Kylmän kesän lämpimät paidat

Talvi vei mennessään blogi-innostuksen. Kevät veti pihalle ja tämä rouva on lapioinut kevään ja alkukesän mittaan kuutioittain hiekkaa ja multaa ja siirrellyt harkkoja ja muurikiviä ja pihakiviä ja mitä lie vielä muutakin. Pihamme alkaa saada lopullisia rakenteita.

Toki ommellutkin olen. Kevät- ja kesähepenettä lapsille ja jotain tilausompeluita. Täytyy yrittää kuvata niitäkin, kunhan sattuvat samalle reitille kameran kanssa. Tai oikeastaan pitäisi kai sanoa, että kunhan sää lämpenee ja niille löytyy käyttöäkin.

Nämä samistelupaidat piti kuitenkin ommella heti juhannuksen jälkeen, ennen reissua, kun sää ei näyttänyt suosivan sitä. Eikä kyllä sitten suosinutkaan! Sadetta, kylmää, tuulta, mokoma!

Mutta mökillähän aamu aloitetaan aina jumpalla: 

Aamuvarhaisella peikkopoika,

kädet ensin ylös kohottaa.

Vuorotellen polviansa nostaa

ja sormiansa vielä ravistaa.

Hetken vielä hyppii tasajalkaa,

se veren kuulemma saa kiertämään.

Sitten vasta venyttely alkaa,

hän maata kohti syvään kumartaa.

Hän venyttää, hän pyllistää.

Näin on venytellyt peikkopoika,

on peikkomamman vuoro aloittaa.

Peikkomamman aamujoogat jäivät kuvaamatta (lie parasta niin), mutta nämä mun ihanat tytöt ihanissa uusissa paidoissaan sain ikuistettua. Tämä pikkulikan tuutticollege lie yhtä viime aikojen suloisimmista hankinnoista. Rusetticollari on vähän vanhempaa, mutta edelleen yhtä ihanaa. 

Ai miten niin väärinpäin?

Kaikki peikkoseni eivät halunneet kuosipaitaa, vaan laitettiin sitten yksivärisiin silityskuvat. Toiseen tämä bambi, toiseen tähti.

(Jos tällaisen leikkaaminen ei ole mielipuuhaani,
niin silitys vasta inhottavaa onkin.
Lopulta kuva pysyi paikallaan, mutta nyt kerran
nurinpäin pestynä sorkat ovat jo irronneet kankaasta.)

Rusetteja!

Koko ajan näyttää siltä, että kiihtyvällä tahdilla tulee uusia, toinen toistaan ihanampia, suomalaisia kuoseja markkinoille. Kun ei ole rahaa tarpeeksi, niin on pakko kovettaa itsensä. Tämä joustocollege teki kuitenkin poikkeuksen. Nämä rusetit ja rauhallinen värimaailma veivät mennessään. 

Tämä iloinen neitoni saa harvoin uusia vaatteita, sillä isosisko lahjoittaa omansa niiden jäätyä pieniksi. Tähän neiti kuitenkin ihastui ja sai siihen toivomansa punaisen rusetin ja punaiset "reunat". Maalasin rusetin kangasväreillä. 

Etureuna on lyhempi kuin takareuna. Malli on nyt yritetty tehdä tarpeeksi kapeaksi ja pehmeäksi herkkis-neidille. Ei ole häiritsevää huppua. Ei lepata hihoista. Ei lepata sivuista. Ei ole liian pitkää helmaa sullottavaksi toppahousuihin.

Katselen paitaa jo kolmatta päivää neidin päällä ja näen sen koko ajan sellaisella peplum-helmalla varustettuna. En vaan osaa päättää, olisiko helma samaa kangasta vai yksiväristä tummanharmaata, joka sopii täsmälleen harmaisiin rusetteihin. Kai se on kuitenkin tyydyttävä siihen, mistä lapsi tykkää ja mitä haluaa ylleen pukea. :)

Hurmaava osa 2

Hurmaannuin hurmuriin jo aikaisemmin ja pikkuisin sai siitä mekkonsa. Nyt kun sitä sai vihreänä, tilasin sitä tietysti innolla jo ennakkokuvien perusteella. Todellinen väri oli kuitenkin hiukan pettymys, liian vihreä mun makuun. Kuosi muuten on kuitenkin niin hurmaava, että päätin toteuttaa tästä sellaisen suoraan pyykistä päälle, sen "mulle kans haalali" -haalarin kaksiveelle. Mallia otin tutan vastaavista, liian pieniksi jääneistä housuista. Lisäsin pituutta sen verran, että nämä menisivät vielä pitkälle ensi talveen.

Perushaalari 92/98, resorikanteilla ja vetskarilla.

Vaikka kangas on jämäkkää ja laadukkaan oloista, niin pikkuisen harmittaa tuo valkoisen kuultaminen pohjasta. Eikö näitä tummia värejä voisi painaa jollekin tummemmalle pohjalle?

- No, mennäänpä vielä pesemään naama ennen kuvia!
- EI!
- Äiti vähän pyyhkii kuitenkin ketsuppia pois.
- EEEIII! (riuhtoo jo haalaria pois päältä)


***

- Äiti, saako jo mennä pois?
- Ei, kun otetaan vielä pari kuvaa.
(Karkaa juosten kylppäriin ja poseeraa siellä makeat hymyt naamallaan. Lopulta tullaan takaisin olkkariin.)


- No, okei sitten.


Näitä on muuten näppärä käyttää nyt niin, että kääntää nuo lahjeresorit sisäänpäin. Silloin puntin pituus on juuri sopiva.