Vanhasta uutta vol.1

Olipa tässä viime perjantai-ilta ja innostuin ompelemaan. Kaivoin esille kaksi vanhaa neuletta (facen Saumanvara-ryhmän haasteen innostamana), tarkoituksena pilkkoa ne pienemmäksi neuleeksi ja mekoksi. 

Tästä se lähti eli sopiva pienempi neule malliksi ja leikkaamaan. Myöskin pesumerkki tuli talteen sivusaumasta.

Leikkaus sujui vielä mallikelpoisesti. Leikkasin muuten ihan tarkoituksella miehustat ja hihat eri päin (alkuperäisessä neuleessa tuo nurja puoli oli oikeana puolena) vaihtelua tuomaan. Kauluskin oli tulossa samasta neuleesta. Ompelun alkuunkin pääsin. Siihen se sitten kuitenkin tyssäsi, että molemmat saumurineulat vääntyivät yhtäkkiä kesken ajon. Noin puolen tunnin taistelun jälkeen ja seitsemän saumurinneulaa köyhempänä luovutin ja kokeilin ommella ompelukoneella. Neulos venyi kauheasti eikä tulos ole oikein mallikelpoista katseltavaa lähitarkastelussa, mutta jotain sain kuitenkin aikaiseksi.

Ai niin, se kaulus meni roskiin sen saumuritaistelun seurauksena ja tilalle pääsi pätkä vaaleanpunaisen neuleen hihaa. Tämä muutos aiheutti paita-suunnitelman vaihtumisen takiksi, jotta mukaan saatiin muutakin vaaleanpunaista. Alavaroiksikin leikoin pätkän vanhan vaaleanpunaisen t-taidan helmaa ja niskan siistin pätkällä punahilkka-nauhaa.

Tulihan tästä ihan kelvollinen ainakin arkikäyttöön. Päällekin ehdittiin sovittaa äitienpäiväaamun kunniaksi. Neiti on jo oppinut, että "sitten kuvataan, äiti".

 

"Heiii! Vauva ei saa sotkea mun kootteja!"

Ps. Olipa siinä muuten juurikin kyseisellä neidillä ihmeteltävää, kun aamupalaksi sai jäätelöä. Neiti posotteli aamu-uniaan vielä, kun muu perhe haki äidin aamupalalle. Neidin herätessä olivat muut jo päässeet jätskiin (ei ollut kakkua tänä vuonna, nääs), niin ei meinannut mennä jakeluun, että ensin pitäisi muutakin syödä (=itkupotkuraivari).

Viimeaikaisia ja haasteita

Viime päivät ovat olleet vähän hiljaisia. Vauva valvottelee sen verran, että päivisin ei jaksa tehdä kuin pakolliset. Toissailtana kuitenkin hipsin ompsuun ja leikkelin pari pipoa. Musta pipo on taannoisen arvonnan voittopipo, joka lähtee uudelle omistajalleen lähipäivinä:

Olen jo pidempään mielessäni kehitellyt lippapipoa. (Ja onhan näitä siellä täällä näkynytkin.) Testailuun valitsin pieniä kangaskappaleita, joille ei enää ollut muuta käyttöä. Päättelin, että väritkin ovat sellaiset, jotka eivät kelpaa omille prinsessoilleni. Tuloksena kääntöpipo lipalla, jonka kaksivuotias omi heti itselleen: 

Näitä taidan tehdä useampiakin. 

Eilisen ja tämän päivän olen käyttänyt ison trikookangaspinon taltuttamiseen. Alussa oli reilu kahdeksan metriä kangasta. Nyt on 27 leikattua vaatekappaletta ja yhtenäistä kangasta jäljellä hyvin vähän: 

Tuosta pinosta puuttuu vielä ne viime viikolla leikatut 2,5metriä joustofroteisia mekkoja ja hameita. Että ommeltavaa piisaa nyt...
Tänä aamuna pistin myös väripyykkiä koneeseen. Valkoiset joustikset ja sinivalkoiset pallojoustikset sekä pari kulahtanutta harsoa saivat tyttötaloon sopivat sävyt:

Sain myös ensimmäiset haasteeni Julialta ja Paulalta. Molemmilta tuli sama haaste, niin päätin yhdistää ne. 

