Elsa istui eilen aamupalalla hesaria lukevan isänsä vieressä. Yhtäkkiä tuli kysymys. Äiti, lukeeko tuossa Suomen? Ai missä? Tässä. No lukee. Hetki hiljaista ja sitten tajuntaan asti. OSAATKO SINÄ LUKEA? En mä tiedä. No luepa tuosta maitopurkista. Maito, kevyt, luomu...
Tänään testasin taas. Musiikin aika, minä, laulu oravasta, kuinka. Ei se enää voi olla sattumaa. Olen tähän asti suhtautunut melko skeptisesti A.Ankkaa lukemaanOPETTAJANA, mutta on kai alettava luottaa häneenkin, kun sinne suunnalle ansioituminen kuulunee. Eskariopeakin täytyy varmaan kiittää osuudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lähetäpä terveisiä! :)