Reputusta

Kohta se taas alkaa. Reppuja rivissä kotona, reppuja rivissä töissä. Tai kun olisivatkin aina rivissä eikä tarvitsisi etsiä mitä kummallisimmista paikoista...

No, tästä aasinsilta siihen, että olin ajatellut tehdä itselle repun ennen töiden alkua. Rimakauhu piti minut kuitenkin poissa työstä, vaikka materiaalitkin oli hankittu jo kevään mittaan. Onneksi (?) isoin koululainen alkoi vaatia itselleen reppua, niin tuli vähän harjoiteltua sillä ja samalla vauhdilla sitten puskettua itsellekin se oma reppu. Vaikka nahkan ompelu sujui paljon paremmin kuin pelkäsin, niin olihan näissä sen verran näpertelyä, että kelpaa taas hetken pakertaa peruspaitojen ja -pöksyjen merkeissä.

Tyttären reppu koottu pappansa vanhan nahkatakin, mammansa vanhan verhon ja marimekon uuden markiisin paloista. Lähtökohtana oli "löysä" reppu, joka on kangasta ja nahkaa taskuissa. Yksi ilta ja aamupäivä selattiin pinterestiä (kannattaa tutustua tuohon sivustoon, jos ei vielä tunne; koko elämänkirjon kattava ideapankki tuntuu olevan) ja toiveet alkoivat olla konkretiaa.

Takista leikattiin pohja ja kaitale alareunaan. Kivasti sain selkäpuolelta säästettyä valmiita tikkauksiakin reppuun. Remmit ovat myös sellaisenaan takin helmasta. Repun pohja on kulmista pyöristetty suorakulmio ja muuten ihan suora pussi. Pussin suulla on nyörikuja ja siitä nyöri, jolla pussi kiristetään.

Koska reppu on jo tehnyt yhden reissun ja odottaa nyt tässä pakattuna tulevaa rantalomaa, niin sisus jää kuvaamatta. Hihnat ovat ihan ostettua laukkunauhaa, jotka päällystin yläosasta nahkalla. Hihnaan roikkumaan pääsi neidin itse ompelema pöllö omalla kirjaimella. (Pöllö on peräisin PaaPiin logosta, joka meille kotiutui aiemmin talvella ommellun koiran kankaan mukana.) 

Seuraavaksi vuoroon pääsi musta takki ja oma reppu. Lähtökohta oli tämä. 

Repussa on pohja/sivukaitale sekä etu- ja takakappaleet. Pohjaan ja takakappaleeseen silitin kiinni tukihuovan, jotta kassi olisi enemmän jämäkkä. Sisus on tässäkin vanhaa finlaysonin puuvillaa. Takista käytin hihat isompiin kappaleisiin, hihojen tampit läpän kiinnitykseen ja povitaskut. Taskuja oli kaksi, joista toinen kassin sisällä, vilahtaa alapuolella kuvassa. Toinen, vetoketjumalli, taas on upotettu sivukaitaleeseen. Kolmas tasku edessä on sitten omaa käsialaa. Idea mieheni repusta, jossa edessä pystysuuntaiset vetoketjutaskut. Tämä tasku on iso, ulottuu vetoketjusta sivusaumaan saakka.

Tähän kassiin en laittanut remmejä nahkasta vaan pelkästä laukkunauhasta. Remmien soljet kuitenkin pelastin nahkatakista. Eiköhän tämän kanssa kehtaa taas palata sorvin ääreen kahden vuoden tauon jälkeen! 

Ps. Meillä on nyt oikea terassipöytäkin. Tai oikeastaan kaksi.
Ja kahdeksan tuolia. Enää puuttuu se terassi. :)

Muokataan vanhasta uutta

Viime viikot ovat vierähtäneet kaiken muun paitsi ompelun parissa. Jotain pientä kuitenkin ja teemana on ollut kierrätys. 

Miesten xl-kokoinen t-paita, käyttämätön tosin, päätyi tunikaksi noin koossa 150cm:

Hihat pois ja sivujen muotoilua. Helma ja olkasaumat jäivät alkuperäisiksi. Hihat soiroksi spiraalina ja pääntien resorikin suoraan uusiokäyttöön. Ei jäänyt isoa kekoa roskakangasta!

Soirot rypytin rypytyslangalla ja muotoilin tekstiksi. Ensin kirjoitin tussilla JOY-sanan paitaan ja sitten ompelin viivojen päälle kapealla siksakilla.

Valmis tunika on aika yöpaitainen. Tyttö kuitenkin tykkää vyön kanssa.

***

Toinen projekti oli hiukan pienempikokoinen. Siskoni toiveesta leikkelin resoreista kulahtaneen 110senttisen velourtakin paloiksi, koska kangas on unelmanpehmeää ja säilynyt tosi hyvänä pitkästä käyttöajasta huolimatta.

