Tilkuista täkki, nukkeäideille vaan!

"Olen pieni nukkeäiti, minulla on monta lasta. 

Yksi pieni nukeistani, koulutietä astuu vasta.

Nuket pesen, nuket puen,

hauskat lorut heille luen."

Laatikko (yli)täynnä jämäkankaita ja tilkkuja taitaa olla aika monen ompelijan riesana. Kun Saumanvaran perjantaihaaste oli ommella tilkuista, niin pakotin itseni tarttumaan härkää sarvista. 

Haasteessa ompelin puna-oranssisävyisen makuupussin toisen eskarilaisen nukelle. Koska yksi ei tietenkään riitä, tein toisen samanlaisen ruskeamman sävyisenä. Kolmevuotiaan nukke ei tarvinnut enää makuupussia, niin se sai peiton. Peitosta tuli niin kiva, että kelpuuttaisin oikeallekin vauvalle, jos nuo kissojen rusetit eivät olisi kakkoslaatuista, värjäytynyttä. 

Hyvät unet näytti saavan nukkevauva, vaikka tuttikin otettiin pois suusta kuvauksen ajaksi. Jopa nukkeäidin huomio oli, että se pinkki tutti ei oikein sovi näihin väreihin. 

 Väärinpäin käännettynä makuupussi toimikoon vielä päiväpeittona nuken sängyssä.

Haaste jatkukoon. Siellä tilkkuloota on levitettynä pitkin lattiaa vielä pinkkiin, punaiseen, siniseen ja mustavalkoiseen kasaan. Mitähän niistä tekisi?

Jouluvaatteita

"Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, sitäkö joulu on? 

Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta, sitäkö joulu on? 

Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle.

Sydämiimme joulun rauha seimen luona annetaan."

Erityisesti tuota juoksua, huisketta ja kuisketta on täällä kuultu. On touhuttu niitä arkijuttuja ja siinä lomassa avattu kalenterien luukkuja. On käyty pikkujouluja, joulukirkkoja, kauneimpia joululauluja. Vähän vaivihkaa on tullut jouluvalmistelujakin tehtyä. Esimerkiksi on ommeltu jouluvaatteita näihin edellämainittuihin juhliin. Siivous taas on niitä inhokkihommia, niin sitä projektia työnnän edessäni ainakin viikonloppuun saakka eli kunnes on pakko tarttua työhön. 

Pallohame ihan suorasta kappaleesta, pienillä aplikoiduilla jouluherkuilla, koko noin 120cm. Sisus samaa raitakangasta kuin kuvat. Vyötäröllä ja helmassa kuminauha.

Mekkosia. Karkkimekko hameen kaksoseksi. Hameen saaja kun esitteli omansa, niin johan syntyi pakko saada samoja karkkeja toisellekin. Helmasta tulee ehkä enemmän mieleen marianne-karkit kuin nuo tikut, mutta hyvä kuitennii. Pallomekko syntyi vasta tänään vähän pakkoraossa, kun kolmasluokkalainen ei vielä iltapäivällä yhtään tiennyt, mitä laittaisi päälleen huomisen aamun joulujuhlaan. Pikasurautus, väljänmallinen mekko pitkillä resoreilla. Ilman kaavojakin syntyy näköjään ihan hyviä vaatteita.

Pikkuiset puput eivät taaskaan millään malttaneet pysyä poissa kuvaushetkestä.

Ps. Ja toki ompelukoneet on laulaneet ahkerasti, mutta enimmäkseen salaisuuksia, niin säästytte kuvasaasteelta. (Jokohan se joulupukki nyt tuo sen kameran?) ;)

Pienen pientä marjanalleista

Piilossa metsän keskellä 

on pesä karhuperheellä.

Siellä asuu karhumuori

ja kaksi pient pentua.

Ennen talven tuloa

karhut menee nukkumaan.

Karhumuori on huolissaan,

kun pennut riehuu vaan.

Silloin se muori komentaa:

"Nyt pennut nukkumaan.

Ensin annan hunajaa,

sitten laulan lauluja."

