On piilossa puutarhan...

On piilossa puutarhan, 

suojassa kukkasen suurimman, 

valtakunta suloinen, 

valkoraitatiikerin, 

vain tyttöni tuntee sen.

Ihan aluksi ihastuin tähän kankaaseen, jota tuli Seliaan joku aika sitten. Ostin sitä niin paljon, että saisin siitä itselleni kesätunikan. Halusin kuitenkin käyttää pienen osan tällaiseen väritettyyn kokeiluun.

Mekon pohjana hoops-paita (OB 3/12). Puutarhapiilo-kankaaseen väritin itse lehdet kangasmaaleilla ja yhdistin siihen yhden illan pohdinnan jälkeen musta-valkoisen raitakankaan. Tyttömäisyyttä laitettiin vaaleanpunaisilla resoreilla. Valmista mekkoa soviteltiin ja todettiin, että kaipaa jotain. Aplikoin sitten käyttäjän toiveesta Hello kitty -rusetti tiikerille, joka kyllä passaa kuin nenä päähän tähän paitaan myös omasta mielestäni.

Hyvää pääsiäistä!

Isoimmalle

Lintunen, joka jo aikaisemmin vilahti, elelee tällaisessa paidassa. Malli on sellainen lyhyt ja leveä, ylipitkillä kapeilla hihoilla. Kaula-aukko tuollainen leveähkö.

Tämä paita oli ihan oman pääni visio, jonka hurautin yhtenä iltapäivänä halvasta collegesta testimielessä. Kangas on aika paksua, niin pönöttää vähän liikaa. 

Yllättäen paita kelpasi, ainakin jos siinä olisi joku kiva kuva. Sitä kuvaa sitten väkersin taannoin laneilla.

Siispä lintunen lennähti paidalle torkkumaan. 

Seuraavaan samantyyliseen paitaankin on jo inspiraatio löytynyt. Järkkäsin pari viikkoa sitten pomp de lux -vaatteiden esittelyn meillä ja tämä paita siellä bongattiin. Helmassa on leveä musta satiininauha, joka solmitaan rusetille sivusaumaan. (Tuo edessä oleva rusetti on housuissa.)

Eilen oli vähän sellainen paha mieli -päivä sekä esikoisella että minulla. (Omasta puolestani, koska tukkiutunut viemäri ei juuri saanut iloiseksi, varsinkaan, kun se oli kodinhoitohuoneessa ja tukkeuma paljastui vasta, kun pyykkikone oli suoltanut muutamat kymmenet litrat vettä lattialle.) Siispä me harrastimme lohtuompelua. Tällaisen kännykkäpussin uudelle luurilleen neiti sai sitten aikaan avustuksellani. I'm proud!

Materiaali keinonahkaa. Puuvillavuoren sydämmet jätetty näkymään ja koristesydämet ommeltu käsin kiinni vasta valmiiseen pussiin, kun se kaipasi jotain lisää.

Hurmaava osa 2

Hurmaannuin hurmuriin jo aikaisemmin ja pikkuisin sai siitä mekkonsa. Nyt kun sitä sai vihreänä, tilasin sitä tietysti innolla jo ennakkokuvien perusteella. Todellinen väri oli kuitenkin hiukan pettymys, liian vihreä mun makuun. Kuosi muuten on kuitenkin niin hurmaava, että päätin toteuttaa tästä sellaisen suoraan pyykistä päälle, sen "mulle kans haalali" -haalarin kaksiveelle. Mallia otin tutan vastaavista, liian pieniksi jääneistä housuista. Lisäsin pituutta sen verran, että nämä menisivät vielä pitkälle ensi talveen.

Perushaalari 92/98, resorikanteilla ja vetskarilla.

Vaikka kangas on jämäkkää ja laadukkaan oloista, niin pikkuisen harmittaa tuo valkoisen kuultaminen pohjasta. Eikö näitä tummia värejä voisi painaa jollekin tummemmalle pohjalle?

- No, mennäänpä vielä pesemään naama ennen kuvia!
- EI!
- Äiti vähän pyyhkii kuitenkin ketsuppia pois.
- EEEIII! (riuhtoo jo haalaria pois päältä)


***

- Äiti, saako jo mennä pois?
- Ei, kun otetaan vielä pari kuvaa.
(Karkaa juosten kylppäriin ja poseeraa siellä makeat hymyt naamallaan. Lopulta tullaan takaisin olkkariin.)


- No, okei sitten.