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa. 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 

4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa. 

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 

6. Ei takaisin haastamista.

Yksitoista asiaa minusta:

Olen puolivälissä neljättä vuosikymmentäni ja kuuden tytön äiti. Kotoisin sisä-Suomesta ja valunut vuosien myötä etelään. Rahatyökseni olen opettaja; tällä hetkellä päätoiminen äiti, joka haaveilee tienaavansa käsitöillä sen verran, että voisi olla enemmän kotona lasten kanssa. 
Rakastan harrastustani ompelua, mutta tykkään myös harrastaa jumppaa, tarkemmin pilatesta. Olen armoton herkkusuu ja yritän aina vähentää herkuttelua, mutta siitähän ei tule mitään kolmea, neljää viikkoa enempää. 
Elämä on monesti kiireistä ja haaveilenkin usein hiljaisuudesta. Ehkä sillekin tulee vielä aika (tai toivottavasti silloinkin sen katkaisee ompelukoneen surina). 
Jospa siinä tuli yksitoista asiaa.

Nämä kysymykset sain Julialta:
1. Miksi ompelet?

Äitinä käy monesti niin, että omaa työtään ei näe konkreettisesti missään (siivous, pyykkäys, ruoanlaitto). Ompelussa saan aikaan jotain konkreettista, josta voin itse iloita.

2. Milloin ompelet?

Jokaisessa mahdollisessa välissä. Usein vauvan päiväunien aikaan, kun isommat puuhailevat omia leikkejään.

3. Mistä mieluiten hankit kankaasi?

Nettikaupoista. Suosikkeja on monta, mutta esim. KVK, Metsola, Selia ovat tuttuja.

4. Mikä kuosi on tällä hetkellä suosikkisi?

Metsolan retrokukka vihreällä pohjalla

5. Ompeletko mieluummin itselle vai lapsillesi?

Mieluummin lapsilleni, mutta itsellekin jonkin verran.

6. Koska olet ommellut viimeksi jostain muusta kuin joustavasta kankaasta?

Viime viikolla ompelin farkkuja tyttärelle. Ovat vielä vaiheessa.

7. Pidätkö vetoketjujen ompelusta?

EN!

8. Kuka inspiroi sinua?

Moni bloggaaja, joiden tuotoksia käyn kurkkimassa. Toisaalta omien lasten tuikkivat silmät, kun saavat jotain äidin tekemää päälleen.

9. Miksi bloggailet?

Blogi on vähän kuin päiväkirja. Sieltä löytyy myöhemminkin, mitä on tullut tehtyä ja sanottua (lasten enimmäkseen).

10. Missä haluaisit kehittyä bloggailun saralla?

Haluaisin oppia ottamaan parempia valokuvia ja käsittelemäänkin niitä. Aika vain ei riitä ihan kaikkeen...

11. Mistä omassa blogissasi olet ylpeä?

Olen saanut muokkailtua sitä omannäköiseksi ja tallentanut siihen paljon elämään monen vuoden ajalta.

Ja nämä Paulalta:
1.Mistä kaupasta ostat eniten kankaita?
Kestovaippakaupasta tai metsolasta. En ole varma kumpi johtaa.
2.Millainen on "pakko saada" -kangas?
Se on usein lastenkangas, värikäs. Riippuu tarpeista.
3.Mikä on isotöisin ompeluksesi?
Eräs kauan sitten pikkusiskolle tehty juhlamekko.
4.Mitä haluaisit ommella, mutta epäilet, ettei taitosi riitä?
Itselle istuvia vaatteita, mutta oma kroppa asettaa haasteita. :)
5.Onko sinulla ns "ufo-laatikko" eli keskeneräisten töiden säilytyspaikka?
Ei laatikkoa, mutta niitä ufo-pinoja lojuu kyllä ompsussa siellä täällä.
6. Jos, niin millaisia töitä siellä majaillee ja miksi ne on sinne joutuneet? :)
Usein ompelu keskeytyy päiväunien loppuessa ja sitten inspiraatio onkin jo hävinnyt...
7. Ompeletko muille kuin perheellesi?
En paljon, mutta silloin tällöin esim. kummilapsille tai lasteni serkuille.
8. Paljonko ompelet?
Päivittäin, viikottain, harvemmin...Useamman kerran viikossa.
9. Mitä ompeleminen merkitsee sinulle?
Se on rentoutusta, terapiaa...
10. Luuletko harrastavasi ompelua aina?
Toivottavasti minulla tulee ainakin aina olemaan joku yhtä rentouttava ja antoisa harrastus.
11. Suurin unelmasi tähän harrastukseen liittyen?
Tää on paha. :)

