohutta joustofarkkua. Yläosan malli on hyvin yksinkertainen, mittojen mukaan pienillä väljyyksillä oleva holkkihihainen paita. Alaosa on tehty suorakaiteesta, jonka reuna on taitettu sisäpuolelle ja kiinnitetty noin sentin päästä reunasta, niin tuli vähän erilainen kuin perusalaosa.

Karhut saivat seurakseen tummaa harmaata. Yläosa on tässäkin holkkihihainen. Väljyyttä kuitenkin reilummasta ja kaula-aukko rypytetty framilonilla. Samoin olkapääsaumat saivat pätkät joustavaa. Helman kaitaleet on kiinnitetty samaan saumaan. Näin jälkikäteen ajatellen tuo harmaa olisi voinut olla hiukan muhkeampikin. 

Olipa muuten huippunopea kuvausfirma kyseessä. Kuvaus torstaina, kuvavaihtoehdot sähköpostissa perjantaina. Kuvat postilaatikossa tiistaiaamuna. Nämä hypyt olivat niin hauskat, että tilasin niistä kuvat ihan vaan sen takia, että aina ei tartte olla niitä perinteisiä pönötyskuvia. Kuvien laatu vaan ei tässä kiiltävästä kuvasta kuvattuna ole mitenkään hyvä. 

Hiihtolomakin tuli lusittua. Käytiin pikkuinen laivareissu, jolla päästiin mm. halimaan Ville Vikingiä ja Homeria. Sukkakudin oli mukana, kun kyllähän siellä laivalla ehtii. Lapset leikkii leikkihuoneessa ja itse istuu vieressä vahtimassa kutimen kanssa. Niin varmaan, ehkä kaksi senttiä kertyi mittaa varteen. Oli nääs muutama muukin päättänyt lähteä laivalle hiihtolomalla ja aika ahdasta leikkihuoneessa.

Pikkuakka on kasvanut melkoiseksi touhuajaksi. Tässä mentiin kassi kädessä ja vauva kainalossa. Puhetta riittää "emmalla". Tässä tilanteessa kuvaus oli suunnilleen "vauva vaippa kassi hoitaa nukkuu vauva".

Tilkuista täkki, nukkeäideille vaan!

"Olen pieni nukkeäiti, minulla on monta lasta. 

Yksi pieni nukeistani, koulutietä astuu vasta.

Nuket pesen, nuket puen,

hauskat lorut heille luen."

Laatikko (yli)täynnä jämäkankaita ja tilkkuja taitaa olla aika monen ompelijan riesana. Kun Saumanvaran perjantaihaaste oli ommella tilkuista, niin pakotin itseni tarttumaan härkää sarvista. 

Haasteessa ompelin puna-oranssisävyisen makuupussin toisen eskarilaisen nukelle. Koska yksi ei tietenkään riitä, tein toisen samanlaisen ruskeamman sävyisenä. Kolmevuotiaan nukke ei tarvinnut enää makuupussia, niin se sai peiton. Peitosta tuli niin kiva, että kelpuuttaisin oikeallekin vauvalle, jos nuo kissojen rusetit eivät olisi kakkoslaatuista, värjäytynyttä. 

Hyvät unet näytti saavan nukkevauva, vaikka tuttikin otettiin pois suusta kuvauksen ajaksi. Jopa nukkeäidin huomio oli, että se pinkki tutti ei oikein sovi näihin väreihin. 

 Väärinpäin käännettynä makuupussi toimikoon vielä päiväpeittona nuken sängyssä.

Haaste jatkukoon. Siellä tilkkuloota on levitettynä pitkin lattiaa vielä pinkkiin, punaiseen, siniseen ja mustavalkoiseen kasaan. Mitähän niistä tekisi?

Sairastupa-aamu

Se tunne, kun pienin on sairaana ja valvottanut koko yön. 

Tämän kuvan on piirtänyt eräs kaksosäiti, joka jakaa kuviaan omalla, tuoreella fb-sivullaan. Osuipa niin hyvin tälle aamulle.

