Markiisiraidat, osa 2, ja muuta pientä

Markiisikankaan tuhoaminen jatkui kameralaukun ompelun merkeissä. Uusi kamerani kaipasi suojaa ja tällainen siitä tuli. Pohjan ja seinien sisukset ovat vanhaa retkipatjaa, jottei tulisi kolhuja. Tämä oli sellainen kokeile ja pura -projekti, että ensi kerralla ehkä suunnittelen hiukan paremmin. Alun perin ajatelmissa oli laittaa kassiin vetoketju, mutta päätin kuitenkin lopulta jättää sen pois ja laittaa nepparin tuohon keskelle. Seuraavaksi pitäisikin sitten "uskaltautua" sen varsinaisen markiisiprojektin pariin.

Ompelin kassin paikallisten äitien ompeluviikonlopun aikana. Muutakin pientä tuli valmiiksi.

Kaunokirjoitusjoustiksesta tunika 6veelle, norsutrikoosta body 62cm eräälle ihan mahtavan suloiselle pikkupikkupojalle ja siksakjoustiksesta pallohame omalle pienimmäiselle. Pallohameesta tuli kerralla suosikki ja niitä pitäisi tehdä lisääkin, kun on niin näppärä tehdä pelkistä suorakaiteista.

Viime viikkoihin on mahtunut paljon touhua ja jännitystäkin. Osallistuin fb:n ompeluryhmässä salaisen ompeluystävän vaatevaihtoon. Tehtävänä oli ommella yksi paita/housu/vastaava ja yksi lisäompelus salaiselle ystävälle, joka lähetti yhdyshenkilön kautta tietoja lahjan saajasta. Ompelin 2-vuotiaalle pojalle housut ja pipon. Itse toivoin vaatetta 9veelle, joka saikin violetin tunikan puuma-aplikoinnilla sekä samansävyisen pipon. Niistä otetut kuvat ovat niin suttuisia, että täytyy yrittää myöhemmin uudestaan, että viitsin laittaa tänne.

Synttärilahja ja sivutuote

Eräs naapurin nukkeäiti täyttää neljä vuotta ja oma kolmevuotiaani sai ensimmäisen synttärikutsunsa. Päädyimme ompelemaan pienen lahjan.

Nuken "ulkoilupuku" joustista. Pipo ja jalkapohjat eri kuosia, että tuli "oikea asu" (lahjan antajan sanoin). Kylläpäs minulla mutuen on taitava esikoinen muuten, kun teki tuon pienen, parisenttisen tupsun tuosta noin vain!

No siitä sitten lähti se sivutuotekin syntymään. Hurmurikissoja oli vielä iso pala jäljellä ja kun pala oli pakanloppu ja värit useasta kohti levinneitä, niin mitäpä sitä säästelemään. Leikkasin 104senttisillä kaavoilla pitkän paidan ajatuksena tehdä tunika. Olisihan se ollutkin ihan tunika, mutta kun siitä kankaasta vielä sai juuri hupun paitaan, niin tehtiin hupputunika. Kun mekko oli kasassa, niin tämä eskarilainen kotiutui ja ihastui siihen heti. Kokeiltiin ja tuumattiin, että tämä neiti se onkin justiinsa 104senttisen levyinen, mutta vain pidempi. Lisättiin pitkästi resoria helmaan ja hihoihin ja saatiin huppumekko neidille. Pariksi ommeltiin leggarit jättipalloista, kun sitä oli jo hupun vuorina. Tuli sekin kangasvaihtaripalanen käyttöön. 

Farkut + huppari = koululaisen peruspäivä

Esikoisen vaatetusprojekti jatkuu. Neiti tarvitsee paljon housuja pitkiin kinttuihinsa. Kaupan farkut ei oikein kelpaa, kun vyötärö on yleensä liian löysä. Kiristyskuminauhakaan ei ole hyvä, kun sitten vyötärön rypyt puristaa. Kun tämä tausta yhdistettiin omaan kyllästymiseeni perusompeluihin, tuli tulokseksi farkkuompelus. Halusin tehdä ihan perusteellisesti "oikeat" farkut. Ainoa ero oikeisiin oli, että vyötärölle ei tullut vyölenkkejä häiritsemään, kun tyttö ei kuitenkaan käytä vyötä. Housuista tuli oikein sopivat, kun sovituksessa huomattu pieni väljyys vyötäröllä tainnutettiin pehmeällä kuminauhalla vyötärön sisällä.

