Olipa tässä viime perjantai-ilta ja innostuin ompelemaan. Kaivoin esille kaksi vanhaa neuletta (facen Saumanvara-ryhmän haasteen innostamana), tarkoituksena pilkkoa ne pienemmäksi neuleeksi ja mekoksi.
Tästä se lähti eli sopiva pienempi neule malliksi ja leikkaamaan. Myöskin pesumerkki tuli talteen sivusaumasta.
Leikkaus sujui vielä mallikelpoisesti. Leikkasin muuten ihan tarkoituksella miehustat ja hihat eri päin (alkuperäisessä neuleessa tuo nurja puoli oli oikeana puolena) vaihtelua tuomaan. Kauluskin oli tulossa samasta neuleesta. Ompelun alkuunkin pääsin. Siihen se sitten kuitenkin tyssäsi, että molemmat saumurineulat vääntyivät yhtäkkiä kesken ajon. Noin puolen tunnin taistelun jälkeen ja seitsemän saumurinneulaa köyhempänä luovutin ja kokeilin ommella ompelukoneella. Neulos venyi kauheasti eikä tulos ole oikein mallikelpoista katseltavaa lähitarkastelussa, mutta jotain sain kuitenkin aikaiseksi.
Ai niin, se kaulus meni roskiin sen saumuritaistelun seurauksena ja tilalle pääsi pätkä vaaleanpunaisen neuleen hihaa. Tämä muutos aiheutti paita-suunnitelman vaihtumisen takiksi, jotta mukaan saatiin muutakin vaaleanpunaista. Alavaroiksikin leikoin pätkän vanhan vaaleanpunaisen t-taidan helmaa ja niskan siistin pätkällä punahilkka-nauhaa.
Tulihan tästä ihan kelvollinen ainakin arkikäyttöön. Päällekin ehdittiin sovittaa äitienpäiväaamun kunniaksi. Neiti on jo oppinut, että "sitten kuvataan, äiti".
 |
| "Heiii! Vauva ei saa sotkea mun kootteja!" |
Ps. Olipa siinä muuten juurikin kyseisellä neidillä ihmeteltävää, kun aamupalaksi sai jäätelöä. Neiti posotteli aamu-uniaan vielä, kun muu perhe haki äidin aamupalalle. Neidin herätessä olivat muut jo päässeet jätskiin (ei ollut kakkua tänä vuonna, nääs), niin ei meinannut mennä jakeluun, että ensin pitäisi muutakin syödä (=itkupotkuraivari).