Joulun ajan tunnelmia

Joulu meni. Maa oli musta ja vettä satoi ja tihuutteli vaihtelevasti. Jossain välissä yritettiin ulkoillakin, mutta paljon aikaa vietettiin visusti sisätiloissa. Kirjoittelutaukoa kertyi reilusti, kun en saanut aikaiseksi siirtää kuvia koneelle. Tässä vähän joulutunnelmia: 

Metallilankapalloista tuli suorastaan villitys. Ensin askartelin niitä parin ystäväni kanssa myyjäisiin, mutta tokihan piti saada niitä itsellekin. Kolme ehdin saada valmiiksi ennen joulua. Materiaalina ohut metallilanka, johon kieputeltiin lasihelmiä (metallihelmiä niissä myyjäispalloissa) ja sitten "helmilankaa" ilmapallon päälle. Nää on nättejä omasta mielestäni. Melko vaatimattoman näköisiä, mutta kimaltavat ihanasti, kun valo osuu niihin. 

 

Kynttilänvaloa

ja sähköisempää valoa.

Minun ei ole tarvinnut pariin vuoteen huolehtia piparkakkutalon rakentamisesta, kun sellainen - suuri vieläpä - on meille ilmestynyt lahjan muodossa. Niin tänäkin vuonna. Tämä talo nimettiin kansakouluksi suuren kokonsa ja muotonsa vuoksi. Katos sai vaurioita pienimmäisen tehtyä sabotaasi-iskun taloa vastaan. (Älkää kysykö, miten 1,5v pystyy yltämään astianpesukoneen päälle.)

Tämä pikkuterroristi on muuten ehtivässä iässä. Erityisen suuresti hän nautti joulunaluspäivistä, jolloin siivottiin, eli hänpä pääsi vapaasti tutkimaan esim. saippuan koostumusta lorotellen sitä lattioille tai levittelemään makaroneja pussikaupalla keittiön lattialle tai menemään kylpyyn lattianpesuveteen vaatteet päällä. Mutta eihän sille voi kuin nauraa, kun se on niin suloinen. Honey!

Käsityöpuoli oli vähän lomalla jopa, mutta eihän sitä ihan kokonaan malta.

                                                      Nuppineulateksti by 9v

Ps. Se uusi kamera tuli hankittua lopulta. Olympuksen mikrojärkkäri E-PL3. Tutustellaan.

Maailman ihanimmat sydämet

Kun nyt vauhtiin pääsin, niin tein tämän "jonotuslistalla" olleen jutun valmiiksi. Eli olipa se "maailman ihanin" Ikasyrin kangas ja siitä toinen toteutus: 

 Jumpsuit pikkuisimmalle. Neiti on nyt noin 80cm pitkä ja tarvitsi selvästi lämpimän haalarin talveksi. (Onneksi tämä tarve huomattiin hyvissä ajoin ennen kuin varaston perältä löytyi kokonainen säkillinen 80-86senttisiä isosiskojen jäämistöjä...) Tein jo aiemmin minihaalarin tästä kankaasta. Tämän koko taas on juurikin se 80-86cm. Säätövara tulee taitettavista resoreista. Hiippahuppu sai kaveriksi suloisen tupsun (Paapii) ja sen sävyyn sopivasti käyneet resorit sekä vetoketjun. Kaava OB 4/12 kavennettu, pidennetty ja mitä lie vielä. Hupussa ei ole vuoria, jottei olisi liian painava, mutta niskasauman huolittelin trikookaitaleella (Olipa muuten näppärää hoitaa tuo huolittelu noin parilla saumalla). Vetoketjun yläpään metalliset stopparit olivat jotenkin terävät alapuolelta, joten siihen pieni alavara suojelemaan ihoa.

Haalari pääsi heti käyttöön ja on ollut sellainen wash and go -malli.

