Kevätpuuhia

Kevät on tullut niin vauhdilla, että meidän perhe on alkanut viihtyä ulkona paremmin kuin sisällä. Viikko sitten hoidettiin yhden päivän urakalla nykyisen kodin pihan kuntoon. Haravoitiin, kuoputettiin, harvennettiin kukkapenkkiä, leikattiin pensasaita jne. Käsiin alkoivat kehittyä kovettumat, jotka ovat kasvaneet taas paksummiksi tänä viikonloppuna. Tämä rouva sai päähänsä, että kun kerran raksalla odotellaan jonkun aikaa sisähommiin pääsyä, niin voidaanhan sitä laittaa takapihalle nurmikko.
Olen jo tässä pitkin kevättä lukenut puutarhakirjoja ja haaveillut omenapuista, marjapensaista, perennapenkeistä, kevätkukista ja hahmotellut pihasuunnitelmaa.
Lumen sulaessa paljastui kuitenkin karu totuus eli se savi. Ja sitä löllöä riitti. Nilkkaan saakka upposi kenkä (aikuinen), kumpparin reunaan asti (4-6 -vuotias) tai polvea myöten (1-v). Kaikilla on varmaan sen verran kokemusta savesta maalajina, että tiedätte, kuinka tehokkaasti se tarttuu vaatteisiin eli pyykkikone on laulanut monta savikoneellista ohjelmaa.
No, tässä männä viikolla aloin tasoitella ja muotoilla maata niin, että viettäisi tasaisesti poispäin talosta, kuten asiaan kuuluu. Tilasin pihaan hiekkakuorman ja meillä vietettiinkin vappuriehaa kuljettaen hiekkaa kottikärryillä etupihalta takapihalle keventämään saven pintaa. Välillä jopa viiden naisen voimin kasattiin hiekka kärryihin ja askartelipa tämä rouva jätekasalaudoista ja vääntyneistä roskisnauloista jonkinmoisen lanankin, jolla hiekka levisi tasaisesti takapihalle. Ensimmäisen yön aikana hiekka oli jo märemmissä kohdissa imeytynyt maahan, mutta eilinen projekti oli kuitenkin rikkoa saven pintaa vielä enemmän kuokan ja rautaharavan turvin (jyrsimen vuokraaminen olisi varmasti säästänyt näitä käsiä edes vähän kovettumilta). Nyt pihan näyttää myllätyltä ja pihan reunoilla on paljon sinne heiteltyjä kiviä, joita maasta löytyi yllättävän paljon. Kuten myös perustuksien valajien sinne kätkemiä isoja betonimöykkyjä... Projekti jatkuu, kunhan saadaan tilattua multakasa pihaan.
Isäntä hankki valkopilkkutautia maalaamalla räystäslautoja valkoisiksi ennen sadevesikourujen asennusta. Minäkin vähän yritin, mutta luovutin muutaman metrin jälkeen. Ehkä oma pinna olisikin vielä kestänyt, mutta kun tikkaiden juurella käy sellainen kuhina, että "äiti, mulla on jano, mua pissattaa, äiti, tu-le a-las, äiti, kato, källy" ja viimeisenä pisarana piskuisin pörrääjistä vajoaa edellä mainittuun savililluun (polveaan myöten).
Nyt tuolta makkarista kuuluu käheä "Ai-ni ku-kkuu vie-lä. Ai-ni helää." ja päälle hekotusta. Eli meidän tänään tasan 2-v kaksikkomme on herännyt päiväunilta.
Aamulla onnittelin näitä ja yritin sanoa, että nyt teillä on synttärit ja olette kaksivuotiaita. Sen johdosta Aini katsoi ulos ja etsi hetken aikaa jotain ja sanoi, että "joo, tuolla kynkkä". Mikä lie se synttärit sitten.