Kylmän kesän lämpimät paidat

Talvi vei mennessään blogi-innostuksen. Kevät veti pihalle ja tämä rouva on lapioinut kevään ja alkukesän mittaan kuutioittain hiekkaa ja multaa ja siirrellyt harkkoja ja muurikiviä ja pihakiviä ja mitä lie vielä muutakin. Pihamme alkaa saada lopullisia rakenteita.

Toki ommellutkin olen. Kevät- ja kesähepenettä lapsille ja jotain tilausompeluita. Täytyy yrittää kuvata niitäkin, kunhan sattuvat samalle reitille kameran kanssa. Tai oikeastaan pitäisi kai sanoa, että kunhan sää lämpenee ja niille löytyy käyttöäkin.

Nämä samistelupaidat piti kuitenkin ommella heti juhannuksen jälkeen, ennen reissua, kun sää ei näyttänyt suosivan sitä. Eikä kyllä sitten suosinutkaan! Sadetta, kylmää, tuulta, mokoma!

Mutta mökillähän aamu aloitetaan aina jumpalla: 

Aamuvarhaisella peikkopoika,

kädet ensin ylös kohottaa.

Vuorotellen polviansa nostaa

ja sormiansa vielä ravistaa.

Hetken vielä hyppii tasajalkaa,

se veren kuulemma saa kiertämään.

Sitten vasta venyttely alkaa,

hän maata kohti syvään kumartaa.

Hän venyttää, hän pyllistää.

Näin on venytellyt peikkopoika,

on peikkomamman vuoro aloittaa.

Peikkomamman aamujoogat jäivät kuvaamatta (lie parasta niin), mutta nämä mun ihanat tytöt ihanissa uusissa paidoissaan sain ikuistettua. Tämä pikkulikan tuutticollege lie yhtä viime aikojen suloisimmista hankinnoista. Rusetticollari on vähän vanhempaa, mutta edelleen yhtä ihanaa. 

Ai miten niin väärinpäin?

Kaikki peikkoseni eivät halunneet kuosipaitaa, vaan laitettiin sitten yksivärisiin silityskuvat. Toiseen tämä bambi, toiseen tähti.

(Jos tällaisen leikkaaminen ei ole mielipuuhaani,
niin silitys vasta inhottavaa onkin.
Lopulta kuva pysyi paikallaan, mutta nyt kerran
nurinpäin pestynä sorkat ovat jo irronneet kankaasta.)