Ps. Innostuin nyt muokkailemaan vähän tätä bloggeria, joten jos joku sattui kaaoksen keskelle, niin I'm sorry. Nyt pitäisi näyttää järkevämmältä ja vuodenaikaan sopivalta.

Ritari Risan sotaretkiä varten

Joulun lähestyminen saa ajattelemaan pieniä paketteja. Sellaisia itse tehtyjä tässä vaiheessa. Mikäs pienille pojille sen parempi kuin sotavarusteet? Innostuin miettimään kesän kääntyessä loppua kohti, mikä olisi mukava juttu pienille pojille, kun yleensä tulee vain mietittyä tyttöjen juttuja. No, se tuli mieleen tarinasta Pikku juttu, jossa seikkailee lohikäärme Kita ja ritari Risa (en muuten tunnusta, kuinka monta kertaa tuo musiikkisatu piti kuunnella, kunnes tajusin tuon Kita-Risan). Ritarihan tarvitsee ainakin kypärän ja kilven ja miekan. Tässä kypärä ja kilpi. Miekkana koeleikeissä toimi mm. lattiaharja, talouspaperihylsy ja lyhyt sauva.

Näiden mallit on omaa tuotantoa. Kypärän kaava muokattu kypärälakin kaavasta. Siihen erivärinen naamasuoja, joka on irrotettavissa napeista, jos ei satukaan tykkäämään silmikosta. Kilpi kaksinkertainen, välissä paksua kartonkia ja paksua muovikalvoa. Takana nauhanpätkä kahvana. Materiaalina käytin askarteluhuopaa, joka pysyy hyvin muodossaan, on edullista ja helppoa ommella.

Kun vauhtiin pääsee, niin niitä tietysti syntyy sarjassa. Toista versiota pääsi sovittamaan hiukan pienempi pää. Tai se hiukan pienempi pää ei "jaskanut", niin hänpä toi ritarin kissan kokeilijaksi.

Yksi tapa tehdä ruusuke

Tässä pieni kuvallinen ohjeistus tuohon trikooruusukkeeseen, jollaisia olen nyt väsännyt useita. 

Ensin leikataan pitkä suikale, tässä n. 4x50cm. Suikaleen keskelle pituussuunnassa ommellaan rypytyslanka. Tuossa kuvan vaiheessa olen jo hiukan rypyttänyt alkua.

Sitten suikale taitetaan kaksinkerroin oikeat puolet ulospäin. Taitettu ja rypytetty suikale hakeutuu itsestään pyöreään muotoon. Tässä suikale oli melko lyhyt, niin en laittanut ryppyä kovin paljon. (Edellisen postauksen keltaisessa pipossa suikaleella taisi olla pituutta 70cm, niin rypytin paljon enemmän.)

Suikale asetellaan ommeltavan kohdan päälle. Tässä se tuli ruttupipoon. Suikaletta kannattaa rypyttää aina vain muutaman senttimetrin matkalta ja asetella se paikalleen, jonka jälkeen ommellaan läheltä taitereunaa suoralla ompeleella. (Kuvassa aplikointipaininjalka, jotta idean näkisi paremmin. Homma toimii hyvin ihan tavallisellakin paininjalalla.)

Kun ompelee aina hiukan eteenpäin ja asettelee suikaletta edellistä kierrosta hiukan sisemmäksi, niin lopputulos on jotakuinkin tämännäköinen. 

Tällä kertaa ompelin tuohon keskelle vielä napin koristeeksi, kun sattui löytymään juuri oikeanvärinen ja -kokoinen yksilö nappipussista. 

