o - hoo

Kerttu oppii joka päivä uutta. Vaikka, että suu supulleen ja hokee o - hoo (paino hoolla). Monikäyttöinen sana. Voi toistaa, kun tiputtaa jotain lattialle (mitä suurempi esine, sen isompi huudahdus), sotkee sormensa puuroon, maistaa hiekkaa hiekkiksellä, näkee hienon lelun, on vaarallisen näköisesti kontallaan äidin ja isin sängyn reunalla päiväunien jälkeen. No, kun äiti ei ehdikään ottamaan kiinni, niin ääni kellossa onkin jo toinen. Näin nimittäin kävi pari päivää sitten ja nyt tytön otsaa komistaa sinipunainen patti. Onneksi alla oli kasa vaatteita ja tyttö tuli alas niin, ettei satuttanut pahemmin itseään. Taitaa siis olla aika siirtyä uusiin päiväunijärjestelyihin.

Pihassa tapahtuu. Tässä kuviakin muutamasta jutusta.

Punaherukoissa onkin jo raakileet

Vadelmapuskien juurelta puskee tällaisia. Muistaakseni jotain tulppaanilajiketta.
Ovat pieniä kuitenkin tulppaaneiksi ja kapealehtisiä.
Ostin myöhäissyksyllä jostain alelaarista.

Omenankukat aina yhtä kauniita

Tässä se aiemmin mainittu mansikkakehikko

Pienempi kahdesta.

Kasvimaalla kukoistaa tällä hetkellä lähinnä salaatti

Kokeiltiin "muotopuutarhaa".
Nyt näyttää vielä aika avuttomalta, mutta toivottavasti
kesän myötä kaunistuu.

Och sist men inte minst (viktigt). Trampoliini. Jouset on vinkuneet ja kitisseet tässäkin pihassa kohta viikon. Koko ajan joku pomppii. Vain turvaverkko puuttuu.

Rinkihyppelyä. "Äiti, mulla on hello kittykin mukana!"

 Ja tämä rouva kävi eilen työpaikalla ja kuulikin, että päätyy luokanopettajaksi ensi vuonna. Oppilaiksi tulevat samat tutut naamat edelliseltä työvuodelta. Nyt kaksi vuotta vanhempina.