Sain tänä aamuna puhelimeen kuvan pienen pienestä tytöstä, lasteni uudesta serkusta. Hän oli syntynyt ajoissa tähän maailmaan, vain reilu kaksikiloisena. Minä tietysti heti aloin suunnitella jotain pientä pienelle. Valitsin jo kaikkein pehmeimmät tyttökankaat, jotka löysin. Samaan aamuhässäkkään huomasin kuitenkin, että olin saanut postiin aivan ihanat Paapiin uutuuskankaat, joita olin sekuntikellon kanssa tavoitellut maanantaina. Näistä karhujen värimaailma tuntui oikealta ja bodyhan siitä muotoutui:

Marjanallejen tausta on ihanan kullanhohtoinen okra(?), kangas ohut ja pehmeä. Tätä oli myynnissä niin vähän, että taisi tosiaan olla sekuntipeliä tämän saaminen verkkokaupasta. Taustalla oleva kangas on samaa sarjaa.

Nallejen harmaat naamat ja marjat löysivät kaverikseen täsmälleen saman sävyistä resoria (Jee, kerrankin sattui täydellinen osuma!)

Kangaskaverini Sanne tuli iltapäivällä hakemaan omiaan näistä uutuuksista ja esittelin tietysti bodyn. Hän sattui mainitsemaan, että hänellä on täsmälleen tuon resorin väristä joustocollegea. Siispä kerjuulle... Arvatkaapa muuten, kuinka paljon kangasta näissä 44/50cm housuissa on? Kankaan lahjoittaja ei nimittäin meinannut uskoa, että pyytämäni määrä riittää. :) Housujen lähtökohta on Ottobren (4/13) potkuhousukaava. Aika erilainen lopputulos kuitenkin. Kangas Kestovaippakaupasta. 

Bodyn kaava on muokattu Kisuliini-kaavasta (Ottobre 6/12). Pienensin kaavan kokoon 50cm ja muokkasin sen kietaisumalliksi. Siitä pienensin vielä vartalonympärystä ja selän pituutta noin sentin ja hihoista nappasin 1,5cm. Nyt body kuitenkin näyttää aika suurelta, että koko vastannee kuitenkin kaupan 50/56cm.

Onneksi vauvat kuitenkin kasvavat, niin tämäkin varmasti pääsee käyttöön.

Auringon iltalaulu

"Auringolla on iloiset silmät 

ja hauska naurava suu.

Iltaisin aurinko silmänsä sulkee

ja sen posket punastuu.

Auringolla on kultaiset kutrit

ja ne hauskasti hapsottaa.

Iltaisin aurinko hiuksensa kerää 

ja myssyyn piilottaa."

-Pikku Akan taikapäivä-

Onkohan tämän suloisen auringon suunnittelija Leena Renko ajatellut tätä Pikku-Akan laulua, kun piirsi nämä auringot? Itselläni tuo kyseinen laulu nimittäin alkoi heti soida päässä, kun näin kuvia tästä.

Haudoin pitkään päässäni, mitä tästä tekisin. Halusin jotain arkista, jota käytetään paljon ja jota saa katsella usein. Lasten päällä ja pyykkiä viikatessa siis (Onkohan ihan hullua tykätä pyykkien viikkauksesta silloin, kun saa katsella ja silitellä ihania, pehmeitä lastenvaatteita!).

Nämä haalarit muokkasin aikaisempien haalarien kaavoista sellaisten lököttävien haaremihousujen suuntaan ja ihan kivat tulikin. Tarkoitus oli tulla 80senttiset, mutta pitkillä resoreilla käyttöikä lienee aika pitkä.

3veelle piti tulla perusliivari, mutta leikkasin helman vahingossa liian lyhyeksi, mistä johtuen lisäsin siihen röyhelön. Siihen taas halusin kokonaisen auringon, joten mekosta tuli melko pitkä, vähän liiankin tuolle noin 94senttiselle. Saa nähdä, jääkö mekko odottamaan tulevia päiviä vai jaksanko muokkailla sitä sopivammaksi.

Tästä kankaanpalasta ei paljon jämiä jäänyt, mutta yhden pikkupalan käytin, mihinkäs muuhun kuin tiskirättiin. Tässähän sitä aurinkoa saa ihailla useamman kerran päivässä jopa.

Pilviloitsu

"Pois pilvi auringon tieltä,

anna auringon paistaa.

Saavat lapset lämmitellä,

mäellä marjoja maistaa.

Ei meillä tänään tarvita vettä,

pidetään heinäpoutaa.

Pois pilvi muille maille, 

sinne ne sateet joutaa."

-Pikku Akan pilviloitsu-

 Kesän kylmin viikko takana, toivottavasti, ainakin tähän asti kylmin. Tänään tuulee niin, että oli pienen loitsun paikka. Edelliset pari viikkoa on nautittu mustikoista, metsämansikoista ja nyt muutama päivä jo vadelmista.

