Toukkavitsi

Tämä on jo vanha juttu, mutta laitan silti muistiin.

- Mitä yhteistä on tällä toukalla ja etanalla?
- No? En keksi.
- Molemmat jättävät liikkuessaan jälkeen limavanan.

Tämän keksi kahdeksanvuotias pohtija-lukija-kyselijä-vitsinkertoja -tyttöseni.

Kamera-asiat ovat vähän huonolla tolalla tässä talossa. Mun pokkari, jolla eniten olen kuvaillut, vetelee viimeisiään. Ei tykännyt viime kesän Tallinnan-matkasta, kun alkoi sillä reissulla temppuilla. Onhan vanhuksella tietty jo viisi-kuusi vuotta ikää. Talosta löytyy (vielä vanhempi) järkkäri, mutta se on mun makuun ihan liian iso ja raskas, varsinkin kun se on niin vanhaa sarjaa, että kuvatessa pitää tiirata siitä pikkuaukosta ja vasta kuvan otettuaan näkee tuloksen ruudulta.

Täytyy siis varmaan alkaa säästää uutta kameraa varten ja tyytyä siihen asti luuriin, joka kyllä ottaa ihan kohtuullisia kuvia, mutta varsinkin tälleen talvipimeinä aika rakeisia.

Kenellä on päällä jotain keltaista?

"Kenellä on päällä jotain keltaista, jotain keltaista? 

Sen on aika

laulella 

(tuoli esittää kitaraa, imurin suulake torvea)

istua 

virnistää,

jollon keltaista, jotain keltaista."

Innostuin piiitkästä aikaa ompelemaan liivimekkoja. Tässä ensimmäinen versio kelta-apilaisesta joustofroteesta, koko 92cm. 

Kanttausten tekokin on alkanut sujua niin hyvin tuolla peittarilla, että näitä kehtaa ihan pitää. Siitäpä juontuikin mieleeni, että viisivuotiaat tässä eräänä päivänä keskustelivat perinnönjaosta. Kuka perii minkäkin koneen, kun äiti kuolee. Peittari tuntui olevan suosituin, mutta suurin ongelma jaossa oli se, että puuttuu se neljäs kone, kun on neljä "isoa" tyttöäkin. Mikähän se neljäs kone sitten olisi? 

Pari ommellusta ja bye, bye Joulu!

Minulla oli vain yksi joululahjatoive, saada mahdollisimman paljon ompeluaikaa. Tätähän saattoi perustella sillä, että olin käyttänyt oman osuuteni joululahjarahoista peitetikkikoneeseen, jonka löysin kohtuulliseen hintaan käytettynä kangashamstereista. No, onhan sitä onnistuttu järjestämään ihan kivasti. Tässä parit valmistuneet:

Merinovillainen kypärälakki Tiltukalle. Meni söpösti sydämelle tuo kasvoaukko.
(Onko mulla imetysdementia, kun en saa päähäni, mikä sen aukon nimi ois niinku oikeesti?)

Porkkanasetti vauvalle. Body oli leikattuna jo kauan, kun silloin taannoin leikkelin jämäpaloja vauvanvaatteiksi. Tämä pupukangas piti käytää viimeiseen tilkkuun saakka, kun se on vaan niin hienoa.
Housut on leikattu suurinpiirtein sinnepäin. Sellaiset lahkeista melko tiukat ja yläosasta lököttävät versiot.

 

Mä olen jo viisi kuukautta, 67,5cm ja 7580g.

Ja tietysti hihkun innosta, kun äiti leikkii kukkuuta kameran takaa!
Pysyn kääntymättä ja karkaamatta ainakin viisitoista sekuntia.

Meillä on vietetty jo toinen joulu ihaillen mahtavaa piparkakkutaloarkkitehtuuria. Mieheni on saanut työpaikan kautta joululahjaksi eräältä "yhteistyökumppanilta", "asiakkaalta" tai miksikä niitä oppilaita nykyään kutsutaankaan, ison talon. Tällä oli mittaa sen verran, että jokainen seinä- ja kattopala oli varmasti paistettu erillisellä pellillä. Uutta vuotta odotettiin mm. päästäksemme tuhoamaan tämä luomus. Paikalla oli kuusi aikuista ja parhaimmillaan viisitoista pienempää tuhoajaa. Silti tuhoamisessa päästiin vasta alkuun.

Viimeiset hetket

Goodbye, Joulu!

ps. Nyt pitäis jaksaa lähteä purkamaan tuo varistava joulun(tuoksun)tuoja, ensimmäinen maksettu ja itse kaadettu tässä talossa.