On piilossa puutarhan...

On piilossa puutarhan, 

suojassa kukkasen suurimman, 

valtakunta suloinen, 

valkoraitatiikerin, 

vain tyttöni tuntee sen.

Ihan aluksi ihastuin tähän kankaaseen, jota tuli Seliaan joku aika sitten. Ostin sitä niin paljon, että saisin siitä itselleni kesätunikan. Halusin kuitenkin käyttää pienen osan tällaiseen väritettyyn kokeiluun.

Mekon pohjana hoops-paita (OB 3/12). Puutarhapiilo-kankaaseen väritin itse lehdet kangasmaaleilla ja yhdistin siihen yhden illan pohdinnan jälkeen musta-valkoisen raitakankaan. Tyttömäisyyttä laitettiin vaaleanpunaisilla resoreilla. Valmista mekkoa soviteltiin ja todettiin, että kaipaa jotain. Aplikoin sitten käyttäjän toiveesta Hello kitty -rusetti tiikerille, joka kyllä passaa kuin nenä päähän tähän paitaan myös omasta mielestäni.

Hyvää pääsiäistä!

Isoimmalle

Lintunen, joka jo aikaisemmin vilahti, elelee tällaisessa paidassa. Malli on sellainen lyhyt ja leveä, ylipitkillä kapeilla hihoilla. Kaula-aukko tuollainen leveähkö.

Tämä paita oli ihan oman pääni visio, jonka hurautin yhtenä iltapäivänä halvasta collegesta testimielessä. Kangas on aika paksua, niin pönöttää vähän liikaa. 

Yllättäen paita kelpasi, ainakin jos siinä olisi joku kiva kuva. Sitä kuvaa sitten väkersin taannoin laneilla.

Siispä lintunen lennähti paidalle torkkumaan. 

Seuraavaan samantyyliseen paitaankin on jo inspiraatio löytynyt. Järkkäsin pari viikkoa sitten pomp de lux -vaatteiden esittelyn meillä ja tämä paita siellä bongattiin. Helmassa on leveä musta satiininauha, joka solmitaan rusetille sivusaumaan. (Tuo edessä oleva rusetti on housuissa.)

Eilen oli vähän sellainen paha mieli -päivä sekä esikoisella että minulla. (Omasta puolestani, koska tukkiutunut viemäri ei juuri saanut iloiseksi, varsinkaan, kun se oli kodinhoitohuoneessa ja tukkeuma paljastui vasta, kun pyykkikone oli suoltanut muutamat kymmenet litrat vettä lattialle.) Siispä me harrastimme lohtuompelua. Tällaisen kännykkäpussin uudelle luurilleen neiti sai sitten aikaan avustuksellani. I'm proud!

Materiaali keinonahkaa. Puuvillavuoren sydämmet jätetty näkymään ja koristesydämet ommeltu käsin kiinni vasta valmiiseen pussiin, kun se kaipasi jotain lisää.

Hurmaava osa 2

Hurmaannuin hurmuriin jo aikaisemmin ja pikkuisin sai siitä mekkonsa. Nyt kun sitä sai vihreänä, tilasin sitä tietysti innolla jo ennakkokuvien perusteella. Todellinen väri oli kuitenkin hiukan pettymys, liian vihreä mun makuun. Kuosi muuten on kuitenkin niin hurmaava, että päätin toteuttaa tästä sellaisen suoraan pyykistä päälle, sen "mulle kans haalali" -haalarin kaksiveelle. Mallia otin tutan vastaavista, liian pieniksi jääneistä housuista. Lisäsin pituutta sen verran, että nämä menisivät vielä pitkälle ensi talveen.

Perushaalari 92/98, resorikanteilla ja vetskarilla.

Vaikka kangas on jämäkkää ja laadukkaan oloista, niin pikkuisen harmittaa tuo valkoisen kuultaminen pohjasta. Eikö näitä tummia värejä voisi painaa jollekin tummemmalle pohjalle?

- No, mennäänpä vielä pesemään naama ennen kuvia!
- EI!
- Äiti vähän pyyhkii kuitenkin ketsuppia pois.
- EEEIII! (riuhtoo jo haalaria pois päältä)


***

- Äiti, saako jo mennä pois?
- Ei, kun otetaan vielä pari kuvaa.
(Karkaa juosten kylppäriin ja poseeraa siellä makeat hymyt naamallaan. Lopulta tullaan takaisin olkkariin.)


- No, okei sitten.


Näitä on muuten näppärä käyttää nyt niin, että kääntää nuo lahjeresorit sisäänpäin. Silloin puntin pituus on juuri sopiva.