Pilviloitsu

"Pois pilvi auringon tieltä,

anna auringon paistaa.

Saavat lapset lämmitellä,

mäellä marjoja maistaa.

Ei meillä tänään tarvita vettä,

pidetään heinäpoutaa.

Pois pilvi muille maille, 

sinne ne sateet joutaa."

-Pikku Akan pilviloitsu-

 Kesän kylmin viikko takana, toivottavasti, ainakin tähän asti kylmin. Tänään tuulee niin, että oli pienen loitsun paikka. Edelliset pari viikkoa on nautittu mustikoista, metsämansikoista ja nyt muutama päivä jo vadelmista.

Marjakausi määritteli myös neiti 3veen synttärikakun. Neiti olisi halunnut auringonvärisen nalle puh -kakun, mutta onneksi saatiin esikoisen avustuksella neidin pää kääntymään brita-kakun voitoksi. (En tietenkään tunnusta, että aika usein tälle neidille tulee annettua periksi, kun iloisesti silmiin tillittäen vaatii jotain...)

Tämä heinäkuu on vähän sellaista kangasvaraston tyhjennysaikaa. Aika paljon olen ommellutkin, tässä pari vilausta vaan. Tuohon pikkuneidin huiviin olen tosi tyytyväinen. Jotain isompaa leikatessa jäi pitkulan kolmion mallinen pala kangasta, jonka keksin ommella nauhan avulla huiviksi. Malli oli niin tykätty, että samanlaisesta sateli tilauksia isommiltakin. Muuten perus t-paitaa ja "tissiliivitkin" tehty. Enimmäkseen olen ommellut aikuisten koossa, mutta näytetään niitä sitten myöhemmin.

Aina oppii uutta, nyt olen harjoitellut kuvakollaasien tekoa Photoshopilla.

Kummipojalla oli synttärit äskettäin ja hän sattui meille kyläilemään hetimiten synttäreiden jälkeen. Ihan sitten ex temporee ompelin hälle lahjan täydennykseksi hihattoman paidan. Koko 140cm:

Huomaattehan, että nuo mustat raidat on tikapuut, joita pitkin tuo otus kiipeää.
Ei lennä lainkaan, kuten äkkiseltään voisi luulla... :)

Perunarieskaa

Herkulliset perunarieskat

1l tosi löysää, maidolla jatkettua perunamuussia

2 tl suolaa

1 kananmuna

1 dl kaurahiutaleita

4 dl ohrajauhoja

pari dl vehnäjauhoja

Taikina saa jäädä hiukan pehmeäksi. 

Laitan sen isoina lusikallisina keoiksi pellille, 

ripotan päälle vähän jauhoja ja 

taputtelen noin 1cm paksuiksi (ripottelen jauhoja pinnalle, ettei tartu sormiin.

Paisto mahdollisimman kuumassa, itselläni 250 asteessa kiertoilmalla kestää n.10min.

Tuplasti eskari-ikään

On kaikilla lapsilla maailmassa,

pieni tiukunen helisemässä,

syvällä sydämen sykkyrässä 

se lapsissa hellästi soi.

Ja vaikka se tiuku on piilossa,

 sen kuulee lapsen ilossa

ja näkee valona katseessa,

 kun hän unelmoi.

Oi kaikki tiukuset helähtäkää,

maailman aikuiset herättäkää,

on lapsilla ikävä leikkimään

he kaipaavat syliä hyvää.

-Inkeri Karvonen-

Aika tarkkaan kuusi vuotta sitten seurailin kevään tuloa jättiläismahan kanssa. Lenkkeilyt kutistuivat päivä päivältä lyhyemmiksi ja hitaammiksi, mutta siinä oli se hyvä puoli, että kevättä ehti kuunnella ja katsella tarkkaan. Se kevät oli samaan aikaan jännittävä ja hiukan pelottava. Nyt on menty kuusi vuotta eteenpäin ja tässä ne pikkuiset kääröt nyt ovat, ihan pian eskarilaisena.

He ovat erilaisia ulkonäöltään, luonteeltaan, tavoiltaan, rytmeiltään. (Huh! Onneksi näin.) Silti he ovat niin läheisiä toisilleen, että sitä on joskus vaikea ymmärtää (vaikka kai juuri minun pitäisi ymmärtää). Minun taitavat, ihanat tyttöset! :)

Nämä mekot on tehty Robert Kaufmannin trikoista. Se on aivan älyttömän pehmeää pehmeää ja sileää. (Toivottavasti ei nyppyyntyvää.) Se on myös kalleinta koskaan ostamaani trikoota. Siksi aikoinaan ostamani pala pyöri kauan hyllyssä enkä uskaltanut kajota siihen. Jokin aika sitten sain vaihdossa samaa kangasta (Kiitos, Paula!) toisessa värissä ja päätin sitten ommella näistä paloista kaksosille mekkoset kevään juhliin.

