Sienen alla

"Silkkiturkki, ruususuu,

pieni kissa Krumeluu,
pienen pieni kissa 
istuu aatoksissa.

Miettii kissa Krumeluu:

Missä on se suuri puu,

jossa niin kuin omenoita

kasvaa hiiren penikoita.

Puuta vain kun ravistaa

sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla

söisi pienen sienen alla

kissa Krumeluu,

pieni ruususuu."

(Kirsi Kunnas)

Haalarihousut, kaava oma

Tätä velouria pyörittelin aikani kangaskasassa, kun en oikein tiennyt, mihin sitä käyttäisi. Lopulta nämä sitten päätyivät aurinkotikkarien jatkoksi, tosin vähän erilaisella mallilla. Koko vastaa suurinpiirtein 74cm eli ovat vielä vähän isot vauvalle. Malli on periaatteessa ihan ok, mutta sen verran kötöstelyksi meni ompelu, että päätin (taas kerran) käyttää jatkossa oikeita kaavoja ja vain pikkuisen poiketa niistä, jos siltä tuntuu.

Näiden käyttäjä on siinä iässä, että etenemistekniikoita kehitellään huimaa vauhtia. Ryömiminen sujuu ja siitä on nyt siirrytty konttausharjoitteluun. Noustaan kontillee ja siitä sitten syöksyen eteenpäin. Tämäkin tekniikka on tuonut nopeutta ja vauhtia löytyy erityisesti, jos isosiskoilla on Afrikan tähti tai palapelit levällään lattialla (eli aika usein). Tämän johdosta saankin kohta taas harventaa palapelikantaa, kun viiden palan sääntö täyttyy monen pelin kohdalla. (Jos viisi tai enemmän palaa on hukassa/tuhottu/mutusteltu, peli lähtee lokkien pesätarpeiksi.) 

Kaksi kissaa ihanaa!

"Miina ja Manu,

kaksi kissaa ihanaa.

Miina ja Manu,

luoksemme on tulleet taas."

Kun kuulin, että Metsolaan tulee Miinaa ja Manua, tiesin heti, että meidän M&M-fanittajille tulee sitä kankaana tai sitten vaikka valmiina vaatteena, mieluummin kuitenkin kankaana. Siispä päivystin ahkerasti netissä ja sainkin metrin pätkän sitä. Painatuslaatu oli kuitenkin surkeaa, vaikka itse kangas ihanan napakkaa. Päätin sitten kuvitella, että ne oranssinpunaiset ylimääräiset pilkut on vaan (taas kerran) niitä tomaattikastikkeen huteja. Yritin vaan saada "puhtaat" palat etukappaleille ja näkyvimpiin kohtiin (vaikken siinä niin täysin onnistunutkaan).

Ja kerrankin tein niin, että leikkasin -ja ompelin- koko kankaan kerralla. (Paitsi sen 40cm reunan, joka on ihan värivääristynyttä ja josta esikoinen silti tekee vaikka itse pipon, jos äiti ei suostu.) Ja sitten paaaljon kuvia:

74cm body vauvalle
Onneksi on melko kapea mitoitus, niin voi käyttää jo nyt hihat käännettynä.

Ensimmäisen kerran tein tällaisen neppilistan raglansaumaan.

"Ai tälleen virnistän?"
Liivimekko 92/98cm, kaava oma.

"Ai hampaatkin sais näkyä? No tälleen sitten?"

"Nää tahtoi kans kuvaan. Ne pussaa."

"Ja mä pussaan niitä."

"Sitten vielä seinän viereen."

 

"Tälleen."

Isommalla vähän hillitympi poseeraus. Paita kapea 122cm, kaava oma.

Mutta yhdessä oli kuitenkin kaikkein hauskinta!

Toukkavitsi

Tämä on jo vanha juttu, mutta laitan silti muistiin.

- Mitä yhteistä on tällä toukalla ja etanalla?
- No? En keksi.
- Molemmat jättävät liikkuessaan jälkeen limavanan.

Tämän keksi kahdeksanvuotias pohtija-lukija-kyselijä-vitsinkertoja -tyttöseni.

Kamera-asiat ovat vähän huonolla tolalla tässä talossa. Mun pokkari, jolla eniten olen kuvaillut, vetelee viimeisiään. Ei tykännyt viime kesän Tallinnan-matkasta, kun alkoi sillä reissulla temppuilla. Onhan vanhuksella tietty jo viisi-kuusi vuotta ikää. Talosta löytyy (vielä vanhempi) järkkäri, mutta se on mun makuun ihan liian iso ja raskas, varsinkin kun se on niin vanhaa sarjaa, että kuvatessa pitää tiirata siitä pikkuaukosta ja vasta kuvan otettuaan näkee tuloksen ruudulta.

Täytyy siis varmaan alkaa säästää uutta kameraa varten ja tyytyä siihen asti luuriin, joka kyllä ottaa ihan kohtuullisia kuvia, mutta varsinkin tälleen talvipimeinä aika rakeisia.