Marjakausi määritteli myös neiti 3veen synttärikakun. Neiti olisi halunnut auringonvärisen nalle puh -kakun, mutta onneksi saatiin esikoisen avustuksella neidin pää kääntymään brita-kakun voitoksi. (En tietenkään tunnusta, että aika usein tälle neidille tulee annettua periksi, kun iloisesti silmiin tillittäen vaatii jotain...)

Tämä heinäkuu on vähän sellaista kangasvaraston tyhjennysaikaa. Aika paljon olen ommellutkin, tässä pari vilausta vaan. Tuohon pikkuneidin huiviin olen tosi tyytyväinen. Jotain isompaa leikatessa jäi pitkulan kolmion mallinen pala kangasta, jonka keksin ommella nauhan avulla huiviksi. Malli oli niin tykätty, että samanlaisesta sateli tilauksia isommiltakin. Muuten perus t-paitaa ja "tissiliivitkin" tehty. Enimmäkseen olen ommellut aikuisten koossa, mutta näytetään niitä sitten myöhemmin.

Aina oppii uutta, nyt olen harjoitellut kuvakollaasien tekoa Photoshopilla.

Kummipojalla oli synttärit äskettäin ja hän sattui meille kyläilemään hetimiten synttäreiden jälkeen. Ihan sitten ex temporee ompelin hälle lahjan täydennykseksi hihattoman paidan. Koko 140cm:

Huomaattehan, että nuo mustat raidat on tikapuut, joita pitkin tuo otus kiipeää.
Ei lennä lainkaan, kuten äkkiseltään voisi luulla... :)

"Nauti uusia perunoita ja voita 

mansikoita ja makkaroita. 

Tee saunaan tuore vasta 

varpaat veteen kasta.

Hakkaa liiteriin halkoja 

oio nurmikolla jalkoja. 

Ihastele poutapilviä 

siristele auringossa silmiä. 

Haista kesän tuoksut 

unohda turhat juoksut. 

Muista paljon lekotella 

laiturilla elämää hekotella. 

Mieti kivoja juttuja 

tapaa ystäviä ja tuttuja. 

Älä murehdi ötököitä 

vietä rauhallisia kesäöitä!"

Leikkasin nämä mekot jo aikaa sitten. Sitten hajosi saumuri ja jouduin odottelemaan uutta. Uusi tarkoittaa tässä iältään määrittelemätöntä, vanhaa konetta, joka kuitenkin oli minulle oikea aarre: baby lock by juki. Vanhaan (iältään oikeasti siis paljon nuorempaan) koneeseeni verrattuna tämä kehrää kuin kissa. Kuulostaa ihan kuin se hymistelisi innosta päästessään ompelemaan.

Nämä mekot on muokattu OB 3/13 seasaw (?)-mekon pohjalta liivimekoiksi. Kukkaista on kavennettu reilusti, palloistakin hiukan alkuperäisistä mitoista. Alun perin ajattelin tehdä yhden kukkaisen ja yhden palloisen mekon, mutta päädyin kuitenkin sekoittamaan kuosit. Toisen käyttäjän mielestä hyvä, toisen mielestä surkea ratkaisu. Yritä siinä sitten miellyttää näitä melkein eskarilaisia...

Konerintamalla muutakin uutta. Olen jo pidempään haaveillut pfaffin ompelukoneesta. Eräs ompeluystäväni (tyttäreni keksimä nimitys henkilöille, joiden kanssa juttelen ompelusta/tilailen kankaita yhdessä) osti tämän koneen jo talvella ja on kehunut sitä. Ompelukonehuollossakin sitä kokeilin ja ajattelin, että joudun vielä säästämään, jotta minulla on varaa ostaa se. Kone on pfaffin select 3. Pfaff teki siitä viime vuonna juhlavuoden mallin, joka on sama, mutta lisävarusteilla. Nyt sitten törmäsin tähän koneeseen sattumalta (!, mitenhän ollaan sattumalta saksalaisen ompelukonekaupan sivuilla) lähes puoleen hintaan suomalaisesta ohjevähittäishinnasta. Myivät tämän juhlamallin koneet poistohinnalla. Carpe diem, siis!

Tilaamisesta (lauantai) kesti maanantaihin, että tilaus lähti Suomea kohti ja torstaiaamuna jo postipoika soitteli ovikelloa. Eli nopeaa toimintaa myös siellä suunnalla.