Mekot valmistuivat jo pari viikkoa sitten, mutta niitä oli lupa käyttää vasta synttäreillä. Mekkojen pohjana taas kerran hoops (OB 3/12), vaikka alkuperäisestä kaavasta ei kovin paljon jäljellä olekaan. Lisäsin jonkun sentin leveyttä etu- ja takakappaleille, suoristin sivuista, pidensin. Myös hihoista muokkailin hiukan muhkeammat kuin alkuperäisessä kaavassa.

Synttärit on ehditty pitää kavereille. Tytöillä ei ollut muuta toivetta kuin, että lautasina käytetään kerhon yhteisvastuutapahtuman arpajaisista jo talvella voitettuja lautasia. Siispä Nalle puhit ja Nasut kehiin. Kakkua en tehnyt, vaan sen sai korvata kaksi pakettia jäätelöä. Kuviot sokerimassaa.

Vappuakaan ei unohdettu, kun ajankohta passaa hyvin.

Suklaista

Vappuhan tarkoittaa juhlaa ja hulinaa. Meillä se aloittaa synttäriputken, joka päättyy heinäkuun lopussa. Silloin juhlitaan seitsemännen synttärit kolmen kuukauden sisällä. Ensimmäinen sankari sai tällaisen kakun.

Gluteeniton mutakakku

4 munaa

2dl intiaanisokeria

2dl maissijauhoja

0,5dl kaakaojauhetta

1tl leivinjauhetta

80g mantelirouhetta

200g tummaa suklaata

200g voita

Näin minä sen tein: Ekana vispataan munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään vaahtoon. Tällä välin mikro on hoitanut tehtävänsä ja sulattanut voin ja suklaan tasaiseksi mössöksi. Lopuksi voi-suklaaseos lisätään rauhallisella teholla taikinaan.

Paistoin kakun lasisessa piirakkavuoassa kiertoilmalla 175 asteessa reilu 20 minuuttia.

Kakku popsittiin mansikkasoseen ja tuorejuustolla ryyditetyn kermavaahdon kera. Oli tuhtia, mutta hyvää ja tahmeaa, vaikka siinä rajoilla, olisiko voinut olla vähän "mutaisempaa" vielä.

Hyvää vappua toivottelee Smurffiina!

Kahvipannua etsimässä ja "hevo"

Meillä on kauan (3,5vuotta tarkemmin sanoen) haaveiltu teräksisestä tai vastaavasta kahv... anteeksi teepannusta. Niitä ei kovin paljon tunnu olevan markkinoilla enkä oikein ihan sellaista suurkeittiömalliakaan haluaisi (ei sen puoleen, että olisin sellaistakaan marketeissa nähnyt). Joulun alla ostin ikeasta tällaisen "ensi"avuksi.


















Tällaisella sihtisysteemillä on ihan kiva hauduttaa teetä, mutta edelleen haaveilen sellaisesta kahvipannusta, jolla keittelisin vettä tuossa induktioliedelläni. Siispä virtuaalisille ikkunaostoksille:

Pikakierros paljastaa, että kahvipannuja on saatavilla juuri niitä suurtalousteräksiä ja sitten näitä jo elämää nähneitä emalipannuja. Tämä Pehtoori olisi niistä kiehtovin. Pannua löytyy vielä monissa väreissä. Ja hintakin on ikänsä veroinen. Eli ehkä liian kallis kuitenkin, kun ruostetäpläisestäkin saa maksaa lähes sadan rahan verran. 

Nämäkin on ihania, olis oikein väriläiskä keittiöön, mutta näiden kuvia en edes uskalla näyttää tuolle perheessä enemmän teetä juovalle osapuolelle. Liian retroa...

Mistähän saisi uuden vastaavan? Vai tehdäänkö sellaisia enää? Ja mitä ne maksaa?

