Essuja joululeipomuksiin ja pikku vinkki

Innostuin kokeilemaan, mihin vanhat farkunlahkeet taipuvat. Niistä kuoriutui nämä:

Farkkujen lahkeet poikki, vähän muotoilua, takataskut irti ja ompelu etutaskuksi sekä vanhaa verhoa/muuta jemmakangasta vinokantiksi ja helmukseksi. Kolmaskin essu, vähän erilainen, valmistuu vielä samoista housuista, kunhan saan taas hetken ompeluaikaa. Nämä kaksi matkaavat kuitenkin arpajaisvoitoiksi avoimelle päiväkodille.

Siitäpä sitten tulikin tämä vinkki eli kuinka tehdä helposti tasaista vinokanttia. Se silittäminen nimittäin on aika ärsyttävää puuhaa. Siis jos yrittää jotenkin tasaista jälkeäkin saada aikaa polttamatta näppejä. Parit nuppineulat vaan kiinni silityslautaan sopivalle leveydelle ja vinoon leikattua nauhaa niihen välistä/alta, niin tulee nopsasti valmista. Ei tarttennu kuin vähän avittaa välillä, ettei lähde menemään vinoon. Lopuksi vain vielä silitys puoliksi.

Tää ompeluelämä on ollut vähän hiljaisempaa nyt, mutta jotain pipoja olen sentään väsännyt. Tässä yksi eräälle opelle päätynyt yksilö:

Yksi tapa tehdä ruusuke

Tässä pieni kuvallinen ohjeistus tuohon trikooruusukkeeseen, jollaisia olen nyt väsännyt useita. 

Ensin leikataan pitkä suikale, tässä n. 4x50cm. Suikaleen keskelle pituussuunnassa ommellaan rypytyslanka. Tuossa kuvan vaiheessa olen jo hiukan rypyttänyt alkua.

Sitten suikale taitetaan kaksinkerroin oikeat puolet ulospäin. Taitettu ja rypytetty suikale hakeutuu itsestään pyöreään muotoon. Tässä suikale oli melko lyhyt, niin en laittanut ryppyä kovin paljon. (Edellisen postauksen keltaisessa pipossa suikaleella taisi olla pituutta 70cm, niin rypytin paljon enemmän.)

Suikale asetellaan ommeltavan kohdan päälle. Tässä se tuli ruttupipoon. Suikaletta kannattaa rypyttää aina vain muutaman senttimetrin matkalta ja asetella se paikalleen, jonka jälkeen ommellaan läheltä taitereunaa suoralla ompeleella. (Kuvassa aplikointipaininjalka, jotta idean näkisi paremmin. Homma toimii hyvin ihan tavallisellakin paininjalalla.)

Kun ompelee aina hiukan eteenpäin ja asettelee suikaletta edellistä kierrosta hiukan sisemmäksi, niin lopputulos on jotakuinkin tämännäköinen. 

Tällä kertaa ompelin tuohon keskelle vielä napin koristeeksi, kun sattui löytymään juuri oikeanvärinen ja -kokoinen yksilö nappipussista. 

Päivittäinen ompeluhetkeni sijoittuu usein iltapäivään, kun vain kaksi pienintä ovat kotona, joista se pienin nukkuu päiväunia. Jos kolmevuotias on yhteistyökykyinen, niin ehdin siis ommella. Tänään kolmevuotias oli yhteistyökykyinen, haki välillä aika suikaleita saumurisilppujen seasta. Jouduin kysymään, mitä nuo ovat, kun en tajunnut lainkaan. Mutta nythän sen näkee ihan selvästi, että isossa kulhossa spagettia, pienemmissä kinkkusuikaleita ja porkkanaraastetta. :)

Ps. Laittakaa kysymyksiä, jos joku kohta vaatii lisäselvitystä. :)