Päivittäinen ompeluhetkeni sijoittuu usein iltapäivään, kun vain kaksi pienintä ovat kotona, joista se pienin nukkuu päiväunia. Jos kolmevuotias on yhteistyökykyinen, niin ehdin siis ommella. Tänään kolmevuotias oli yhteistyökykyinen, haki välillä aika suikaleita saumurisilppujen seasta. Jouduin kysymään, mitä nuo ovat, kun en tajunnut lainkaan. Mutta nythän sen näkee ihan selvästi, että isossa kulhossa spagettia, pienemmissä kinkkusuikaleita ja porkkanaraastetta. :)

Ps. Laittakaa kysymyksiä, jos joku kohta vaatii lisäselvitystä. :)

Pääasiallista

Ompelin eilen eteenpäin yhtä hiukan isompaa projektia ja kun olin kolmannen kerran purkanut yhden ja saman sauman, niin päätin panna työn jäähylle ja nappasin käteen trikoopinon päälimmäisen kankaan ajatuksena tehdä jotain. Tämä kyseinen pallotrikoo oli ostettu pitkähihaista paitaa varten, mutta nyt kädessä se muistutti minua pikkuisimman talvitakista, joka kaipasi sopivaa pipoa kaveriksi.

Piti oikein kellottaa, kuinka paljon peruspipon ompeluun menee aikaa. 9 minuutin kuluttua käsissäni oli tämä:

Kyllä nyt pienen kelpaa! Vai äidin ihailla pienintä? ;) Nuo valmiina ostetut, solmimisnauhat sisältävät Paapiin tupsut ovat niin ihania ja näppäriä, että niitä täytyy tilata lisää, kunhan nykyinen kokeiluerä tulee käytetyksi. Itse pipon kangas tilattu Saksasta.

 Omaan ruttupipooni ihastunut esikoinen sai taas tahtonsa läpi. Keltainen trikoo oli jämiä edellisen postauksen keltaisesta tunikasta. Kokeilin tehdä siihen tuollaisen näyttävämmän koristeen saman kankaan suikaleesta. Kiva on!

Tämä pipo tuli käyttöön, vaikka edellinenkään (itse ompelemansa) pöllöinen pipo ei vielä ollut ehtinyt kunnolla muotoutua päähän. Se kuulemma joutaa nyt iskälle, joka onkin kaivannut oikean turkoosin sävyistä pipoa pitkään. Saa nähdä, kelpaako tai mahtuuko edes päähän...

 

Viime viikkoina naperot ovat panneet vauhtia varpaisiin varmaan muuallakin. Meidän eskarissa järjestettiin koko perheen olympialaiset, joissa palkintoina lasten itse askartelemat mitalit. Sen jälkeen meillä onkin leikitty "olumppiaa" kolmeveen toimesta. 

Meillä taitaa eräs koululainen tykätä kurkuista. Eräänä päivänä löytyi tällainen pöydästä. Liekö tuli kiire johonkin, kun oli vain yksi haukku reunasta otettu? :)

Tuokioita

Neiti 3vee kerttuli oli saanut luvan pelata itse tietokoneella, kun pikkusisko nukkuisi ja isommat olisivat eskarissa. Tätä ei ole vielä tapahtunut usein, mutta neiti tietää kyllä mitä haluaa: "Äiti! Ensin minä pelaan papunettiä ja sitten guuglea."

No, pelattiin sitten kuitenkin pikkukakkosen pelejä. Tai äiti pelasi ja neiti piti kättä hiirellä äidin käden alla.

Neiti 1vee ei ole innokas kävelemään. Ottaa kyllä pakotetut kaksi, kolme askelta, jos palkintona on jotain herkkua tai vaikka tutti. Sen sijaan neiti mielellään vetelee keittiön laatikot auki ja tyhjentää ne muovikipoista, kattiloista tai vaikka riiseistä. Ja imuri laulaa... Osaapa tuo myös rikkoa äitien silmälaseja, kun siihen annetaan loistava tilaisuus jättämällä lasit lattialle sängyn viereen lepäämään.

Eilen yritin leikellä vähän kankaita. Lattialla se ei onnistu ollenkaan enää, koska pikkuneiti tietää, että äidin huomion saa aika kivasti, kun istahtaa kankaan päälle, rutistelee kaavapapereita ym. Siispä keittiön pöytä tyhjäksi ja kankaat siihen. Eipä kestänyt kauan, kun neiti istui pöydällä mun vieressä ja tyhjensi iloisesti höpötellen neuloja neulatyynystä. Ja minä en huomannut mitään, minä, joka aina väitän, että pystyn tehdä ainakin kahta asiaa kerralla tajuten silti samalla, mitä lapset puuhaavat...