Housujen malli on Lindy hopp OB 1/13 Pituus 146, leveys 140 ilman sivusaumojen saumanvaroja. Mallia sanottiin kapeaksi ja kyllä se melko kapea onkin. Tikkaukset vedelty kaksinkertaisella ompelulangalla, jotta niihin tuli näkyvyyttä. Seuraaviin farkkuihin tuleekin sitten kuulemma oikeat farkkuniitit eikä noita ommeltu trenssejä.

Samoihin aikoihin ompelin useammankin pitkähihaisen peruspaidan samalle tytölle. Ne on niin perus, ettei edes viitsi kuvata kaikkia. Tässä kuitenkin pari viritelmää:
 

Peruspaita kauluksella ja vetskarilla. Paita on sellainen piti-tulla-huppari-ei-riittänyt-kangas, piti-tulla-korkea-ryppykaulus-ei-riittänyt-kangas, tuli sitten vain tuollainen mikä lie. Pääasia kai, että tulee käyttöön eikä kaappiin.

Tämän hupparin "ninja"-huppuun idea fb:n ompeluryhmästä. Tästä tuli kiva meidän molempien mielestä.

Hupun etukappaleet jatkuvat ristikkäin olkasaumoihin asti. Muhkea etuosa kuulemma lämmittää kivasti kaulaa. Etukappale on poikkaistu tuosta edestä ja koko alaosa on taskua. Joustocollege on marimekolta ja kuviollinen college hupussa ja taskuissa hilcon.

Ripaus söpöjä puudeleita ja sporttimeininkiä

 Alan olla näköjään koukussa näihin perjantai-iltojen ompeluhaasteisiin. Tällä kertaa saimme ilmaiseksi kangasta Viljamin puodista, joka muuten myy aivan ihania kankaita. Ompelijat jaettiin kolmen hengen ryhmiin, joiden piti keskinäisen viestinpidon perusteella päätyä johonkin juttuun, joka heitä yhdistää ja näyttää se jotenkin ompeluksessaan. Me huomasimme, että meidän etunimiemme alkukirjaimista saa muodostettua kivasti sanan TEAm. Lisäksi meitä yhdisti siniset silmät ja kengän koko 40. Päätimme, että laitamme jokainen ompeluksiimme ompelumerkin, jossa on tiimimme nimi ja sinistä väriä.

Perjantaiaamuna lapset innostivat askarteluinnollaan minutkin kaivamaan kangasmaalit esille ja keksin piirtää tennarin, kun pyörittelin myös tuota kenkäasiaa mielessäni. Alunperin piti tehdä joku ihan perusmerkki tekstillä, mutta tuosta kuvasta tuli niin hyvä, että halusinkin käyttää sen näkyvästi. Siispä etsin merkkiin ja puudelitrikooseen sopivia lisukkeita. Farkkujersey ja vetoketju löytyivät sinisistä.

Se, mistä alunperin piti tulla ihan pikkuinen perusmekkonen, muuttuikin tällaiseksi setiksi koossa 80cm. Lökäpöksyt Ottobren 4/12 kaavasta vähän kaventaen tehty. Hupparin pohjana Ottobren 4/13 perusraglan. Piirsin hupun itse yhdestä käytössä olevasta hupparista. Kokopitkiin hihoihin kangas ei enää riittänyt, niin laitoin jatkopalan housukankaasta. Jotta kokonaisuus näyttäisi paremmalta, lisäsin vielä huppuun vuorin. Olen tähän settiin oikein tyytyväinen, sillä ompelu sujui nopeasti, vaatteet vastaavat ennakkosuunnitelmaa ja koristetikkauksetkin onnistuivat hienosti. 

Seuraavan aamun sovitustuokio ei mennyt ihan putkeen, mutta sain sentään neidin istumaan hetken paikallaan, kun sai räpeltää puhelinta. Tässä asussa ei sitten olekaan kuin yksi suuri vika, jonka perheen sisäinen kouluikäisistä tytöistä (toim. huom.) koostuva kriitikkotyöryhmä palaverinsa päätteeksi toi selkeästi esille: käyttäjä ei näytä tässä tytöltä. 

Tässä vielä kooste koko ryhmän tuotoksista. Toiset jäsenet, Tiina ja Anita, tekivät kankaasta pipot itselleen:

Pienen pientä marjanalleista

Piilossa metsän keskellä 

on pesä karhuperheellä.

Siellä asuu karhumuori

ja kaksi pient pentua.

Ennen talven tuloa

karhut menee nukkumaan.

