(K)ommelluksia

Viime viikot on tullut ommeltua aika vähän. Maalis-huhtikuussa oli kuitenkin vuorossa lasten metsolan apilakangas. Siitä tulikin ommeltua noin kaksitoista pipoa, kahdeksan kypärälakkia, t-paita, retrohaalarit ja vieläkin kangasta on varattua yhteen liivimekkoon pikkuiselle. Aika monta metriä sitä siis oli. Kaikkea en toki tehnyt itselle vaan suuri osa meni myyjäisiin.Tässä kuitenkin pari näytettä. Eniten tykkään niistä retrohaalareista, mutta niiden kuvaaminen käyttäjällään oli hiukan liian haasteellista minulle.

Noin muuten sattui silmään pari lastenneulelehteä vuodelta -74. Ihanan nostalgisia kuvia. Tuollaisen alimmassa kuvassa näkyvän lippahatun ainakin ajattelin väsätä Kertulle ensi talveksi. 

Kevätjuhlien lähestyessä päätin ommella kirpparilakanasta liivimekot neljävuotiaille. Malli on uusimmasta ottobresta ja tykkään siitä kovasti, vaikka kangas ei ihan suosikkia olekaan. Jopa ruusuja innostuin väkertämään. Mistä tietty syntyi suuri kiistely, että kenelle kuuluu vaaleanpunainen ja kelle valkoinen. 

Näiden ompeluksien lisäksi on melkein valmiina takki Kertulle. Leikattuna onkin sitten jo monenlaista, joten tulossa taitaa olla pari ompelupäivää. 

Tässäpä kesäkurpitan taimen alkua. Saa nähdä päätyvätkö nämä maahan asti, kun venähtivät tuosta kuvan tilanteesta hurjasti pituutta noissa purkeissa ja kasvattavat nyt lehtiä makuullaan. Ensimmäisen kerran tosin kesäkurpitsan kasvatusta harrastan eli en tiedä, millaisia taimien tulisikaan olla. 

Ja juhliakin on taas vietetty. Esikoinen täytti kahdeksan ja sai kutsua kahdeksan (vain kuusi pääsi paikalle, onneksi. toim.huom.) vierasta. Karkit tekivät kauppansa ja limsa. Dippivihannekset ja muu vähemmän viehättävä jäi äidille. Muu perhe meni viettämään iltaansa uimahalliin. Sankarin toivomuksesta (lue: erittäin voimallisella äänellä esitetystä vaatimuksesta).