Pitkästä aikaa

Olipa hyvä, että Akuliina herätteli minut kesäunesta. Kirjoittaminen jäi kesällä kasvimaan ja muun ulkoilun varjoon. Nyt syksyllä taasen on tullut istuttua taloprojektin merkeissä tässä koneella.

Taloprojekti onkin alkanut näkyä elämässämme. Tonttia on alettu raivata. Sehän sijaitsee Nurmijärven Rajamäessä, noin yhdeksän kilometrin päässä nykyisestä sijainnistamme. Tontti on postimerkin kokoinen, mutta kyllä siihen ihan mukavankokoisen talon saa pykättyä. Päädyttiin sellaiseen melkein valmiiseen malliin, jonka parissa kuitenkin saa kuitenkin vähän askarrella. Juuri nytkin Raine viettää syyslomaa raivaamalla tonttia. Yllättävän paljon siinäkin jo riittää hommaa. Minun mieltäni vaivaa tällä hetkellä eniten takan ja mahdollisen leivinuunin hankkiminen sekä lopullisen lämmitysmuodon valinta.

Minä taasen vietän syyslomaa sairaiden lasten kaverina. Meillä jyllää nimittäin enterorokko. Uusi tuttavuus eikä kovin mukava sellainen. Anni on enää sairastumatta. Lupaavat, että oireet helpottavat viikossa. Ensimmäisellä sairastuneella neljäs päivä menossa.

Kasvimaa oli muuten oikein menestys. Kaikki, mikä laitettiin maahan, lähti kasvamaan. Paitsi herneet. Fasaanit (luultavasti) ehtivät apajille, ennen kuin ne itivät. Kolme kertaa. Huolimatta suojaharsosta. Tillistä ei myöskään saatu satoa, koska jänöt pitivät niistä kovasti. Punajuuret eivät ehtineet kasvaa, koska pupuset söivät niistä lehdet, niin eivät ehtineet kasvattaa juurta. Porkkanat kukoistivat. Perunat kasvoivat mukavasti. Sipulia saatiin reilusti. Tomaatitkin kasvattivat komeita raakileita, mutta ne eivät sitten ehtineet kypsyä, kun ensimmäinen pakkasyö tuli niin nopeasti. Kaksi yksilöä saatiin kypsytettyä sisällä ja makeita ne olivat. Eniten harmitti varmaan se, että joku ihmisystävä oli käynyt eräänä yönä varastamassa kaikkein komeimmat tomaatinraakileet, taimineen päivineen. Kaikkiaan satoa riitti syötäväksi useammaksi viikoksi eli ei ihan turha kokeilu. Ensi kesänä jatketaan sitten omalla postimerkillä (jos ehditään).