Se siis osaa kiivetäkin jo. Seuraavaksi täytyy varmaan ommella yöllä. Tulee varmaan tosi suoria saumoja.

Äskeisen pelihetken jälkeen neiti 3vee lähti hiekkakasalle leikkimään ja neiti 1vee nukkui edelleen, niin päätin juoda kahvini rauhassa. Rauha päättyi hetken kuluttua oven paukaukseen ja rehvakkaan tokaisuun: "Äiti, mää kävin vähän heenevaakaissa!" Oli löytynyt vielä niistä muutamasta pystyyn jääneestä herneenvarresta muutaman palon. Taskut pullotti enemmän herneenvarsista kuin paloista kuitenkin. Käytiinkin sitten samantien repimässä loputkin varret ylös maasta ja harattiin rikkaruohoja pois samantien.

Pieni pupu prinsessa

No, mää oon tässä pidempään pyöritellyt mielessä, että haluaisin opetella painamaan kuvioita vaatteisiin. Kaverikin lupasi jo lainaan seulansa, että on parempi kokeilla isompia kuvioita.

No tähän väliin tulikin taas sopiva facebook-haaste. Tällä kertaa annettiin valmis kuva, joka piti jossain muodossa olla valmiissa tuotteessa. Minähän näin tässä tietysti mahdollisuuden kokeilla sitä painamista. Piti nimittäin ommella jotain ja siinä jossakin pitäisi olla tämä pupu. Pupun on piirtänyt Elisa Tuohimaa, joka onkin tosi taitava.

Tässä minun versioni. Kolmioidea on pyörinyt päässä jo jonkin aikaa, niin päätin laittaa mekkoon kolmioita raitojen sijaan. Päähän iskeytyi viime hetkellä kruunu, kun keltainen perunakolmio tipahti tuohon pään yläpuolelle ja teki ikävän tahran. Kruunu pelasti. Ja passaahan se kuin... kruunu päähän?

Käytin kopiokalvolle kopioitua ja leikattua sabluunaa. Mekkoon ja hihoihin painoin kolmioita perinteisillä perunaleimasimilla, hihoihin isompia kuin mekkoon. Kyllä siinä oli tytöillä ihmettelemistä, kun äiti pilkkoi ja veisteli perunoita johonkin muuhun kuin ruokaan. Laitoin kolmiot tuollai vähän huolettomasti. Passasi silloiseen mielentilaan, ettei tarvinnut yrittää liikaa. ;)

Valmis paita näyttää tältä. Ensin ajattelin tehdä tunikamittaisen resorihelmaisen virityksen, mutta päädyin kuitenkin peruspaitaan, kun tarkastelin tyttöjen vaatehyllyjä. 

Valmiissa paidassa on vain yksi ongelma. Niitä on yksi. Siis yksi kappale. Yritä siinä sitten tehdä tuplille omia vaatteita, kun ensimmäinen, toinen ja vielä kahdestoistakin kysymys on, että MIKSI et voi tehdä toista samanlaista? Ja samaan hengenvetoon, että kumman se on? Me halutaan pitää sitä vuorotellen, jos kerran ei saada omia...

Ensimmäinen käyttövuoro arvottiin. Idea seuraavaan "hienoon" juttuun on jo olemassa. Täytyy varmaan tehdä se pian, että saavat molemmat oman paidan, jotka jotenkin vastaavat toisiaan, mutta ovat kuitenkin erilaiset. Sitä ennen kuitenkin ompeluvuorossa pitkä lista t-paitoja ja tunikoita lähisukuun.

Tätä tekstiä kasatessa kaarsi postiauto pihaan ja toi kasan kankaita Saksanmaalta. Ihan kaikki ei kuitenkaan itselle. ;)