Joulu tuli ja meni. Käytiin Jyväskylän mummolassa. Tädit ja osin sedätkin taisivat tykätä, kun Aini ensimmäistä kertaa eläessään istuskeli mieluusti heidän sylissään. Taitaa se vierastus joskus loppua näillä aremmillakin geeneillä... Tosin istuskelun syyksi paljastui jouluiltana noussut kuume. Ei olla onneksi muut sairastuttu toistaiseksi.
Välipäivät sujuvat tässä kotosalla. On käyty leikkipuistossa, sairastettu migreeniä, raivattu tonttia, leikitty legoilla, väritetty ja kuunneltu uusia cd-satuja. Ja pelattu uutta kanaset-peliä! Siinä kuulkaa on kaakatusta, kun nämä elävät kanasemme loikkivat puisilla kanoillaan radalla ja yrittävät fuskata mahdollisimman paljon (sääntöihin kuulumattomasti tietty) ja keräävät sulkia toisiltaan, jotta olisivat lopussa riikinkukkoja. Suunnilleen näin se peli menee käytännössä, oikeat säännöt löytynevät ohjepaperista.
Äsken tytöt puhelivat (lue: kehuskelivat) kaikenlaisista tiedoistaan tyyliin, minäpä tiedän, mihin tämä pala tulee (palapelissä), kun minä katson tuosta mallikuvasta. Annin piti pistää paremmaksi ja keksi, että hänpä tietää, mihin ne dinosaurukset kuolivat kauan kauan sitten. Elsa siihen, että ei mua kiinnosta. Mutta enpä kerrokaan, jatkoi Anni. Tässä vaiheessa äitiä jo kiinnosti ja tulihan sieltä lopulta vastaus, että sukupuutteeseen. Ei osannut selittää sen kummemmin.
Toivottavasti meiltä ei puutu huomenna sukua, kun lapset kovasti haluaisivat paukuttaa pommeja serkkujen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lähetäpä terveisiä! :)