Karhumuori on huolissaan,

kun pennut riehuu vaan.

Silloin se muori komentaa:

"Nyt pennut nukkumaan.

Ensin annan hunajaa,

sitten laulan lauluja."

Sain tänä aamuna puhelimeen kuvan pienen pienestä tytöstä, lasteni uudesta serkusta. Hän oli syntynyt ajoissa tähän maailmaan, vain reilu kaksikiloisena. Minä tietysti heti aloin suunnitella jotain pientä pienelle. Valitsin jo kaikkein pehmeimmät tyttökankaat, jotka löysin. Samaan aamuhässäkkään huomasin kuitenkin, että olin saanut postiin aivan ihanat Paapiin uutuuskankaat, joita olin sekuntikellon kanssa tavoitellut maanantaina. Näistä karhujen värimaailma tuntui oikealta ja bodyhan siitä muotoutui:

Marjanallejen tausta on ihanan kullanhohtoinen okra(?), kangas ohut ja pehmeä. Tätä oli myynnissä niin vähän, että taisi tosiaan olla sekuntipeliä tämän saaminen verkkokaupasta. Taustalla oleva kangas on samaa sarjaa.

Nallejen harmaat naamat ja marjat löysivät kaverikseen täsmälleen saman sävyistä resoria (Jee, kerrankin sattui täydellinen osuma!)

Kangaskaverini Sanne tuli iltapäivällä hakemaan omiaan näistä uutuuksista ja esittelin tietysti bodyn. Hän sattui mainitsemaan, että hänellä on täsmälleen tuon resorin väristä joustocollegea. Siispä kerjuulle... Arvatkaapa muuten, kuinka paljon kangasta näissä 44/50cm housuissa on? Kankaan lahjoittaja ei nimittäin meinannut uskoa, että pyytämäni määrä riittää. :) Housujen lähtökohta on Ottobren (4/13) potkuhousukaava. Aika erilainen lopputulos kuitenkin. Kangas Kestovaippakaupasta. 

Bodyn kaava on muokattu Kisuliini-kaavasta (Ottobre 6/12). Pienensin kaavan kokoon 50cm ja muokkasin sen kietaisumalliksi. Siitä pienensin vielä vartalonympärystä ja selän pituutta noin sentin ja hihoista nappasin 1,5cm. Nyt body kuitenkin näyttää aika suurelta, että koko vastannee kuitenkin kaupan 50/56cm.

Onneksi vauvat kuitenkin kasvavat, niin tämäkin varmasti pääsee käyttöön.

Auringon iltalaulu

"Auringolla on iloiset silmät 

ja hauska naurava suu.

Iltaisin aurinko silmänsä sulkee

ja sen posket punastuu.

Auringolla on kultaiset kutrit

ja ne hauskasti hapsottaa.

Iltaisin aurinko hiuksensa kerää 

ja myssyyn piilottaa."

-Pikku Akan taikapäivä-

Onkohan tämän suloisen auringon suunnittelija Leena Renko ajatellut tätä Pikku-Akan laulua, kun piirsi nämä auringot? Itselläni tuo kyseinen laulu nimittäin alkoi heti soida päässä, kun näin kuvia tästä.

Haudoin pitkään päässäni, mitä tästä tekisin. Halusin jotain arkista, jota käytetään paljon ja jota saa katsella usein. Lasten päällä ja pyykkiä viikatessa siis (Onkohan ihan hullua tykätä pyykkien viikkauksesta silloin, kun saa katsella ja silitellä ihania, pehmeitä lastenvaatteita!).

Nämä haalarit muokkasin aikaisempien haalarien kaavoista sellaisten lököttävien haaremihousujen suuntaan ja ihan kivat tulikin. Tarkoitus oli tulla 80senttiset, mutta pitkillä resoreilla käyttöikä lienee aika pitkä.

3veelle piti tulla perusliivari, mutta leikkasin helman vahingossa liian lyhyeksi, mistä johtuen lisäsin siihen röyhelön. Siihen taas halusin kokonaisen auringon, joten mekosta tuli melko pitkä, vähän liiankin tuolle noin 94senttiselle. Saa nähdä, jääkö mekko odottamaan tulevia päiviä vai jaksanko muokkailla sitä sopivammaksi.

Tästä kankaanpalasta ei paljon jämiä jäänyt, mutta yhden pikkupalan käytin, mihinkäs muuhun kuin tiskirättiin. Tässähän sitä aurinkoa saa ihailla useamman kerran päivässä jopa.