*  *  *

Ja hevo sitten. Kaksivuotias sanataiteilija tuli kertomaan tässä pari aamua sitten, että haluaa hevon. Siispä hevoa etsimään (ei hepoa, se selvisi heti). Missä se olisi? Äiti tietää, kuulemma. Minkä värinen? Tyttöjen välinen. Äitin tekemä. Ja sitten ratkaiseva vihje: Mää otan nää housut pois nyt. Eli se olis sama kuin hame, se uusi pinkki suikalehame. Josta ei tietysti tullut otettua kuvaa valmistuttuaan, mutta kuvitelkaa mielessänne se pinkkejä ja metsolan pinkkipalloisia suikaleita vuorotteleva hame, jonka metsola-osuus meni kahdessa pesussa niin kamalaksi, ettei siitä enää kehdannut ottaa kuvia.

Jouluisia ompeluksia

Pieni kuvakavalkadi joulunaluksen ompeluksista. Kaikkea en muistanut kuvata, mutta jotain kuitenkin.

Lahjamekko kummitytölle 92cm

Näitä olen nähnyt useassa blogissa ja innostuin itsekin ompelemaan pari kappaletta. Fleeceä.

Kirpparilöytöinen uusi villahame muotoutui vauvan joulumekoksi virkatun lumihiutaleen kera.

Sama mekko riitti vielä kummitytön talvilakkiin. Myöskin virkatuin hiutalein (?).

Valkoinen mikrofleece sisällä. Malli oma, oman kaksivuotiaan päähän tehty.

Jämistä askarreltiin lääkärin nauha. 

Kyllästyin korjaamaan vanhoja tonttulakkeja, joista  kulkuset irronneet moneen kertaan. Tein muutaman uuden.

Tämä oravatrikoo on vaan niin hienoa! Body vauvalle ja seuraavaan kokoon 74cm.

Tämäkin on hienoa kangasta, muttei ehkä ihan oravan veroista. Harkitsen, josko en kuitenkaan jättäisi omalle vauvalle. 

Ompeluun on tullut hiukan uutta ulottuvuutta, kun hankin (käytettynä tosin) itselleni peitetikkikoneen, jolla saa tehtyä siistimpiä ompeleita kuin ompelukoneella. Sitä olen harjoitellut käyttämään ja ainakin näissä viimeisissä bodeissa meni jo oikein hienosti.

Meidän joulutytön synttäreitä juhlittiin myös viime viikolla talvi/jouluteemalla ja mm. tällaisia tarjoiltiin:

Lumiukkomuffinseja

Piparkakkuinen täytekakku

Kakkutikkareita porokuorin. Prisman askarteluhyllystä tarttui mukaan noita jäätelötikkuja ja pääsivät heti käyttöön.

Samoja tikkareita perinteisempään juhla-asuun puettuina. (Älkäätten kiinnittäkö huomiota rumannäköiseen esillepanoon. Pisteltiin tikkarit riisiin pystyyn kovettuman, kun sokeria ei ollut tarpeeksi. Kuvattu heti tehdessä nääs.)

Viikonlopun herkku

Viime viikonloppuna iski kaamea makeannälkä, kun lapset söivät karkkipäivän namejaan. Siispä leipomaan. Kaapista ei kummallisia tarvikkeita löytynyt. Yksi purkki (vanhentunutta) kermaviiliä jopa. Siispä perussetti eli suklaapiirakkaa. Ja tulipas pitkästä aikaa niin hyvää, että laitan ohjeen talteen.

Pohja:

5dl vehnäjauhoja

3,5dl sokeria

2tl leivinjauhetta

1tl ruokasoodaa

2munaa

1prk kermaviiliä

200g voita

Tässä kuivat aineet sekaisin ja sekaan sulatettu voi sekä kermaviili ja kananmunat. Kun piirakka on paistettu, niin isäntä kotiutuu sopivasti kuntosalilta ja kurkkaa jääkaappiin, että täällä on vieläkin tää purkki. Ai mikä, niin joo, se kondensoitu maito kinuskiksi keitettynä. Siispä

Täyte:

1 prk kondensoitua maitoa kinuskiksi keitettynä

Levitetään kinuski ohueksi kerrokseksi jäähtyneen pohjan päälle.

Kuorrutus:

100g voita

4rkl maitoa

2rkl kaakaojauhetta (kai jotain sen verran)

paljon tomusokeria

Sulatettuun voihin sekoitetaan muut aineet. Fiksu (eli en minä) laittaa tomusokerit ja kaakaot sihdin läpi. Kun mössö on tarpeeksi paksua, niin levitetään kinuskin päälle.