Näitä on muuten näppärä käyttää nyt niin, että kääntää nuo lahjeresorit sisäänpäin. Silloin puntin pituus on juuri sopiva.

Ompelulanit

Ompelulanit on sellainen tapahtuma, jossa ompelijat kokoontuvat yhteen ompelemaan, jakamaan kaavoja ja ideoita, vaihtamaan kankaita. Meillä oli tässä meidän kylässä viime lauantaina sellainen tapahtuma ensimmäistä kertaa. Olipa hauska matkata isojen kangas- ja tarvikepinojen kanssa avoimelle päiväkodille. Sai ihan rauhassa keskittyä vain ja ainoastaan kankaisiin. Ei kuulunut yhtään sellaista vakio "Äiti, miksi sä aina ompelet etkä ikinä pelaa meidän kanssa Unoa" (just pelattiin kaksi erää) tai "Äiti, pyyhkimään!" tai "Äiti, mulla on kauhea nälkä!" (justhan me puoli tuntia sitten syötiin).  Eli illalla kotona oli rentoutunut, vaikka toki myös väsynyt äiti. :)

Ja valmistakin tuli:

Tämä tipun ympäristöä esitellään joskus myöhemmin. Aplikointi onnistui ihan ok, ilman purkamisia tällä kertaa.

Pikasurautuksena vauvalle farkut ohuesta, farkunnäköisestä puuvillasta. Ilman mitään malleja leikelty ja tuli kerrasta hyvä. Just sopivasti lököttää pepusta. Lahkeet on suht kaposet.

Päivän päätavoite, ensimmäinen kevättakki. 

Yksityiskohtiakin jaksoin väkertää, vetoketjuläppää myöten.

Lähtökohtana tälle uusimman lasten Ottobre-lehden takki, koko 116cm pidennettynä helmasta ja hihoista. Perustakkia muokattu vähän tyttömäisemmäksi katkaisemalla vyötärölinja ja pallottamalla helma kuminauhalla. Kangas halpaa ikeaa, vuori vielä halvempaa kirppislöytöä.

Missä kamera (äiti), siellä vauva...

Arpa lankesi...

No, siinä aikoessa menikin useampi päivä. Eli arpomisen aikomisessa. Kommentteja oli muutama ja otin mukaan pari sähköpostiin tullutta kommenttia myös.

Mun suloinen 2-v äiti-mitä-sä-nyt-teet-ih-met-tä -tyyppi. Hän nappasi purkista Venlan nimen.

Minkäslaista pipoa teillä tarvittaisiin? Laitahan viestiä. :)

Miten saa hyvän mielen?

Meillä tuppaa yleensä tuo lasten leikki olemaan paljon näkyvämpää kuin äidin siivousyritykset. Ja sehän turhauttaa välillä! Joinakin iltoina on niin tosi turhautunut olo kaikkiin levällään oleviin uima-allasleikkeihin (levitetään lattia mahdollisimman täyteen mahdollisimman korkeasti mitä vaan tavaraa-lelua-roinaa), että on pakko paeta ompelusoppeen. Siellä kun saa aikaiseksi jotain itse toivomaansa näkyvää.

Tässä eräänä iltana olo niin voimakas, että en edes jaksanut vaihtaa saumuriin sopivampia lankoja, vaan pistelin menemään ompelukoneella, jossa oli valmiiksi mustat langat. Mennessä ei ollut muuta ajatusta kuin etten ainakaan jatka epäonnistunutta, vaiheeseen jäänyttä kummitytön mekkoa. 45min ja olin valmis. Eikä tuntunut pahaltakaan siivota sitä uima-allasta tuon latauksen jälkeen. Ja aikaiseksi sain tällaista:

Lakki puuvillaneulosta, (kaava muraveinik vähän muokattuna). Lapaset ja saapikkaat leikelty tuntuman mukaan. Sain neulosta pikkuisen palan vaihtokauppojen kylkiäisenä, mutta se ei riittänyt enää tossuihin, niin otin mustaa fleecceä.

Minäpä yllätin äidin istumalla tuetta, kun uutta pipoa laitettiin eka kertaa vaunu-unille päähän. 

Hei, se salama on ihan kamalan kirkas!

On kyllä ihan mahtavan mukavaa, kun pääsee päiväunille. (Noin minuutti tästä neiti oli jo unessa!)

Ps. Miten sinä saat hyvän mielen, jos oikein ottaa päähän?

Ps2. Se arvonta on tuossa pari postausta taakkepäin. ;)