Elämääni määräilee ja ohjailee tällä hetkellä Kerttu. Hän istuttaa äidin päivittäin tietokoneen ääreen imettelemään ja siitäpä tämä uusi innostus lähtikin. Kerttu on jo pian kolme kuukautta. Aika vilahtaa niin nopeasti. Hän on mahdottoman ihana, söpö, lutunen, iloinen, nauravainen (jokohan uskotte?) pikku tyttönen, johon koko perhe on ihan hulluna. Hän kasvaa hurjaa vauhtia ja on tosi ponteva ja kovaääninen.
Tässä kuvassa hän on vain viikon ikäinen. Blogikuvassa sen sijaan 2,5kk.
Kertun hoidon lomassa askartelen ja teen käsitöitä. Viime aikoina olen ommellut tytöille vähän vaatteita, virkannut säärystimiä ja neulonut sukkia (tai ensimmäisen sukan kantapäässä ollaan menossa). Tulipahan ommeltua myös kassi ekaluokkalaiselle, kun hän niin innokkaasti suunnitteli ja toteutti oman pöllöompelutyön.
Yksi suuri juttu on tietty meidän uusi koti. Vuosi sitten muutettiin ja hiljalleen on vuoden mittaan laiteltu listoja paikoilleen (ihan "vähän" puuttuu enää eli kaikki lattialistat) ja viimeistelty monta pientä yksityiskohtaa. Asumiseen on mahtunut monta pettymystä ja ahdistusta talofirman kämmäilyjen takia. Toivottavasti niistä päästään pian eroon lopullisesti. Ensi viikolla tulee taas miehiä tekemään "kyllä tämä tämän korjauksen jälkeen tulee kuntoon" -korjauksia. No, ei kai ne ongelmat voi loputtomasti jatkua.
Kaikenkaikkiaan minulla on ihana koti. Se on ihan tavallinen, ei disainia tai rustiikkia, vaan lähinnä vaaleita ja rauhallisia pintoja tasapainottamassa arjen kaaosta (edes uusi koti ei saanut minusta taiottua esille innokasta siivoojaa, harmi vaan). Esimerkiksi keittiöön kyllä saatiin hankittua uusi pöytä, mutta sen yläpuolista ilmatilaa koristaa edelleen se toistakymmentävuotias hissivalaisin, joka on jo vähän rikkikin (kyllä ne tytötkin saa kaikenlaista rikki...).
Yläkertaa tarvittaisiin kovasti ja sitä onkin aloiteltu. Eiköhän sekin saada muuttovalmiiksi joskus ensi vuonna viimeistään.
Tytöt kasvavat ja ovat edelleen ihania. Kaksoset ovat pyryjä eli pyryharakoita päiväkodissa ja välillä kotonakin. Käyvät aktivoimassa päiväkodin tätejä kaksi päivää viikossa. Loput päivät sulostuttavat äidin arkea. Eräänä päivänä päättivät pestä kenkänsä vadeissa ja lopulta edellise päivän vaatteetkin, "niin ei ole äidillä niin paljon pyykkiä"... Toisella kertaa pilkkoivat nakkeja kastikkeeseen. Äiti kuori pottuja selin heihin ja kun tuli nakkiviipaleiden aika, niin kymmenestä nakista oli jäljellä viipaleina noin kolme. No, onneksi oli ostettuna iso paketillinen nakkeja. Tässäpä heidän naurunaamansa:
Elsa on eskarilainen ja viihtyy puolipäiväeskarissaan hyvin. Tulee yleensä kotiin uusia loruja ja lauluja rallatellen.
Ja Anni onkin jo koululainen. Neiti pärjää oikein hienosti ja täpäkkä tapaus sekä koulussa että kotona. Mitä nyt läksyt pukkaa olemaan tylsiä.
Ensimmäinen kouluaamu oli jännittävä ja kameran valotus täysin väärä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lähetäpä terveisiä! :)