Ensin hihat irti. Sitten päälle bodyn kaavat malliksi ja palojen leikkely reiluilla 1,5-2cm saumavaroilla, jotta tulee väljyyttä. Säilytin sivusaumat ja taskut, jolloin taakse oli pakko tehdä pystysauma. Huppu oli alkuperäisessä niin pieni, että leikkasin sen irti sellaisenaan. Kännykkäkuvat ovat ihan ala-arvoisia, mutta ehkä niistä näkee idean. 

Valmiista takista tuli mielestäni suloinen. Resorit on uudet, kotimaista raitaresoria. Raidat oli yllättävän helppo kohdistaa. Vetoketju ei ole tästä alkuperäisestä takista, mutta jostain roskiin menneestä olin senkin pelastanut, kun oli ihan ehjä ja värit säilyneet. Kokoa tällä takilla on noin 68cm eli juuri viikon täyttänyt tuleva käyttäjä joutuu vielä hiukan kasvamaan, ennen kuin saa tämän itselleen. 

Lisää näitä projekteja on tulossa, sillä eskarilaiseni perivät juuri serkultaan kasan mekkoja, joissa lähtemättömiä tahroja. Jotain tahrat piilottavaa/poistavaa niistä on tarkoitus väsätä kesäksi. 

Sisätossut farkusta

Viime aikoina olet tavoitellut eroon käytettyjen farkkujen pinosta. Tällainen yksi, pieni projekti osui viime viikkoon. Toinen eskarilaisista tarvitsi isommat sisätossut. Ajattelin, että helpompi ommella kuin ajella naapurikuntaan ostoskeskukseen hermostumaan. Nopeastihan ne valmistuivatkin.

Lapsen jalka paperille ja jalan kuva siihen. Hiukan väljyyttä sivuille ja kasvunvaraa pituuteen. Päälliskappaleeseen käytin mallina vanhoja tossuja. Päällinen on sellainen u:n muotoinen kappale, jonka yhdistin takaa ja ompelin kiinni pohjakappaleeseen. Reunan huolittelin joustokanttinauhalla ja päälle silitin kissat. Tosin, tokikin, tossut kotiutuivat eskarista jo ensimmäisen päivän jälkeen, kun toisesta oli silityskuva jo irronnut. Nyt ei muuten enää irtoa! 

Vanhasta uutta vol.1

Olipa tässä viime perjantai-ilta ja innostuin ompelemaan. Kaivoin esille kaksi vanhaa neuletta (facen Saumanvara-ryhmän haasteen innostamana), tarkoituksena pilkkoa ne pienemmäksi neuleeksi ja mekoksi. 

Tästä se lähti eli sopiva pienempi neule malliksi ja leikkaamaan. Myöskin pesumerkki tuli talteen sivusaumasta.

Leikkaus sujui vielä mallikelpoisesti. Leikkasin muuten ihan tarkoituksella miehustat ja hihat eri päin (alkuperäisessä neuleessa tuo nurja puoli oli oikeana puolena) vaihtelua tuomaan. Kauluskin oli tulossa samasta neuleesta. Ompelun alkuunkin pääsin. Siihen se sitten kuitenkin tyssäsi, että molemmat saumurineulat vääntyivät yhtäkkiä kesken ajon. Noin puolen tunnin taistelun jälkeen ja seitsemän saumurinneulaa köyhempänä luovutin ja kokeilin ommella ompelukoneella. Neulos venyi kauheasti eikä tulos ole oikein mallikelpoista katseltavaa lähitarkastelussa, mutta jotain sain kuitenkin aikaiseksi.

Ai niin, se kaulus meni roskiin sen saumuritaistelun seurauksena ja tilalle pääsi pätkä vaaleanpunaisen neuleen hihaa. Tämä muutos aiheutti paita-suunnitelman vaihtumisen takiksi, jotta mukaan saatiin muutakin vaaleanpunaista. Alavaroiksikin leikoin pätkän vanhan vaaleanpunaisen t-taidan helmaa ja niskan siistin pätkällä punahilkka-nauhaa.

Tulihan tästä ihan kelvollinen ainakin arkikäyttöön. Päällekin ehdittiin sovittaa äitienpäiväaamun kunniaksi. Neiti on jo oppinut, että "sitten kuvataan, äiti".

 

"Heiii! Vauva ei saa sotkea mun kootteja!"

Ps. Olipa siinä muuten juurikin kyseisellä neidillä ihmeteltävää, kun aamupalaksi sai jäätelöä. Neiti posotteli aamu-uniaan vielä, kun muu perhe haki äidin aamupalalle. Neidin herätessä olivat muut jo päässeet jätskiin (ei ollut kakkua tänä vuonna, nääs), niin ei meinannut mennä jakeluun, että ensin pitäisi muutakin syödä (=itkupotkuraivari).