Kiitos, serkut!

Tyttömme pääsivät tässä taannoin serkuilleen viikonloppuilemaan. Pyyntö tuli tosi nopealla aikataululla, kun varsinaiset lapsenvahdit sairastuivat reissuunlähtöpäivänä. Näille reippaille serkuille päätin sitten jotain ommella kiitokseksi:

Peruspipo pinkein tehostein. 

Spidermänille oma pipo. Ompelin seitin suoralla ompeleella tukevalle puuvillajerseylle ilman tukikankaita tuplalangalla. Erottuu hyvin ja oli helppo ommella. "Linssit"(?) aplikoitu joustiksesta ja ommeltu leveällä mustalla siksakilla.

Perunarieskaa

Herkulliset perunarieskat

1l tosi löysää, maidolla jatkettua perunamuussia

2 tl suolaa

1 kananmuna

1 dl kaurahiutaleita

4 dl ohrajauhoja

pari dl vehnäjauhoja

Taikina saa jäädä hiukan pehmeäksi. 

Laitan sen isoina lusikallisina keoiksi pellille, 

ripotan päälle vähän jauhoja ja 

taputtelen noin 1cm paksuiksi (ripottelen jauhoja pinnalle, ettei tartu sormiin.

Paisto mahdollisimman kuumassa, itselläni 250 asteessa kiertoilmalla kestää n.10min.

Vanhasta uutta vol.1

Olipa tässä viime perjantai-ilta ja innostuin ompelemaan. Kaivoin esille kaksi vanhaa neuletta (facen Saumanvara-ryhmän haasteen innostamana), tarkoituksena pilkkoa ne pienemmäksi neuleeksi ja mekoksi. 

Tästä se lähti eli sopiva pienempi neule malliksi ja leikkaamaan. Myöskin pesumerkki tuli talteen sivusaumasta.

Leikkaus sujui vielä mallikelpoisesti. Leikkasin muuten ihan tarkoituksella miehustat ja hihat eri päin (alkuperäisessä neuleessa tuo nurja puoli oli oikeana puolena) vaihtelua tuomaan. Kauluskin oli tulossa samasta neuleesta. Ompelun alkuunkin pääsin. Siihen se sitten kuitenkin tyssäsi, että molemmat saumurineulat vääntyivät yhtäkkiä kesken ajon. Noin puolen tunnin taistelun jälkeen ja seitsemän saumurinneulaa köyhempänä luovutin ja kokeilin ommella ompelukoneella. Neulos venyi kauheasti eikä tulos ole oikein mallikelpoista katseltavaa lähitarkastelussa, mutta jotain sain kuitenkin aikaiseksi.

Ai niin, se kaulus meni roskiin sen saumuritaistelun seurauksena ja tilalle pääsi pätkä vaaleanpunaisen neuleen hihaa. Tämä muutos aiheutti paita-suunnitelman vaihtumisen takiksi, jotta mukaan saatiin muutakin vaaleanpunaista. Alavaroiksikin leikoin pätkän vanhan vaaleanpunaisen t-taidan helmaa ja niskan siistin pätkällä punahilkka-nauhaa.

Tulihan tästä ihan kelvollinen ainakin arkikäyttöön. Päällekin ehdittiin sovittaa äitienpäiväaamun kunniaksi. Neiti on jo oppinut, että "sitten kuvataan, äiti".

 

"Heiii! Vauva ei saa sotkea mun kootteja!"

Ps. Olipa siinä muuten juurikin kyseisellä neidillä ihmeteltävää, kun aamupalaksi sai jäätelöä. Neiti posotteli aamu-uniaan vielä, kun muu perhe haki äidin aamupalalle. Neidin herätessä olivat muut jo päässeet jätskiin (ei ollut kakkua tänä vuonna, nääs), niin ei meinannut mennä jakeluun, että ensin pitäisi muutakin syödä (=itkupotkuraivari).

Neiti Kerttuli

"Neiti Kerttuli isolla kivellä

istuu näyttäen aivan sievältä,

punaisessa pilkkumekossaan,

päivänvarjo pieni suojanaan.

Neiti Kerttuli tuulta jo odottaa

ja varjonsa pitsisen kohottaa.

Tuuli lempeästi kuljettaa

pientä leppäkerttua laulavaa.