Lopuksi vielä koristeita pinnalle ja maistelemaan!

ps. Soli hyvää ja meni nopeaan. Mutta pitääkin syödä melko nopeaan. Vierailta yli jääneet palat nautittiin kolmantena päivänä, jolloin maku oli vielä hyvä, mutta kinuski pyrki valumaan ulos paloista.

Köökin puolelta

Keittiöhommat takkuilee monesti arkena eikä tule mitään ihmeellistä laitettua, mutta nyt on kokeiltu sellaista, että lapset tekee ruokalistat (ehtoja on, kyllä!) ja äiti toteuttaa. Ihan toimiva systeemi kahden viikon ajan, kunnes yksi viisivuotias kaikkiruokainen keksi haluta listalleen aurinkokeittoa (kasvissose), niin johan alkoi isompien taholta uhkailu, että ei kyllä ikinä leikitä sun kanssa, jos pakotat meidät syömään sitä mössöä... No, listat jäihin vähäksi aikaa ja äiti taas päättämään ruoat.

Jos on ruoanlaittointo kateissa, niin leipominen on hauskempaa. Onneksi oli juuri ristiäiset (näinkö pian se stressi unohtuu). Tarjolla oli tuttua ja uuttakin.

Tarjolla oli tuoresalaattia, patonkia, kana-feta-voileipäkakkua, omena-valkosuklaa-tuorejuustokakkua, pikkuleipiä, (maidottomia) suklaamuffinseja, täytekakkua ja (vaaleanpunaiseksi värjätyssä) valkosuklaassa dipattuja vaahtokarkkeja.

Eka ihanitetehty voileipäkakku oli ihan hyvää. Onneksi on netin kakkublogit!

Jokaisen ristiäiskakussa on ollut erilainen koriste. Selma sai kastemekkoon puetun nuken kukkasten kera. Mekko ja kakun päällinen vaahtokarkkimassaa, kukat sokerimassaa ja punainen marsipaania. Pursotukset sentään ehtaa kermaa.

Ehdittiinpä sentään juhlia myös mamman ja papan 35-vuotista avioliittoa muutaman päivän myöhässä. Lupasin ristiäisissä, että leivon kakun, jos tapaaminen saadaan järjestettyä. 

Minä tein kakun (ihan perus kermakakku), johon väkersin marsipaanimamman ja -papan. Materiaali loppui paitojen kohdalla, kun en viitsinyt tehdä punaisia pöksyjä molemmille. Marsipaani onkin varsin hauskaa muovailuvahaa!

Maukasta

Lankalauantaihan kuluu mukavasti leipää leipoessa. Juuren muhiessa ehtii sopivasti käväistä Ikeassa.

Lättänät

Ruistaikinan juuri

1l vettä

noin 3dl ruisjauhoja

1rkl suolaa

ruisjauhoja sopiva määrä

Juuri sotketaan veden kanssa ja vatkataan sekaan jauhoja. Peitellään taikinakulho lämpimään paikkaan liinojen alle hapantumaan. Ikean reissun verran riittää eli neljä-viisi tuntia, kun on kyse lättänöistä. 

Taikina jatketaan loppuun eli vatkataan joukkoon suola ja lisäillään jauhoja. Kannattaa alustaa käsin eikä puulastalla kuten minä, ettei käy kuten minulle. :) Taikina jäi tällä kertaa liian pehmeäksi ja lapset eivät päässeetkään lättäämään lättänöitä vaan sekin äidin hommaksi. Kun taikina on sopivaa, annetaan sen "nousta" muutama tunti. Tänään vain reilut kolme aikaa, jotta ei mennyt yötöiksi. 

Taikina pilkotaan pieniksi palleroiksi, jotka taputellaan pellille ohuiksi lättänöiksi.

Paistetaan kuumassa uunissa muutama minuutti ja heti uunista poistettuna poltetaan paistajan näpit leikkaamalla lättänät auki reunoista ja repimällä puoliskat irti toisistaan. 

Ja hyvää on! 1-vuotias söi lämpimiltään kolme palaa ilman voita, vaikka parasta se onkin vielä vähän lämpimänä, kun voi sulaa päälle.

Ja se päivän varsinainen tuotekin kuvattuna, mutta ei vielä maistettuna:

Maanmainio "mamman leipä"
Suurin piirtein sama taikina kuin edellä.
Poikkeukset:
Ruisjauhojen sijasta täysjyvävehnäjauho ja muutama dl hiivaleipäjauho
Taikinaa alustaessa lisätään ripaus hiivaa
Taikina muhevoitetaan auringonkukan- ja seesaminsiemenillä