Haasteen siirtäisen eteenpäin seuraaville:

Kewa kokeilee

Eetukka, Aape ja Taaperot
Marian huoneessa
PamPau
Villapata kiehuu
Kangaskaapin kätköistä
Pullaposken maailma
Svipustina
Mesimarja
Kukikkaat kuosit
Sitä sun tätä

En ole lukijana teidän kaikkien haastamieni blogissa, mutta seurailen säännöllisesti. :)
Kysyn teiltä seuraavat kysymykset:

1. Kuka olet?

2. Kuinka kauan olet pitänyt blogia?

3. Miksi bloggaat?

4. Mistä itse tykkäät eniten omassa blogissasi?

5. Mitä osa-aluetta haluaisit kehittää blogissasi?

6. Kuinka paljon käytät aikaa bloggaamiseen?

7. Entä ompeluun ja muihin käsitöihin?

8. Mikä on lempimateriaalisi ja miksi?

9. Mitä teit juuri ennen näihin kysymyksiin vastaamista?

10. Mistä haaveilet?

11. Mitä pelkäät?

Lisää aurinkotikkareita

Fb:n saumanvarassa oli tossuhaaste tammikuussa. Tässä toinen tuotos, joka tosin valmistui yhden päivän myöhässä, helmikuun ensimmäisenä. (Siitä helmikuun haasteesta ei sitten sen enempää, pitäisi muka olla ostamatta kankaita, pyh!) Tällaisten ompelu tuntuu ihan askartelulta, kun näpertelee pieniä saumanpätkiä ja varsinkin, kun asettelee kaavoja pikkuruisille kankaanpaloille.

Kaava näissä OB:n moonboots (6/10), jonka sain ystävälliseltä henkilöltä valmiiksi piirrettynä.
Päällä metsolan joustista, vahvistettuna silitettävällä tukikankaalla. Sisällä paksu fleece.

Kierrätystä, liivistä tossuihin

Joskus toista vuotta sitten sain käyttööni nahkaliivin, jonka lupasin ommella vauvakokoisiksi nahkatossuiksi. Sainkin leikattua useampiin kappaleet. Samoihin aikoihin askarteleva tyttäreni huomasi, kuinka hauska materiaali nahka on, minkä seurauksena osa kappaleista hävisi. Toinen, leikkaamista opetteleva, veti pari osaa suikaleiksi. Onhan nahka ihanan pehmoista leikattavaa. (Huomautettakoon, että tämä oli vielä aikana, jolloin ompelupisteeni oli keittiön pöytä ja kaiken keskeneräisen säilytystila siinä pitkin pöytää, josta roina ruoka-ajan lähestyessä aina siirtyi lattialle.)

Taisin näiden vastoinkäymisten seurauksena pakata loput palat pussiin ja tunkea pussin kangaslaatikoiden syvimpään nurkkaan. Ainakin sieltä pussi löytyi pari viikkoa sitten. Sopivasti samaan aikaan facebookin Saumanvara-ryhmässä oli haasteena ommella tossut. Siispä ompelin yhden parin tossuja valmiiksi.

Hassua, että harmaasävynä tossut näyttävät juuri aidoilta oikeasti ihan epävalottuneessa kuvassa.

ps. Mulla on nyt epämääräinen kasa tossunpohjia ja päälikappaleita pussissa. Taisipa seassa olla yksi kantapääosakin. Anyone?