Essuja joululeipomuksiin ja pikku vinkki

Innostuin kokeilemaan, mihin vanhat farkunlahkeet taipuvat. Niistä kuoriutui nämä:

Farkkujen lahkeet poikki, vähän muotoilua, takataskut irti ja ompelu etutaskuksi sekä vanhaa verhoa/muuta jemmakangasta vinokantiksi ja helmukseksi. Kolmaskin essu, vähän erilainen, valmistuu vielä samoista housuista, kunhan saan taas hetken ompeluaikaa. Nämä kaksi matkaavat kuitenkin arpajaisvoitoiksi avoimelle päiväkodille.

Siitäpä sitten tulikin tämä vinkki eli kuinka tehdä helposti tasaista vinokanttia. Se silittäminen nimittäin on aika ärsyttävää puuhaa. Siis jos yrittää jotenkin tasaista jälkeäkin saada aikaa polttamatta näppejä. Parit nuppineulat vaan kiinni silityslautaan sopivalle leveydelle ja vinoon leikattua nauhaa niihen välistä/alta, niin tulee nopsasti valmista. Ei tarttennu kuin vähän avittaa välillä, ettei lähde menemään vinoon. Lopuksi vain vielä silitys puoliksi.

Tää ompeluelämä on ollut vähän hiljaisempaa nyt, mutta jotain pipoja olen sentään väsännyt. Tässä yksi eräälle opelle päätynyt yksilö:

Tulkoon talvi, ei ainakaan palele

Kuten jo todettu, minulle iski hurja tarve. Pakko saada ommella jotain monimutkaista. Farkut tuli tehtyä, niin siitäpä sitten takin tekoon. 

Tämä yksilö tuli valmiiksi reilun viikon uurastuksella. Aloitin viikonloppulaneilla ja viimeistelin useassa pätkässä kotona. Malli on kotoisin Ottobren uusimmasta naistenversiosta. Pieniä muokkauksia tein kuten pidensin helmaa ja hihoja pari senttiä. Laitoin resorit hihansuihin. Nepparit tarranauhojen tilalle. Ompelujärjestyksiä muuttelin myös hiukan, mutta se ei tietystikään näy päällepäin. Ohjeet oli selkeät ja varmasti uskaltaa ommella niiden avulla, jos on jonkun verran kokemusta ompelusta. 

Materiaali on ohutta villa/polyesteri(?)-kangasta, jota ostin fb-kirpparilta. On kuulemma just sitä armeijanharmaata. Pinta on kivasti vettähylkivä. Vuorina ohut puuvillakangas ja välissä thinsulate-vanu. 

Yksityiskohtia. Kuvien laatu ihan ala-arvoinen, mutta ehkä näistä jotain...

Lisäys 12.11:
Sain parit kyselyt projektistani, niin lisään vielä vähän ompelu- ja materiaalikokemuksia.
Mielestäni takki vastaa kokoaan. Ei ole mikään leveä teltta ainakaan näillä materiaaleilla tehtynä. Ohuena versiona saattaisi sellainen hiukan ollakin. Hihat eivät ole kauhean pitkät. Vaikka lisäsin pari senttiä + tuon resorin omieni pituuteen, eivät ne siltikään ole yhtään pitkät. Rattaita lykkiessä voisivat melkein olla vielä toiset pari senttiä pidemmät. Mutta olenkin pitkäkätinen.

Ohjeen mukaanhan takin päällinen ja vuori yhdistetään ensin keskenään ja ommellaan sitten takiksi kuin olisi vain yksi kerros kangasta. Mielestäni tämä oli toimiva systeemi eikä sisäosa ole saumoista huolimatta mielestäni epäsiisti. Esim. nuo alavarojen huolittelut vinokantilla tekee sellaisen viimeistellyn vaikutelman.   Hihat tein muuten kuten yleensä tehdään eli molemmat erikseen ja sinne niiden hihansuiden väliin resori. En ainakaan keksinyt, miten muuten sen olisi saanut tehtyä.

Ompelussa käytin 110 vahvuista neulaa, mikä oli tosiaankin tarpeen paksuimmissa kohdissa. Olin ostanut oikein tikkauslankaakin, mutta oma koneeni ei suostunut ompelemaan sitä nätisti, niin päädyin käyttämään kahta tavan ompelulankaa samasta neulasta (yhden langan tikkaus ei erottunut mielestäni juurikaan).


Ja sitten niitä sovituskuvia. Tämä kuvaustilanne tuli yllättäen vastaan eskarimatkalla, kun toinen neideistä halusi kuvata ohittamaamme lampea (vaikka siellä ei taaskaan ollut niitä ankkoja yhtään). Siinä vieressä oli nääs kaunista vanhaa tiiliseinää, joten tuli äidin takkikin kuvattua.

Sen verran käyttökokemuksia kertyi tältä reissulta, että armeijan sarka + thinsulate-vanu on lämmin ja melkoisen tuulenpitävä yhdistelmä. Nyt oli tuulista ja asteen, pari lämpimän puolella, mutta luulisin, että pärjään pakkasellakin. 

Synttärilahja ja sivutuote

Eräs naapurin nukkeäiti täyttää neljä vuotta ja oma kolmevuotiaani sai ensimmäisen synttärikutsunsa. Päädyimme ompelemaan pienen lahjan.