Uudet työkaluni

Vanha koneeni siirtyi toistaiseksi tyttären koulupöydälle. Samalla ihan huomaamatta tilkkulaatikko siirtyi pois oman työpöytäni alta. Esikoinen ompeli jo "omallaan" pikkusiskon nukelle vaatteita.

Lopuksi arvoitus: Mikä tämä on? Koneen laatikko löytyi tällaisesta käytöstä noin vartin kuluttua sen avaamisesta. 

Hummani hei!

"Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa-aa.

Ihanaa, ihanaa, onhan ratsastaa!

Juokse hepo hiljaa, kanna pikku Siljaa,

kanna kotiin saakka, kevyt, kallis taakka."

Tähän taloon iski vähän hivuttaen, eräiden serkkutyttöjen suosiollisella avustuksella, kepparikuume. "Äiti, osta mulle keppari" jne. No, enhän minä osta. Teen.

Sandra ja Siggel sekä emännät 

Tällaiset väkersimme yhteistyössä koululaisten kanssa kesäloman aluksi. Kaava Suuren käsityön nettikaava. Silmien idea Mutturalla-blogista (joka sivumennen sanoen on esikuvani ja saanut minut mm. edes kokeilemaan aplikointia).

Aivan uutukaisina nämä hummat matkasivat heti viikoksi Keski-Suomeen lomalle. Olivat päässeet kokeilemaan ihan oikeita esteitäkin. Kiitos Saukkolan väelle täysihoidosta ja kaikesta päätellen Elämän Parhaasta Lomasta!

Loppuun pari kukkasta, joita meillä näkyi viime viikolla. Pihaan istuttaman ruusut paljastuivat juhannusruusuiksi tosi tummanpunaisten sijaan. (=Älä hae vieraasta puutarhasta ilmaisia ruusunalkuja, joiden lajista ei ole tietoa, jos haluat jotain tiettyä. Vieressä kasvoi pensas, jossa oli niitä tummanpunaisia kukkia.)

Erästä synttäriä juhlittiin marsipaanigerberan kera.

Neiti Kerttuli

"Neiti Kerttuli isolla kivellä

istuu näyttäen aivan sievältä,

punaisessa pilkkumekossaan,

päivänvarjo pieni suojanaan.

Neiti Kerttuli tuulta jo odottaa

ja varjonsa pitsisen kohottaa.

Tuuli lempeästi kuljettaa

pientä leppäkerttua laulavaa.

Lennä, lennä leppäkerttu

maailmahan suureen.

Palaa iltahämärällä 

ison kiven juureen."

-Nina Bell?-

Nämä kuvat eivät kovin hyvin mätsää laulun sanoihin, muuta kuin ötököiden osalta. Mutta kyseinen neiti on useaan kertaan pyytänyt itselleen leppäkeettu-paitaa ja nyt lopulta sen sai. Laulu taas oli neidin tuutulaulu pikkupikkaraisena vauvana.

Kangas tilattu kimpassa Ruotsista asti Mjuka tygeriltä. Oli kirkkaan värinsä vuoksi edullisen hintaistakin. Mekon pohjana joku vanha t-paidan kaava, arkistoista löytyi ajalta, jolloin en vielä kirjannut kaavoihin lähdettä.

Tuplasti eskari-ikään

On kaikilla lapsilla maailmassa,

pieni tiukunen helisemässä,

syvällä sydämen sykkyrässä 

se lapsissa hellästi soi.

Ja vaikka se tiuku on piilossa,

 sen kuulee lapsen ilossa

ja näkee valona katseessa,

 kun hän unelmoi.

Oi kaikki tiukuset helähtäkää,

maailman aikuiset herättäkää,

on lapsilla ikävä leikkimään

he kaipaavat syliä hyvää.

-Inkeri Karvonen-

Aika tarkkaan kuusi vuotta sitten seurailin kevään tuloa jättiläismahan kanssa. Lenkkeilyt kutistuivat päivä päivältä lyhyemmiksi ja hitaammiksi, mutta siinä oli se hyvä puoli, että kevättä ehti kuunnella ja katsella tarkkaan. Se kevät oli samaan aikaan jännittävä ja hiukan pelottava. Nyt on menty kuusi vuotta eteenpäin ja tässä ne pikkuiset kääröt nyt ovat, ihan pian eskarilaisena.

