Ompelulanit

Ompelulanit on sellainen tapahtuma, jossa ompelijat kokoontuvat yhteen ompelemaan, jakamaan kaavoja ja ideoita, vaihtamaan kankaita. Meillä oli tässä meidän kylässä viime lauantaina sellainen tapahtuma ensimmäistä kertaa. Olipa hauska matkata isojen kangas- ja tarvikepinojen kanssa avoimelle päiväkodille. Sai ihan rauhassa keskittyä vain ja ainoastaan kankaisiin. Ei kuulunut yhtään sellaista vakio "Äiti, miksi sä aina ompelet etkä ikinä pelaa meidän kanssa Unoa" (just pelattiin kaksi erää) tai "Äiti, pyyhkimään!" tai "Äiti, mulla on kauhea nälkä!" (justhan me puoli tuntia sitten syötiin).  Eli illalla kotona oli rentoutunut, vaikka toki myös väsynyt äiti. :)

Ja valmistakin tuli:

Tämä tipun ympäristöä esitellään joskus myöhemmin. Aplikointi onnistui ihan ok, ilman purkamisia tällä kertaa.

Pikasurautuksena vauvalle farkut ohuesta, farkunnäköisestä puuvillasta. Ilman mitään malleja leikelty ja tuli kerrasta hyvä. Just sopivasti lököttää pepusta. Lahkeet on suht kaposet.

Päivän päätavoite, ensimmäinen kevättakki. 

Yksityiskohtiakin jaksoin väkertää, vetoketjuläppää myöten.

Lähtökohtana tälle uusimman lasten Ottobre-lehden takki, koko 116cm pidennettynä helmasta ja hihoista. Perustakkia muokattu vähän tyttömäisemmäksi katkaisemalla vyötärölinja ja pallottamalla helma kuminauhalla. Kangas halpaa ikeaa, vuori vielä halvempaa kirppislöytöä.

Missä kamera (äiti), siellä vauva...

Arpa lankesi...

No, siinä aikoessa menikin useampi päivä. Eli arpomisen aikomisessa. Kommentteja oli muutama ja otin mukaan pari sähköpostiin tullutta kommenttia myös.

Mun suloinen 2-v äiti-mitä-sä-nyt-teet-ih-met-tä -tyyppi. Hän nappasi purkista Venlan nimen.

Minkäslaista pipoa teillä tarvittaisiin? Laitahan viestiä. :)

Miten saa hyvän mielen?

Meillä tuppaa yleensä tuo lasten leikki olemaan paljon näkyvämpää kuin äidin siivousyritykset. Ja sehän turhauttaa välillä! Joinakin iltoina on niin tosi turhautunut olo kaikkiin levällään oleviin uima-allasleikkeihin (levitetään lattia mahdollisimman täyteen mahdollisimman korkeasti mitä vaan tavaraa-lelua-roinaa), että on pakko paeta ompelusoppeen. Siellä kun saa aikaiseksi jotain itse toivomaansa näkyvää.

Tässä eräänä iltana olo niin voimakas, että en edes jaksanut vaihtaa saumuriin sopivampia lankoja, vaan pistelin menemään ompelukoneella, jossa oli valmiiksi mustat langat. Mennessä ei ollut muuta ajatusta kuin etten ainakaan jatka epäonnistunutta, vaiheeseen jäänyttä kummitytön mekkoa. 45min ja olin valmis. Eikä tuntunut pahaltakaan siivota sitä uima-allasta tuon latauksen jälkeen. Ja aikaiseksi sain tällaista:

Lakki puuvillaneulosta, (kaava muraveinik vähän muokattuna). Lapaset ja saapikkaat leikelty tuntuman mukaan. Sain neulosta pikkuisen palan vaihtokauppojen kylkiäisenä, mutta se ei riittänyt enää tossuihin, niin otin mustaa fleecceä.

Minäpä yllätin äidin istumalla tuetta, kun uutta pipoa laitettiin eka kertaa vaunu-unille päähän. 

Hei, se salama on ihan kamalan kirkas!

On kyllä ihan mahtavan mukavaa, kun pääsee päiväunille. (Noin minuutti tästä neiti oli jo unessa!)

Ps. Miten sinä saat hyvän mielen, jos oikein ottaa päähän?

Ps2. Se arvonta on tuossa pari postausta taakkepäin. ;)