Se on joulukuu

Taas on yksi syksy saatu pakettiin ja uusi talvi aloitettu. Toissaillasta lähtien on tupruttanut lunta ja pakkanenkin iski kerrasta kymmeneen asteeseen. Sen verran kova Antti-myrsky oli eilen, että Aikku totesi ulos mentyään, että "täällähän on paiskauskeli". Tuuli paiskoi ihan tosissaan, muttei onneksi meilläpäin katkonut sähköjä tai tehnyt vastaavia tuhoja.

Joulumieltä pitäisi tässä lähteä keräilemään vähitellen. Lapsillahan sitä riittää, mutta oma on vähän hakusessa. Jouluverhoja on laiteltu ja kynttilöitä polteltu, mutta mistäs sellainen innostus saatais, että olis täysillä mukana tässä hommassa eikä vaan tottumuksesta?

Päivän askartelut on olleet köökin puolella. Eilen leivotut piparit saivat numerot kylkeen. Muu päivä on murjotettu kipeää selkää. Saahan äiti sentään askarrella joulukalenterin, vaikka lapsille ei kelpaa muu kuin kaupan tädin suklaiset versiot!

Ensimmäinen päivä joulukuuta 2012

Jokohan ne huomiseen mennessä saisivat ripustusnarut? Ja tässä syy lyhyeen kirjoitushetkeen kuvattuna vaunussaan:

"Moi, oon ihan tyytyväinen. Nukuin just 3,5 tuntia päikkäreitä, niin  eihän sille voi kuin nauraa.
Kaikilla kahdella hampaalla!"