He ovat erilaisia ulkonäöltään, luonteeltaan, tavoiltaan, rytmeiltään. (Huh! Onneksi näin.) Silti he ovat niin läheisiä toisilleen, että sitä on joskus vaikea ymmärtää (vaikka kai juuri minun pitäisi ymmärtää). Minun taitavat, ihanat tyttöset! :)

Nämä mekot on tehty Robert Kaufmannin trikoista. Se on aivan älyttömän pehmeää pehmeää ja sileää. (Toivottavasti ei nyppyyntyvää.) Se on myös kalleinta koskaan ostamaani trikoota. Siksi aikoinaan ostamani pala pyöri kauan hyllyssä enkä uskaltanut kajota siihen. Jokin aika sitten sain vaihdossa samaa kangasta (Kiitos, Paula!) toisessa värissä ja päätin sitten ommella näistä paloista kaksosille mekkoset kevään juhliin.

Mekot valmistuivat jo pari viikkoa sitten, mutta niitä oli lupa käyttää vasta synttäreillä. Mekkojen pohjana taas kerran hoops (OB 3/12), vaikka alkuperäisestä kaavasta ei kovin paljon jäljellä olekaan. Lisäsin jonkun sentin leveyttä etu- ja takakappaleille, suoristin sivuista, pidensin. Myös hihoista muokkailin hiukan muhkeammat kuin alkuperäisessä kaavassa.

Synttärit on ehditty pitää kavereille. Tytöillä ei ollut muuta toivetta kuin, että lautasina käytetään kerhon yhteisvastuutapahtuman arpajaisista jo talvella voitettuja lautasia. Siispä Nalle puhit ja Nasut kehiin. Kakkua en tehnyt, vaan sen sai korvata kaksi pakettia jäätelöä. Kuviot sokerimassaa.

Vappuakaan ei unohdettu, kun ajankohta passaa hyvin.

On piilossa puutarhan...

On piilossa puutarhan, 

suojassa kukkasen suurimman, 

valtakunta suloinen, 

valkoraitatiikerin, 

vain tyttöni tuntee sen.

Ihan aluksi ihastuin tähän kankaaseen, jota tuli Seliaan joku aika sitten. Ostin sitä niin paljon, että saisin siitä itselleni kesätunikan. Halusin kuitenkin käyttää pienen osan tällaiseen väritettyyn kokeiluun.

Mekon pohjana hoops-paita (OB 3/12). Puutarhapiilo-kankaaseen väritin itse lehdet kangasmaaleilla ja yhdistin siihen yhden illan pohdinnan jälkeen musta-valkoisen raitakankaan. Tyttömäisyyttä laitettiin vaaleanpunaisilla resoreilla. Valmista mekkoa soviteltiin ja todettiin, että kaipaa jotain. Aplikoin sitten käyttäjän toiveesta Hello kitty -rusetti tiikerille, joka kyllä passaa kuin nenä päähän tähän paitaan myös omasta mielestäni.

Hyvää pääsiäistä!

Sienen alla

"Silkkiturkki, ruususuu,

pieni kissa Krumeluu,
pienen pieni kissa 
istuu aatoksissa.

Miettii kissa Krumeluu:

Missä on se suuri puu,

jossa niin kuin omenoita

kasvaa hiiren penikoita.

Puuta vain kun ravistaa

sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla

söisi pienen sienen alla

kissa Krumeluu,

pieni ruususuu."

(Kirsi Kunnas)

Haalarihousut, kaava oma

Tätä velouria pyörittelin aikani kangaskasassa, kun en oikein tiennyt, mihin sitä käyttäisi. Lopulta nämä sitten päätyivät aurinkotikkarien jatkoksi, tosin vähän erilaisella mallilla. Koko vastaa suurinpiirtein 74cm eli ovat vielä vähän isot vauvalle. Malli on periaatteessa ihan ok, mutta sen verran kötöstelyksi meni ompelu, että päätin (taas kerran) käyttää jatkossa oikeita kaavoja ja vain pikkuisen poiketa niistä, jos siltä tuntuu.

Näiden käyttäjä on siinä iässä, että etenemistekniikoita kehitellään huimaa vauhtia. Ryömiminen sujuu ja siitä on nyt siirrytty konttausharjoitteluun. Noustaan kontillee ja siitä sitten syöksyen eteenpäin. Tämäkin tekniikka on tuonut nopeutta ja vauhtia löytyy erityisesti, jos isosiskoilla on Afrikan tähti tai palapelit levällään lattialla (eli aika usein). Tämän johdosta saankin kohta taas harventaa palapelikantaa, kun viiden palan sääntö täyttyy monen pelin kohdalla. (Jos viisi tai enemmän palaa on hukassa/tuhottu/mutusteltu, peli lähtee lokkien pesätarpeiksi.)