Lennä, lennä leppäkerttu

maailmahan suureen.

Palaa iltahämärällä 

ison kiven juureen."

-Nina Bell?-

Nämä kuvat eivät kovin hyvin mätsää laulun sanoihin, muuta kuin ötököiden osalta. Mutta kyseinen neiti on useaan kertaan pyytänyt itselleen leppäkeettu-paitaa ja nyt lopulta sen sai. Laulu taas oli neidin tuutulaulu pikkupikkaraisena vauvana.

Kangas tilattu kimpassa Ruotsista asti Mjuka tygeriltä. Oli kirkkaan värinsä vuoksi edullisen hintaistakin. Mekon pohjana joku vanha t-paidan kaava, arkistoista löytyi ajalta, jolloin en vielä kirjannut kaavoihin lähdettä.

Synttärilahja

Mieheni hankki sopivasti syntymäpäivänsä alla uuden mobiililaitteen. Siispä tein lahjaksi sille suojapussukan.

Keinonahkaa päällä ja marimekon raitaa sisällä. Malliltaan pussi, jonka vuori vain taitettu näkymään päälle. Lisäksi laitoin lenkin, jolla pussi suljetaan nappiin, jotta pädi pysyy sisällä. 

Tuplasti eskari-ikään

On kaikilla lapsilla maailmassa,

pieni tiukunen helisemässä,

syvällä sydämen sykkyrässä 

se lapsissa hellästi soi.

Ja vaikka se tiuku on piilossa,

 sen kuulee lapsen ilossa

ja näkee valona katseessa,

 kun hän unelmoi.

Oi kaikki tiukuset helähtäkää,

maailman aikuiset herättäkää,

on lapsilla ikävä leikkimään

he kaipaavat syliä hyvää.

-Inkeri Karvonen-

Aika tarkkaan kuusi vuotta sitten seurailin kevään tuloa jättiläismahan kanssa. Lenkkeilyt kutistuivat päivä päivältä lyhyemmiksi ja hitaammiksi, mutta siinä oli se hyvä puoli, että kevättä ehti kuunnella ja katsella tarkkaan. Se kevät oli samaan aikaan jännittävä ja hiukan pelottava. Nyt on menty kuusi vuotta eteenpäin ja tässä ne pikkuiset kääröt nyt ovat, ihan pian eskarilaisena.

He ovat erilaisia ulkonäöltään, luonteeltaan, tavoiltaan, rytmeiltään. (Huh! Onneksi näin.) Silti he ovat niin läheisiä toisilleen, että sitä on joskus vaikea ymmärtää (vaikka kai juuri minun pitäisi ymmärtää). Minun taitavat, ihanat tyttöset! :)

Nämä mekot on tehty Robert Kaufmannin trikoista. Se on aivan älyttömän pehmeää pehmeää ja sileää. (Toivottavasti ei nyppyyntyvää.) Se on myös kalleinta koskaan ostamaani trikoota. Siksi aikoinaan ostamani pala pyöri kauan hyllyssä enkä uskaltanut kajota siihen. Jokin aika sitten sain vaihdossa samaa kangasta (Kiitos, Paula!) toisessa värissä ja päätin sitten ommella näistä paloista kaksosille mekkoset kevään juhliin.

Mekot valmistuivat jo pari viikkoa sitten, mutta niitä oli lupa käyttää vasta synttäreillä. Mekkojen pohjana taas kerran hoops (OB 3/12), vaikka alkuperäisestä kaavasta ei kovin paljon jäljellä olekaan. Lisäsin jonkun sentin leveyttä etu- ja takakappaleille, suoristin sivuista, pidensin. Myös hihoista muokkailin hiukan muhkeammat kuin alkuperäisessä kaavassa.

Synttärit on ehditty pitää kavereille. Tytöillä ei ollut muuta toivetta kuin, että lautasina käytetään kerhon yhteisvastuutapahtuman arpajaisista jo talvella voitettuja lautasia. Siispä Nalle puhit ja Nasut kehiin. Kakkua en tehnyt, vaan sen sai korvata kaksi pakettia jäätelöä. Kuviot sokerimassaa.

Vappuakaan ei unohdettu, kun ajankohta passaa hyvin.