Nuken "ulkoilupuku" joustista. Pipo ja jalkapohjat eri kuosia, että tuli "oikea asu" (lahjan antajan sanoin). Kylläpäs minulla mutuen on taitava esikoinen muuten, kun teki tuon pienen, parisenttisen tupsun tuosta noin vain!

No siitä sitten lähti se sivutuotekin syntymään. Hurmurikissoja oli vielä iso pala jäljellä ja kun pala oli pakanloppu ja värit useasta kohti levinneitä, niin mitäpä sitä säästelemään. Leikkasin 104senttisillä kaavoilla pitkän paidan ajatuksena tehdä tunika. Olisihan se ollutkin ihan tunika, mutta kun siitä kankaasta vielä sai juuri hupun paitaan, niin tehtiin hupputunika. Kun mekko oli kasassa, niin tämä eskarilainen kotiutui ja ihastui siihen heti. Kokeiltiin ja tuumattiin, että tämä neiti se onkin justiinsa 104senttisen levyinen, mutta vain pidempi. Lisättiin pitkästi resoria helmaan ja hihoihin ja saatiin huppumekko neidille. Pariksi ommeltiin leggarit jättipalloista, kun sitä oli jo hupun vuorina. Tuli sekin kangasvaihtaripalanen käyttöön. 

Maailman ihanimmat sydämet

Kun nyt vauhtiin pääsin, niin tein tämän "jonotuslistalla" olleen jutun valmiiksi. Eli olipa se "maailman ihanin" Ikasyrin kangas ja siitä toinen toteutus: 

 Jumpsuit pikkuisimmalle. Neiti on nyt noin 80cm pitkä ja tarvitsi selvästi lämpimän haalarin talveksi. (Onneksi tämä tarve huomattiin hyvissä ajoin ennen kuin varaston perältä löytyi kokonainen säkillinen 80-86senttisiä isosiskojen jäämistöjä...) Tein jo aiemmin minihaalarin tästä kankaasta. Tämän koko taas on juurikin se 80-86cm. Säätövara tulee taitettavista resoreista. Hiippahuppu sai kaveriksi suloisen tupsun (Paapii) ja sen sävyyn sopivasti käyneet resorit sekä vetoketjun. Kaava OB 4/12 kavennettu, pidennetty ja mitä lie vielä. Hupussa ei ole vuoria, jottei olisi liian painava, mutta niskasauman huolittelin trikookaitaleella (Olipa muuten näppärää hoitaa tuo huolittelu noin parilla saumalla). Vetoketjun yläpään metalliset stopparit olivat jotenkin terävät alapuolelta, joten siihen pieni alavara suojelemaan ihoa.

Haalari pääsi heti käyttöön ja on ollut sellainen wash and go -malli.

Ps. Innostuin nyt muokkailemaan vähän tätä bloggeria, joten jos joku sattui kaaoksen keskelle, niin I'm sorry. Nyt pitäisi näyttää järkevämmältä ja vuodenaikaan sopivalta.

Farkut + huppari = koululaisen peruspäivä

Esikoisen vaatetusprojekti jatkuu. Neiti tarvitsee paljon housuja pitkiin kinttuihinsa. Kaupan farkut ei oikein kelpaa, kun vyötärö on yleensä liian löysä. Kiristyskuminauhakaan ei ole hyvä, kun sitten vyötärön rypyt puristaa. Kun tämä tausta yhdistettiin omaan kyllästymiseeni perusompeluihin, tuli tulokseksi farkkuompelus. Halusin tehdä ihan perusteellisesti "oikeat" farkut. Ainoa ero oikeisiin oli, että vyötärölle ei tullut vyölenkkejä häiritsemään, kun tyttö ei kuitenkaan käytä vyötä. Housuista tuli oikein sopivat, kun sovituksessa huomattu pieni väljyys vyötäröllä tainnutettiin pehmeällä kuminauhalla vyötärön sisällä.

Housujen malli on Lindy hopp OB 1/13 Pituus 146, leveys 140 ilman sivusaumojen saumanvaroja. Mallia sanottiin kapeaksi ja kyllä se melko kapea onkin. Tikkaukset vedelty kaksinkertaisella ompelulangalla, jotta niihin tuli näkyvyyttä. Seuraaviin farkkuihin tuleekin sitten kuulemma oikeat farkkuniitit eikä noita ommeltu trenssejä.

Samoihin aikoihin ompelin useammankin pitkähihaisen peruspaidan samalle tytölle. Ne on niin perus, ettei edes viitsi kuvata kaikkia. Tässä kuitenkin pari viritelmää:
 

Peruspaita kauluksella ja vetskarilla. Paita on sellainen piti-tulla-huppari-ei-riittänyt-kangas, piti-tulla-korkea-ryppykaulus-ei-riittänyt-kangas, tuli sitten vain tuollainen mikä lie. Pääasia kai, että tulee käyttöön eikä kaappiin.

Tämän hupparin "ninja"-huppuun idea fb:n ompeluryhmästä. Tästä tuli kiva meidän molempien mielestä.

Hupun etukappaleet jatkuvat ristikkäin olkasaumoihin asti. Muhkea etuosa kuulemma lämmittää kivasti kaulaa. Etukappale on poikkaistu tuosta edestä ja koko alaosa on taskua. Joustocollege on marimekolta ja kuviollinen college hupussa ja taskuissa hilcon.