Rutiineja

Annilla ja Elsalla meni eilen aamulla suhteellisen pitkään saada päivävaatteet päälle. Kello lähenteli puolta päivää ja kaikki muut olivat hyvinkin pukeissa. Tokaisin siihen Rainelle, että tytöiltä puuttuu rutiineja, kun eivät hoksaa pukea päikkäreitä kuten kaksoset.

Tähän Annin vastaus oli ytimekäs. "Niin. Ei ole meillä yhtään rutiineja. Eikä smaragdeja eikä mitään jalokiviä. Miten ne muuten auttais?"

Taitaa mennä samaan sarjaan kuulo"häiriöissä" kuin kraktori (traktori) ja jouluinen oi, kuusimuu.

Vauvoja

Tässä ovat Katriini (Kathrine), Anni, Sesisiili (Cecilia), Minttu ja Elina (tai toisinpäin, näitä kaksosia kun ei tunnista muuta kuin selän omistuskirjoituksesta) sekä Saana. Onneksi on neljä ahkeraa nukkeäitiä heitä hoitamassa. Yksi leikkimummo auttaa tarvittaessa eli pukee ja riisuu vauvat, pesee heidän vaatteensa, siivoaa kylpemisen jäljet jne.

Toisaalla elämässä se leikkimummo hoitaa vauvaanja, joka on jo lyönyt perheen kuume-ennätyksen olemassa reilut kolme vuorokauttaa kovassa kuumeessa. Yli 39astetta koko ajan. Onneksi välillä auttaa suppo laskemaan vähän lämpöä.

Nämä vauvatkin ovat tosiaan kaikki tyttöjä. Se johtuu muuten vain siitä, että meillä äiti on synnyttänyt kaikki vauvat. Anni nimittäin hoksasi tässä yksi päivä, että se on syy, miksi meillä ei ole poikia, kun isi ei ole synnyttänyt yhtään lasta.

Kasvun paikka

Kun perhe kasvaa, niin tulee kasvunpaikkojakin paljon.

Vaatteet nyt ekana. Vauva kasvaa ja tarvitsee uusia vaatteita. Isommatkin, mutta hiukan harvemmin sentään.

Kasvun myötä myös välineet kasvavat. Satuttiin lauantaina polkupyöräkaupan loppuunmyyntiin, josta ostettiin isompi pyörä isoimmalle. Se on kuitenkin valitettavasti "just ja just liian iso", kuten hän itse sanoo. Nyt onkin sitten hevoskuuri päällä pituuden lisäämiseksi.

Autossa kotimatkalla keskulteltiin jotakuinkin näin:
Anni: Äiti, mää syön kyllä niinkuin Tomppa (kaveri). Eka ihan tavallisen annoksen ja sitten vielä lisää ihan jättiannoksen niin mää kasvan tarpeeksi isoksi.
Elsa: Ei siitä kasva kuin paksuksi palloksi! Pitää nukkua paljon.
Anni: Ja mää menen ruoan jälkeen päiväunille. Alan nukkumaan joka päivä päiväunet.

Itse ihmettelin lähinnä, mistä tuo unioppikin oli tullut. Toistaiseksi näistä opeista on toteutunut ensimmäinen. Yhden kerran.

Jos lapset yrittää kasvaa, niin äiti yrittää vähän pienentyä, että mahtuis vanhat vaatteet päälle. Tätä tavoitetta kohti pyrkin ilmeisesti siippakin, kun antoin joululahjaksi Personal (t)Raine(ri)n. Valmentajalla on vakaa usko, että kesällä olen kymmenen kilometrin juoksukunnossa. Itse olen hiukan skeptinen. Juoksukunnossa en ole oikein koskaan ollut. Parhaimmillani olin ehkä kolme vuotta sitten Kirkkarinmäessä, kun meni vajaa kilometri ylämäkeen kaksostenrattaiden ja seisomalaudan kanssa, toisella kädellä pyöräilevää esikoista työntäen. Juuri nyt täytyy tukeutua vain noihin muistoihin. Menee nimittäin ehkä viisi kilometriä vaunuja lykkien nilkat lumessa tai kymmenen minuuttia crosstrainerissa. Muunlaista lenkkeilyä en olekaan harrastanut vielä tämän ohjelman puitteissa.Jos tämä tännekin kirjaaminen auttaisi pitämään tavoitteita, kun ei kehtaa taas kuukauden päästä kirjoittaa, ettei ole lenkkejä tullut tehtyä.